VALTIOLLA EI OLE VARAA HUONOON JOHTAMISEEN

Kirjoitin tämän jutun yhdessä mieheni kauppatieteiden tohtori Timo Rauhasen kanssa. Tämä juttu julkaistiin Helsingin sanomissa mielipiteenä vuoden 2019 alussa. Jostain syystä Hesari kuitenkin halusi poistaa jutusta meidän työpaikkojen nimet. Harmi, sillä näissä asioissa kannattaa osoittaa sormella silloin, kun siihen on aihetta.

-------------------------------------- 

Julkisuudessa on viime aikoina ollut esillä valtion henkilöstöön kohdistuva työpaikkakiusaaminen. Kevan tutkimuksen mukaan (Julkisen alan työhyvinvointi vuonna 2018) valtion työntekijöistä kiusaamista koki 17 prosenttia eli yli 12 000 henkilöä. 

 

Työpaikkakiusaaminen on taloudellisesti ja inhimillisesti vakava asia. Pitkäaikaisina VM:n ja VATT:n entisinä virkamiehinä ja pääluottamusmiehinä kokemuksemme on, että kiusaaja on lähes aina lähiesimies, mikä tekee kiusatun tilanteesta erityisen vaikean. 

Tyypillisesti kysymys on töiden ja osaamisen vähättelystä sekä jatkuvasta epäasiallisesta kohtelusta. Työtekijän on kuitenkin vaikea todistaa tekoa ja selvittää jälkikäteen kiusaamisen tarkat ajankohdat. Esimies taas vähättelee alaisensa puheita ja tulkitsee teon satunnaiseksi tai vuorovaikutusongelmaksi.

Vaikka työhyvinvointimittaukset osoittaisivat ongelmia, niiden ratkaisemiseen ei ole taloudellista painetta. Verorahoja riittää sairauslomiin ja kalliisiin konsultteihin. Työnantajalla on harvoin aitoa halua puuttua huonoon johtamiseen. Sen sijaan tehdään näennäisiä korjauksia, käännetään koko asia työntekijän syyksi tai siirretään kiusatun työt uudelle, sopivammalle työntekijälle. Luottamusmiehen työkalut ovat tässä prosessissa tehottomia, ellei hän saa tukea työterveyshuollolta ja ammattiliitolta.

Jokaiseen kiusaamistapaukseen tai sen epäilyyn on suhtauduttava vakavasti heti alusta lähtien. Ongelmia ennaltaehkäistään jo sillä, että kiusaamiseen puututaan aina. Nyt käytössä olevat varhaisen välittämisen mallit eivät ole toimineet tarkoitustaan vastaavasti.

Kaikissa ministeriöissä pitää olla päätoiminen luottamusmies, joka osallistuu koko hallinnonalan kiusaamistapausten selvittämiseen. Jokaisesta tapauksesta tehdään perinpohjainen ja tasapuolinen raportti, joka hyväksytään yhteistoimintamenettelyn mukaisesti ja toimitetaan työturvallisuuslain noudattamista valvovalle työsuojeluviranomaiselle. Raportissa on kerrottava, mihin toimiin on ryhdytty epäkohdan poistamiseksi. Siinä on myös esitettävä kiusatun arvio siitä, kokeeko hän tulleensa kuulluksi ja, onko asia ratkaistu.

Työhyvinvoinnin mittaamisen on johdettava konkreettisiin toimenpiteisiin. Esimies on siirrettävä toisiin tehtäviin, jos hänen toimintansa saa alaisilta jatkuvasti huonoa palautetta. 

Valtion työntekijät ovat motivoituneita ja tekevät yhteiskunnallisesti tärkeää työtä. Työpaikkakiusaamista ei pidä sallia missään muodossa, koska se tuhlaa julkisia varoja ja heikentää koko työyhteisön tehokkuutta ja tuottavuutta. Pahimmassa tapauksessa kiusaamisen kohteeksi joutunut voi jopa menettää työkykynsä. Työnantajan tavanomainen väite nollatoleranssista on liian usein pelkkää sanahelinää.