Tämä mieheni kanssa kirjoitettu juttu julkaistiin Hesarin mielipidesivuilla 27.1.2023:
Vanhan omakotitalon myyntiin liittyy aina se riski, että kaupanteon jälkeen talosta löytyy ongelmia ja myyjä joutuu maksamaan ostajalle suuria korvauksia. Myyjä on kuitenkin voinut itse asua talossa vuosikymmeniä havaitsematta mitään rakenteellisia tai terveydellisiä haittoja. Myynnistä saadut rahat on usein jo käytetty uuden asunnon hankintaan.
Suomessa on tuhansia vanhoja omakotitaloja, joista rintamamiestalot on rakennettu jo sodan jälkeen. Ikääntyneet omistajat ovat usein pitäneet niitä hyvässä kunnossa ja remontoineet tarpeen mukaan.
Tyypillisesti kaupanteko etenee niin, että myyjä kertoo kiinteistönvälittäjälle kaikki tiedot myytävästä kohteesta. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että vanhasta talosta löytyy myöhemmin ns. salainen virhe, josta myyjä ei ole tiennyt. Ostajalla on tällöin oikeus viiden vuoden ajan vaatia hinnan alennusta tai purkaa kauppa. Hinnanalennusvaatimuksella ja todellisilla korjauskustannuksilla ei välttämättä ole mitään yhteyttä.
Maakaaressa omakotitalon myyjälle asetetaan ankara vastuu. Tätä ei vähennä se, että myyjä on valtuuttanut kiinteistönvälittäjän hoitamaan kaupan ja talon kuntotarkastuksen. Näillä ammattilaisilla ei ole mitään vastuuta ostajalle annettujen tietojen oikeellisuudesta. Ostajalla on velvollisuus tarkastaa kaupan kohde, mutta tarkastusta ei tarvitse ulottaa seikkoihin, joiden selvittäminen edellyttää teknisiä tai muita tavanomaisesta poikkeavia toimenpiteitä. Ostajalle ei synny vastuuta, vaikka hän osallistuisi kuntotarkastajan valintaan ja olisi itse läsnä tarkastuksessa.
Esimerkiksi Ruotsissa ostaja ei voi vedota virheeseen, joka hänen
olisi pitänyt havaita olosuhteisiin nähden tarpeellisessa tarkastuksessa. Tanskassa
vilpittömästi toiminut myyjä ei ole vastuussa virheistä, jotka ostajan olisi
tullut havaita kiinteistöä tarkastaessaan.
Voiko olla niin, että Suomessa on eri tahoilla houkutus tehdä yhteistyötä vanhan omakotitalon myynnin yhteydessä? Kaupasta saattaa mennä tieto asianajajalle, jonka aloitteesta tehdään uusi perusteellisempi kuntotarkastus. Sen tuloksia tulkitaan sopivasti ja myyjältä vaaditaan merkittävää hinnanalennusta. Lopulta asia viedään oikeuteen ja pahimmassa tapauksessa annetaan yksipuolinen tuomio ostajan hyväksi, jos Iäkkäät myyjät eivät ymmärrä reagoida haasteeseen
Myyjän vastuu on niin ankara, että tuskin kukaan uskaltaa antaa tahallaan virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja. Ollaanko nyt kuitenkin tilanteessa, missä vanhoja, täysin asumiskelpoisia omakotitaloja ei uskalleta myydä kuin purkukuntoisina ja polkuhintaan? Voisiko ratkaisuna olla se, että erimielisyydet pitäisi aina ensin viedä kuluttajariitalautakunnan ratkaistavaksi. Tavallisille kansalaisille oikeudenkäynti tarkoittaa epävarmaa ratkaisua ja joka tapauksessa merkittäviä oikeudenkäyntikuluja.
Hannele Kerola
Varatuomari
Timo Rauhanen
Kauppatieteiden tohtori
Espoo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti