Puolet Espoosta muutosten kourissa?

 

Espoossa on viisi kaupunkikeskusta eli Leppävaara, Tapiola, Matinkylä, Espoonlahti ja Espoon keskus. Ne kaikki sijaitsevat Kehä III:n sisäpuolella. Rakentamisen painopiste on tähän asti keskittynyt näille alueille etenkin länsimetron varteen. Siitä tosin on monta mieltä, edustavatko metron varren korkeat kerrostalot todella sitä Espoota, mitä asukkaat haluavat. Koska metro oli kallis investointi, metron asemaseudut pitää rakentaa tiiviisti, jotta metrolla on riittävästi käyttäjiä.

Muutospaineet kohdistuvat nyt Espoon keskukseen, Kauklahteen ja Kehä III:n ulkopuolella oleviin alueisiin, jotka kattavat puolet Espoon pinta-alasta. Pohjois- ja keskiosien yleiskaavan eli POKE:n tavoitteena oli ohjata uutta asutusta näille alueille, etenkin Espoon keskukseen. Se rajattiin kuitenkin loppuvaiheessa kaavan ulkopuolelle.

Valmistelussa oleva yleiskaava 2060 kattaa koko Espoon alueen ja mahdollistaa Espooseen 200 000 uutta asukasta (tarvitaanko/halutaanko tätä?). Tavoitteena on ohjata uutta rakentamista etenkin Espoon keskukseen ja Kauklahteen, joihin on esitetty uusia metrolinjoja. Tärkeää on huomata, että uusia metrolinjoja ovat visioineet vasta kaupunkisuunnittelukeskuksen virkamiehet eikä uusien metrolinjojen kustannuksia ole arvioitu. Lisäksi kaavalla on tarkoitus mahdollistaa uuden Myntinmäen asemanseudun rakentaminen. 

Olen pitkään ollut Länsimetro Oy:n hallituksessa ja tiedän hyvin, mitä metron rakentaminen maksaa. Länsimetro on 21 kilometriä pitkä ja sen lopullinen hinta oli yli 2 miljardia euroa (vrt. Raide-Jokeri, noin 25 km, hinta 380 milj.). Koska me asukkaat olemme maksumiehiä, investoinnin hyötyjen on oltava riittävän selvät. Espoolaiset veronmaksajat maksavat Länsimetro Oy:lle joka vuosi yli 100 miljoonaa euroa vastikkeita vielä 10 vuoden ajan. Vastikkeilla katetaan yhtiön kulut ja lainanlyhennykset. Päätöksenteko uusista metrolinjoista ei siten tule olemaan helppoa ja se voi venyä vuosikymmeniä.

Espoossa on laajasti kannatettu myös länsiradan (entinen Turun tunnin juna) rakentamista, jotta Espooseen saadaan uudet kaupunkikeskukset Kehä III:n ulkopuolelle Histaan ja Myntinmäkeen. Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2012 antaman päätöksen mukaan Histan 15 000 asukkaan lähiötä ei voi rakentaa ilman, että ratayhteydestä on ensin tehty sitova päätös. Päätöksen mukaan alueen laajuus ja sijainti erillään muusta taajamarakenteesta vaatii joukkoliikenteen tukeutumista raideliikenteeseen.

Kehä III:n ulkopuolelle on vuonna 1997 hyväksytty yleiskaava, jossa ei ollut ratalinjausta. Tarvittiin siis uusi yleiskaava POKE, johon on merkitty ratayhteys Histalle.

POKE

Espoon valtuusto hyväksyi POKE:n 7.6.2021 ja uudestaan marraskuussa 2021 ELY-keskuksen oikaisukehotuksen jälkeen. Päätöksenteon viime metreillä kaupunginhallitus päätti rajata kaavan ulkopuolelle alueet, joista ei ollut yksimielisyyttä eli Espoon keskuksen (jonka piti olla POKE:n keskeinen kehittämiskohde), Myntinmäen tulevan asemanseudun sekä Histan ympäristöstä Siikajärven, Kolmirannan ja Vanha-Nuuksion alueet.

Päätöksentekoa kiirehdittiin, jotta kautensa loppusuoralla oleva valtuusto ehti toiseksi viimeisessä kokouksessa hyväksyttyä POKE:n. Pelkona oli, että uusi, jo valittu valtuusto olisi voinut linjata kaavoitusta eri tavalla.

POKE:sta valittivat hallinto-oikeuteen mm. Uudenmaan ELY-keskus, Metsähallitus ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Hallinto-oikeus hylkäsi kaikki valitukset sillä perusteella, että yleiskaava on strateginen ja yleispiirteinen, jonka tarkemmat linjaukset tehdään asemakaavojen yhteydessä.

KHO ei myöntänyt valittajille valituslupaa ja POKE on nyt lainvoimainen. Kaavan puolesta rata voidaan siten rakentaa.

LÄNSIRATA

Kuten edellä totesin, yksi POKE:n tärkein tavoite oli mahdollistaa ratayhteys Histaan. Tämä on osa Turun tunnin junahanketta, jonka nimi on nyt länsirata. Turun tunnin juna Oy:n nimi on myös muutettu Länsirata Oy:ksi. 

Ratayhteyttä on suunniteltu pitkään. Radan rakentamisesta ei ole vielä päätöksiä ja on epäselvää, miten se rahoitetaan. Valtio ja radanvarsikunnat ovat asiasta eri mieltä.

Turun tunnin junan arvioitiin maksavan noin 4 miljardia euroa. Suunnitelmia on nyt tarkistettu ja arvio on pudotettu välille 2,8–3 miljardia euroa (vaikea sanoa, onko uusi arvio realistinen). Suunnitteluun on käytetty jo 75 miljoonaa euroa, josta Espoon osuus on ollut reilut 10 miljoonaa euroa.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan valtio toteuttaa Turun tunnin junahankkeen, joka käsittää Espoo-Salo oikoradan rakentamisen ja Salo-Kupittaa yhteysvälin parantamisen. Rakentaminen käynnistyy Espoo-Lohja ja Salo-Kupittaa yhteysväleillä. Valtio varautuu pääomittamaan Länsirata Oy:tä 460 miljoonalla eurolla.

Nyt näyttää epävarmalta, toteutuuko Länsiradan nopea junayhteys Turusta Helsinkiin. Lähijuna Histalle alkaa näyttää varmalta.

Uusi rata Histalle olisi noin 10 kilometriä pitkä ja ratalinja kulkisi oman kotiseutuni Nuuksio-Nupurin alueen läpi. Espoon keskuksen jälkeen rata kaartaa tunneliin, ylittää sillalla golfkentän ja jatkaa Myntinmäen läpi Histan suuntaan. Espoon alueella radalle tulee kolme tunnelia ja 11 siltaa: Espoonjoen ratasilta, Espoon baanan alikäytävä, Espoonjoen rautatieristeyssilta, Mikkelän tunneli, Gumbölenjoen ratasilta, Myntinmäen tunneli, Stampforsenin ratasilta, Svartbäckträsketin ratasilta, Histansolmun alikulkusilta, Histan aseman ylikulkusilta, Siikajärventien ylikulkusilta, Kolmirannan tunneli, Pitkäsen ratasilta ja Kolmirannantien ylikulkusilta.

Länsirata Oy:n sivuilta ei ilmene, paljonko Espoo-Hista välin rakentaminen maksaisi. Länsiradan kokonaissuunnittelu sekä Espoon ja Salon alkuvaiheiden rakentaminen on niputettu yhteen ja kokonaishinnaksi ilmoitetaan 600 miljoonaa euroa. Vaikea sanoa, onko arvio realistinen. Vertailuna voi käyttää 14 kilometriä pitkää Espoon kaupunkirataa, jossa rakennetaan raiteen viereen yksi lisäraide eikä matkalla ole tunneleita tai siltoja. Kaupunkiradan kustannusarvio on 330 miljoonaa euroa.

Vaikka Orpon hallitus ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä radan minkään vaiheen rakentamisesta, Länsirata Oy:n sivuilla kerrotaan, että rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2026 ja rata valmistuisi kahdessa vuodessa.

Epäselvää on sekin, paljonko Espoo maksaisi Histan ratayhteydestä. Länsiväylä-lehden mukaan (31.1.2024) Espoon maksuosuus olisi 200 miljoonaa euroa, koska valtio maksaisi radasta vain 51 % (Kehäradan kustannuksista valtio maksoi 70 %). Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Katainen pitää Espoon osuutta liian suurena.

Vastineeksi Espoo saisi uuden 15 000 asukkaan keskuksen Histaan (yhtä paljon asukkaita kuin nyt Espoon keskuksessa) ja myöhemmin myös 10 000 asukkaan keskuksen Myntinmäkeen. Kaupunki maanomistus tulevan Histan aseman ympäristössä on noin 200 hehtaaria. Koska asemanseutu on tarkoitus kaavoittaa tiiviisti, kaupunki saa merkittäviä tuloja maan myynnistä. Tosin Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen mukaan puolet tästä maa-alasta voi asemakaavavaiheessa tulla kaavoitetuksi viheralueeksi.

Espoolaisena veronmaksajana näillä tiedoilla on mahdotonta arvioida kokonaisuutta. Kustannusten lisäksi Espoo luovuttaa rataa varten 100 metriä leveän linjan, joka ruhjotaan keskelle arvokasta luontoa. Myös asuinrakennuksia jäisi ratalinjan alle.

YLEISKAAVA 2060  

Uudessa 2060 yleiskaavassa Espoon virkamiehet visioivat uusia metrolinjoja ja pikaraitioteitä, joiden varrelle halutaan sijoitta asuin- ja työpaikat. Yleiskaavalla mahdollistettaisiin Espoon keskuksen ja Kauklahden tiivis rakentaminen sekä uuden Myntinmäen asemaseudun rakentaminen. Nämähän rajattiin viime vaiheessa POKE:n ulkopuolelle.

POKE:n aikajänne oli vuoteen 2050, yleiskaava 2060:n aikajänne vuoteen 2060. Jos oikein muistan, Etelä-Espoon yleiskaavaa valmisteltiin 30 vuotta, POKE:a 10 vuotta. Koko Espoon laajuisen yleiskaavan valmisteluun menee varmasti aikaa ja arvelen, että se tullaan pilkkomaan osiin. Ensimmäisessä vaiheessa saatetaan keskittyä Espoon keskukseen ja Myntinmäen kaavoittamiseen etenkin, jos länsiradan rakentamisesta ja rahoituksesta tehtäisiin sitovat päätökset.

OMAT MIELIPITEENI

Kannatan asutuksen keskittämistä olemassa olevien raiteiden varteen. Juna ja metro ovat ympäristöystävällisiä tapoja siirtää suuria massoja paikasta toiseen. Espoossa olisin toivonut, että vuosikausia valmisteltu Keran alue olisi edennyt nopeammin ja Espoon keskusta ei olisi rajattu POKE:n ulkopuolelle. Nyt sen kehittäminen on sidottu uuden 2060 kaavan hyväksymiseen.

En ihastele tiiviisti rakennettujen metroasemien ympäristöjä, mutta metro vaatii paljon käyttäjiä. Tämä kaupunkikuvan muutos on hyvä muistaa, kun arvioidaan uusien metrolinjojen vaikutuksia. Tärkeää on myös muistaa metron kustannukset veronmaksajille. Länsimetrosta maksetaan siis vuosittain yli 100 miljoonaa euroa, mikä on poissa Espoon muista palveluista.

Olen vastustanut Turun tunnin junaa ennen kaikkea sen kalleuden vuoksi. Turusta Helsinkiin on jo rantarata ja uusi oikorata lyhentäisi matka-aikaa vain puoli tuntia. Vastustan rataa myös siksi, että sen 100 metriä leveä väylä tuhoaa Myntinmäen arvokasta ja suojeltua luontoa. Ratalinja olisi pitänyt suunnitella Turunväylän viereen ja joka tapauksessa Histasta tulee lähiö kaukana kaikesta.  

Kehä III:n ulkopuolella olevaa aluetta olisi pitänyt kehittää jo vuoden 1997 yleiskaavan perusteella tiivistämällä vanhoja omakotialueita maltillisesti. Siihen ei ollut mitään estettä, mutta Nuuksio-Nupurin alueelle valmistui vain kaksi postimerkkikaavaa Nupurinkartanoon ja Hallavantorppaan. Ehkä siksi, että pienet kaavat eivät velvoita kaupunkia parantamaan palveluja. Kuten edellä totesin, varsinainen kehittäminen olisi pitänyt aloittaa Espoon keskuksen tiivistämisestä eikä rajata sitä POKE:n ulkopuolelle.

Monet maanomistajat odottavat nyt POKE:n hyväksymisen jälkeen, että asemakaavoitus käynnistyisi vauhdilla. Entisenä kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana en usko nopeaan kaavoitukseen. Tuleva kehitys on erityisen epävarmaa niillä alueilla, jotka POKE:n päätöksenteon loppuvaiheessa päätettiin rajata ulkopuolelle. Niillä on edelleen voimassa vuonna 1997 hyväksytty yleiskaava, jota ei ole haluttu hyödyntää ja jota on tarkoitus muuttaa 2060 yleiskaavalla.

Olen kritisoinut POKE:n valmistelua, koska siinä ei noudatettu maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia osallisuudesta ja vuorovaikutteisuudesta. Lain mukaan maanomistajilla ja osallisilla pitää olla mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun. Yleiskaavaehdotuksesta saatiin 750 muistutusta, joista valtaosa koski asumista, mutta niitä ei päätöksenteon kiirehtimisen vuoksi ehditty juuri käsitellä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Särkijärvi jättikin tästä lautakunnassa eriävän mielipiteen. Hallinto-oikeus kuitenkin hyväksyi menettelyn, joten jatkossa voi olla, että osallisuuden ja vuorovaikutuksen rooli heikkenee.

Toivon, että Espoon kehittäminen olisi avointa, päätökset läpinäkyviä ja kokonaisuus ymmärrettävä. Ennen kaikkea toivon, että kaavoittamista tehtäisiin yhdessä asukkaiden ja maanomistajien kanssa. Ei niin, että ollaan kuulevinaan asukkaita, vaan niin, että kehitetään Espoota yhdessä.

Kerron lopuksi kauhuesimerkin huonosta kaavoittamisesta. Omalle kotiseudulleni Nupuriin valmisteltiin vuonna 2011 asemakaavaa. Asukkaille pidettiin työpajoja, joissa yhdessä mietittiin vanhan omakotialueen tiivistämistä. Yhteinen näkemys oli, että kallioiselle alueelle voitaisiin kaavoitta koteja 500–1 000 uudelle asukkaalle. Kun kaavaehdotus julkaistiin, se oli järkytys. Vastoin aikaisempia puheita alueelle oli yllättäen kaavoitettu rakennusoikeutta niin paljon, että kaava olisi tuonut 5 000 uutta asukasta. Vastustus oli jyrkkää ja koko kaava laitettiin jäihin. Nyt POKEN myötä yritetään uudelleen. Toivottavasti nyt hyvässä yhteistyössä asukkaiden kanssa.

 

 

  

 

 

Kriittisiä terveisiä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuuston kokouksesta!

 

Vuosi sitten Suomessa tapahtui suuri hallinnollinen uudistus, kun sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut siirrettiin kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Espoon palvelut siirtyivät yhdessä yhdeksän kunnan kanssa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle, jossa on nyt 486 000 asukasta ja 9 500 työntekijää.

Soteuudistuksella oli monia hyviä tavoitteita. Sillä piti mm. turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut, parantaa palvelujen saatavuutta ja kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja.

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että palvelut ovat kuntalaisen kannalta pysyneet pääosin ennallaan. Itse olen miettinyt etenkin sitä, miten kokonaisuus toimii kouluissa. Soteuudistuksella kouluterveydenhuolto, kuraattorit ja psykologit siirtyivät hyvinvointialueille, mutta palvelut ovat edelleen kouluissa kuntien vastuulla.

Olen hyvinvointialueen valtuuston varavaltuutettu ja eilen pääsin ensimmäistä kertaa valtuuston kokoukseen.

Kokouksen aluksi virkamiehet esittelivät esimerkkejä ensimmäisen toimintavuoden 2023 onnistumisista verrattuna kuntien aikaisemmin hoitamiin palveluihin:

-          avosairaanhoito on parantunut 12 %

-          siirtoviivepäiviä on 61 % vähemmän (eli sairaalasta pääsee paremmin jatkohoitoon)

-          asumispalveluihin jonottaa 33 % vähemmän

-          kotihoidon työntekijöistä 76 % suosittelisi työnantajaansa

-          omassa työvoimassa (eli ei hankita ostopalveluna) on opiskeluhuollon psykologeja 24 % ja kuraattoreita 13 % enemmän

-          74 % asiakkaista sai avun masentuneisuuteen Terapiat etulinjaan toimintamallin kautta

-          suun terveydenhuollossa hoidetaan 3 200 potilasta enemmän

-          ikääntyneillä on yksi yhteinen seniori-info eli yksi puhelinnumero.

Taloustilanne on heikompi. Vuoden 2023 todellinen alijäämä (menot suuremmat kuin tulot) on 70-100 miljoona euroa (tästä saatiin vähän erilaisia lukuja), kun koko budjetti on noin 2 miljardia. Lain mukaan kaikki alijäämät on saatava katettua viimeistään vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä ”onnistuu”, kun vuosien 2024 ja 2025 tulokset arvioidaan nyt selvästi ylijäämäisiksi. Sitä ei kerrottu, miten se tehdään.

Taloustilannetta on parannettu nostamalla asiakasmaksuja ja yhdenmukaistamalla omaishoitajien palkkiot koko alueella, jolloin osalla palkkiot alenivat. 

Se on myös päätetty, että kotona asumista tukevat palvelut toteutetaan ensisijaisesti etänä ja lääkkeet jaetaan lääkeautomaatilla. Vähän kapulakieleltä kuulostaa myös tämä: ”Luottamuksellinen asiakkaiden yksinäisyyden vähentämiseen pyritään löytämään keinoja kehittämällä kotihoidon palveluvalikkoa niin, että yksinäisyyttä kokevien asiakkaiden tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin.”

Kokouksen tärkein asia oli Alueellinen hyvinvointisuunnitelma vuosille 2024–2026.

Lain mukaan hyvinvointialueen on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Tämä toteutetaan hyvinvointisuunnitelmalla, jolla ohjataan hyvinvointityötä. Suunnitelmassa kuvataan yhteiset toimenpiteet ja painopisteet, jotka on muodostettu yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa. Painopisteet ovat ihan hyviä: mielen hyvinvoinnin vahvistaminen, terveiden elintapojen edistäminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, tiedolla johtamisen kehittäminen ja turvallisuuden edistäminen.

Koska olen varavaltuutettu, en ole päässyt osallistumaan suunnitelman valmisteluun. Luin sen nyt ensimmäisen kerran ennen kokousta ja olin vähän ällistynyt. Nykytilaa ei kuvata lainkaan ja ne toimenpiteet, joilla tilannetta parannettaisiin, ovat paperinmaksuisia ja kapulakielisiä ylätason suunnitelmia. Usko etä- ja digipalveluihin on vahva.

Tässä muutama oma kriittinen näkemykseni:

-          asukkaiden sosiaalista hyvinvointia vahvistetaan laittamalla linkki Lähellä.fi-palveluun (nettisivu, josta löytyy erilaisia hyvinvointialan järjestöjä)

-          asukkaiden yhteisöllisyyttä tuetaan jakamalla tietoa kohtaamispaikasta (joku tila tai virtuaalinen paikka, jossa ihmiset voivat kohdata)

-          terveitä elintapoja eli lähinnä liikuntaa edistetään hakemalla vastinparit kuntien ja hyvinvointialueiden liikuntaneuvonnalle ja perustetaan niille verkosto

-          päihteiden käyttöä vähennetään ja mielen hyvinvointia lisätään tietoiskuilla ja viestinnällä

-          lapsiperheköyhyyden riskitekijöitä torjutaan laajentamalla talousneuvolatoimintaa koko hyvinvointialueelle (nyt vain Espoossa ja Lohjalla) ja kiinnittämällä erityistä huomiota harrastustakuun periaatteisiin

-          asunnottomuutta vähennetään kehittämällä asunnottomuutta vähentäviä toimenpiteitä.

Konkretiaakin onneksi löytyy: Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastusten %-osuus nostetaan maan keskiarvon tasolle vuonna 2026 ja osatyökykyisten kuntoutustavoite pyritään toteuttamaan 70 %:sti. Mittarit ovat tässä selkeitä, mutta sitä voi kysyä, onko tavoite riittävän kunnianhimoinen.

Minusta hyvinvointisuunnitelma olisi pitänyt tehdä paremmin. En usko, että tällä suunnitelmalla voidaan merkittävästi edistää asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia. En usko, että kaikki ikäihmiset pystyvät hyödyntämään etäpalveluja, virkamiesten verkostoituminen innostaa asukkaita liikkumaan, päihteiden käyttö vähentyy tietoiskuilla enkä usko, että lapsiperheköyhyyttä helpottaa, jos talousneuvojaa pääsee tapaamaan lähialueella (tämäkö on ainoa lähipalvelu, joka luvataan?).

Lasten ja nuorten osalta haluaisin selvät luvut ja tavoitteet siitä, kuinka moni pääsee halutessaan lääkärin, kuraattorin tai psykologin puheille ja hoidetaanhan kaikkien hampaat asianmukaisesti. Ikäihmisten osalta haluaisin tietää, onko kotihoito riittävän hyvää ja pääseekö hoitoon, jos kotona ei enää pärjää.

Valtuuston kokouksessa syntyi nyt mielikuva, että suunnitelman teko on annettu virkamiehille eikä poliittisia päättäjiä juuri kuultu. Resursseja tämän tekemiseen on kuitenkin käytetty paljon, onhan suunnitelmassa noin 100 sivua. Sitä vastoin yhdenkään toimenpiteen kustannuksia ei ole arvioitu (esim. talousneuvoloiden laajentaminen koko hyvinvointialueelle ja sen riittävät resurssit). Ehkä toivotaan, että ne eivät maksa mitään.

 

 

 

 

 

Julkiset sotepalvelut vaativat tekijöitä

Jokaisessa kunnassa, hyvinvointialueella ja HUSissa on lakisääteinen tarkastuslautakunta. Sen tehtävänä on arvioida, onko verovaroin rahoitetun organisaation toiminta tuloksellista ja tarkoituksenmukaista ja onko talous tasapainossa.

HUSin tarkastuslautakunta, jonka jäsen olen, on nyt laatinut laajan arviointimuistion (158 sivua) nimeltään Henkilöstövoimavarat ja niiden johtaminen. Siinä arvioidaan, onko HUS parantanut henkilöstön työhyvinvointia ja osaamista sekä veto- ja pitovoimaa työnantajana. Muistio on lukemisen arvoinen ja se löytyy HUSin nettisivuilta.

Vastuu siitä, että arviointimuistiossa esitetyt suositukset pannaan toimeen on HUSin toimitusjohtajalla ja hallituksella.  

Kerron tässä blogissa oman käsitykseni arviointimuistiosta, vähän yksinkertaistaen ja osittain kärjistäen.

Keskityn hoitajien palkkaukseen ja työtyytyväisyyteen. En puutu julkisten sotepalvelujen rahoituksen ongelmiin, joista olen kirjoittanut useamman blogin. Näkemykseni perustuu pitkään poliittiseen kokemukseeni sekä siihen, että toimin vuosia VM:ssä pääluottamusmiehenä. Tarkastuslautakunnan suorat sitaatit on merkitty kursiivilla.

Sotepalveluissa on ankara työvoimapula ja kilpailu henkilöstöstä on kova 

Tämän vuoden alusta voimaan tulleella uudistuksella haluttiin turvata kaikille yhdenvertaiset ja laadukkaat julkisen sektorin tuottamat sotepalvelut. Valtio maksaa hyvinvointialueiden kaikki kulut (asiakasmaksuja kerätään vain muutama prosentti) ja tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua.

Hoitajapula on monen tekijän summa ja tilanne näyttää vain pahenevan. Vuosina 2020–2022 hoitajapula kaksinkertaistui. Vuonna 2022 sairaanhoitajien työvoimavaje oli koko maassa yli 16 000 ja Uudellamaalla 6 000 henkilöä. Lähihoitajavaje oli koko maassa lähes 9 000 ja Uudellamaalla lähes 3 000 henkilöä (Keva 2023). Näin siitä huolimatta, että Suomessa on enemmän hoitajia kuin monessa muussa maassa (Suomi 13,6 sairaanhoitajaa/1000 asukasta, Ruotsi 10,8, Saksa 12,1 ja Iso-Britannia 8,5). Vuoteen 2030 mennessä noin viidesosa nykyisestä henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle.

Tilannetta huonontaa osaltaan myös se, että tänä päivänä hoitajat eivät välttämättä koe tärkeäksi työskennellä nimenomaan julkisella sektorilla. HUSin tarkastuslautakunnan muistion mukaan vain 8 % hoitajista kokee sitoutuvansa HUSiin ja noin 40 % ei. Sitoutumattomien osuus on suurin yötyötä (54,5 %) ja kolmivuorotyötä (49,7 %) tekevillä.

Pulan hoitohenkilöstöstä ennakoidaan jatkuvan samanlaisena seuraavien 15 vuoden ajan.

Hoitajapulasta seuraa kaksi vakavaa huolta: 1. julkinen sektori ei pysty tuottamaan lakisääteisiä sotepalveluja ja 2. hoidon kustannukset ja samalla myös verorahoituksen tarve kasvaa, koska hyvinvointialueet, Helsinki ja HUS joutuvat ostamaan palveluja yhä kasvavassa määrin yksityiseltä sektorilta.

Pahimmillaan koko julkisen sotesektorin palvelut heikkenevät ja lopulta niitä käyttävät vain ne, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin.

HUSissa tilanteen vakavuus on ollut pitkään tiedossa. Erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuus on jo vaarantunut ja vuokratyövoiman kustannukset kasvavat nopeasti. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi Uudenmaan hyvinvointialueen ja Helsingin tavoite vähentää HUSin rahoitusta.

Tarkastuslautakunnan suositukseen on helppo yhtyä:

HUSin on laadittava toimenpideohjelma henkilöstöpulan ratkaisemisen                       tueksi.                                  

Palkkausjärjestelmä

HUS on iso organisaatio, jossa on yli 27 000 työntekijää. Henkilöstökulut ovat vuodessa 1,5 miljardia euroa, mikä on 53 prosenttia toimintakuluista.

Hoitajien kokonaisansio muodostuu monesta osasta.

Palkkausjärjestelmään kohdistuu paljon kritiikkiä. Tyytymättömyyttä aiheutuu siitä, että osaaminen, työn vaativuus ja uralla eteneminen eivät näy palkassa riittävän selvästi ja johdonmukaisesti. Erilaisista palkanlisistä päätetään edelleen hajautetusti organisaation eri tasoilla, niistä ei ole tarkempia ohjeita eikä niiden käyttöä seurata. Näin siitä huolimatta, että joulukuussa 2021, kun olin vielä HUSin hallituksessa, hallitus edellytti yksimielisesti, että palkkakehitysohjelman yhteydessä arvioidaan kriteerit, joilla tehtävä- ja suoritelisiä voidaan maksaa henkilöstölle yhdenvertaisesti. Valmistelu piti tehdä yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Tämä ei ole vieläkään onnistunut.

En kannata palkkakilpailua HUSin, hyvinvointialueiden ja yksityisen sektorin välillä, mutta vähimmäisvaatimus kuitenkin on, että palkkausjärjestelmä on selkeä ja ymmärrettävä kokonaisuus ja sitä sovelletaan johdonmukaisesti. Tässäkin tarkastuslautakunnan suositukseen on helppo yhtyä:

Palkkausjärjestelmää, työn vaativuuden arviointia ja henkilöstöetuuksia tulee kehittää siten, että ne muodostavat selkeän kokonaisuuden ja parantavat mahdollisuuksia kilpailla osaavasta työvoimasta. Kannustavien palkanosien käytöstä tulee antaa tarkempia ohjeita ja seurata niiden käyttöä organisaation tasolla.

Työtyytyväisyys

Keväällä 2023 tehdyn henkilöstökyselyn mukaan HUSin työntekijät ovat tyytyväisiä omaan työhön, työkykyyn, työyksikön toimintaan, yhteisöllisyyteen, ilmapiiriin ja esihenkilötyöhön. Sitä vastoin johtamiseen, toiminta- kulttuuriin ja viestintään vastaajat suhtautuivat kriittisemmin. Vastausprosentti oli tosin vain 43 eli todella alhainen.

Syksyn 2023 kyselyssä vastausprosentti oli vielä surkeampi, vain 24!

HUSissa hyvää on se, että sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkemaksujen osuus palkkasummasta on keskimäärin pienempi kuin muilla vastaavilla organisaatioilla. Työtapaturmia esiintyy vähän. Huonoa taas se, että uhka- ja väkivaltatilanteiden määrä on noussut.

Työtyytyväisyyden kannalta perusongelma on kuitenkin se, että henkilöstön tilanteesta ei tiedetä tarpeeksi. Käytössä on useita kyselyitä, joilla selvitetään henkilöstön työtyytyväisyyttä ja -hyvinvointia. Kyselyissä selvitetään kuitenkin osin samoja asioita ja vastausprosentit ovat alhaisia. Kehityskeskusteluja ei käydä kattavasti eikä osaamisen kehittämistarpeita siten voida aina tunnistaa. Henkilöstöpoliittisten linjausten toteutumiselle ei ole asetettu yksityiskohtaisia tavoitteita, mittareita tai tavoitearvoja. Linjausten seuranta on vaihdellut vuosien varrella.

Vaikuttaa siltä, että henkilöstöpolitiikka ja henkilöstöjohtaminen eivät kaikilta osin ole pystyneet ennakoimaan ja sopeutumaan toimintaympäristön muutoksiin ja nykyaikaisiin henkilöstöhallinnon vaatimuksiin. Arvioinnin tulosten perusteella HR-toimintoja ei kaikilta osin johdeta, kehitetä ja seurata tietoon perustuen. Strategisen henkilöstöjohtamisen tueksi tarvitaan nykyistä laajempaa tietopohjaa. Kehityskeskustelujen käyntiasteesta tulee tuottaa luotettavaa tiedot.

Alhaiset vastausprosentit herättävät myös lisäkysymyksiä: ovatko kyselyt liian pitkiä ja kysymykset tulkinnanvaraisia, johtavatko kyselyt mihinkään muutoksiin eli voiko vastaamalla aidosti vaikuttaa, tehdäänkö konkreettisia kehittämistoimenpiteitä ja kerrotaanko edes tuloksista avoimesti henkilöstölle.

Erityisen kriittisiä ovat alle 35-vuotiaat, joiden sitoutuminen HUSiin on alhainen. Jotta nuoret työntekijät pysyvät HUSin palveluksessa, johtamisen ja esihenkilötyön pitää olla hyvää ja uramahdollisuudet selkeät. Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että nuoret arvostavat vapaa-aikaa ja joustavia työaikoja, eivätkä ole yhtä sitoutuneita työpaikkaan kuin vanhempi henkilöstö.

Kriittistä suhtautumista johtamiseen ja toimintakulttuuriin löytyy myös muista henkilöstöryhmistä. Potilashoitoon osallistuvista sairaanhoitajista vain noin viidennes on tyytyväisiä. Eniten ongelmia löytyy akuutti, leikkaus- ja tehohoitokeskuksessa.

Parannettavaa löytyy varmaan myös siitä, arvostetaanko hoitajien työtä riittävästi, onko johtaminen kaikilta osin reilua, onko perehdyttäminen kunnossa, saako hoitaja halutessaan vakituisen työsuhteen ja pääseekö uralla eteenpäin. Onko vaarana riittämättömyyden tunne, kun työtä ei voi tehdä laadukkaasti kiireen ja resurssipulan takia ja rasittaako vuorotyö liikaa? Onnistuuko työn ja vapaa-ajan sovittaminen etenkin kolmivuorotyössä, pääseekö töihin julkisilla ja onko joka yksikössä hyvä työilmapiiri ja yhteishenki? Eihän ketään vähätellä, kohdella huonosti tai kiusata?

Ammatillinen täydennyskoulutukseen on vaikea päästä. Kansallinen suositus terveydenhuoltohenkilöstön 3–10 päivän vuosittaisesta täydennyskoulutuksesta ei toteudu hoitohenkilökunnan eikä erityistyöntekijöiden osalta. Eri henkilöstöryhmien täydennyskoulutukselle ei ole asetettu määrällisiä tavoitteita eikä uramahdollisuuksia ole kuvattu selkeästi. Koulutusmäärärahoja on varattu 1 % linjan tai tulosyksikön varsinaisista palkoista ja niitä ollaan leikkaamassa vuonna 2024.

Työterveyshuolto toimii heikosti. Tyytymättömyyttä aiheuttaa myös palvelujen rajautuminen pelkästään lakisääteiseen työterveyshuoltoon. Työterveyslääkäreistä ei pystytä kilpailemaan yksityisen sektorin kanssa ja vuodesta 2019 vuoteen 2022 työterveyshuollon vuokralääkärikustannukset ovat kasvaneet 87 %.

Kuten palkkausjärjestelmän osalta, myös työtyytyväisyyden perusrakenteet täytyy laittaa kuntoon.

Hoitajapulan seurauksena vuokratyövoiman käyttö kasvaa vuosi vuodelta

HUSin kokonaismenot ovat vuodessa lähes 3 miljardia euroa ja henkilöstökulut siitä noin 1,5 miljardia. Vaikka vuokratyövoiman käyttö on lisääntynyt voimakkaasti, kokonaiskustannus on kuitenkin edelleen vain vajaa 40 miljoonaa vuodessa, tosin 3 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuodesta 2018 vuoteen 2022 vuokratyövoiman käyttö kasvoi peräti 72 prosenttia. Eniten vuokratyö on lisääntynyt hoitohenkilökunnan tehtävissä, joissa kustannukset kaksinkertaistuivat vuoteen 2018 verrattuna. Lääkärien vuokratyön kustannukset kasvoivat 60 prosenttia vuodesta 2018.

Vuokratyövoiman hinnat ovat nousseet ja sen käyttö tulee kalliimmaksi kuin oma henkilöstö. Selvityksen mukaan vuokralääkäri tulee Helsingin kaupungille 52–64 prosenttia kalliimmaksi kuin oma lääkäri.

Koska tavoitteena on kustannusten hillintä, vuokratyövoiman lisääntyvä käyttö vie väärään suuntaan. Jotain täytyy muuttaa. Tarkastuslautakunnan suositus on tässäkin oikea:

Vuokratyövoiman kustannustehokkuutta on selvitettävä ja verrattava kustannuksia omiin henkilöstökustannuksiin. On etsittävä keinoja vuokratyövoiman käytön vähentämiseksi ja vuokratyön kustannusten kasvun hillitsemiseksi yhdessä muiden Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin kanssa.

Lopuksi:

Jos julkinen sektori ei hoida hommia asianmukaisesti, aikaa myöten yksityinen sektori kaappaa palvelut itselleen. Verorahoin rahoitettu palvelusektori on hyvä rahasampo. Valtiolla ei ole vaihtoehtoja, koska Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.