Lukijalta | Espoolaisten täytyy hyötyä Espoon rahastoista

Valtuustolla pitäisi olla selvä näkemys siitä, mihin ja milloin rahaston tuottoja käytetään, lukija huomauttaa.

1.12.2024 10:05

Länsiväylässä on tänä vuonna kirjoitettu useita kertoja Espoon peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahastosta (23.3., 5.11. ja 21.11.2024).

Kuten artikkeleissa todetaan, kaupungin sijoitustoiminta on ollut pitkäjänteistä ja onnistunutta. Tämä ei kuitenkaan riitä. Valtuustolla pitää olla selvä näkemys siitä, milloin ja mihin tarkoitukseen rahaston tuottoja olisi perusteltua käyttää. Tästä ei kuitenkaan ole haluttu keskustella ja kaupunginjohtajan budjettiesitys hyväksytään vuosittain sellaisenaan.

Espoo siis rahastoi vuonna 2006 Espoon Sähkö Oy:n myynnistä saadut 364 miljoonaa. Rahaston sääntöjen mukaan pääoma säilytetään inflaatio huomioon ottaen vähintään alkuperäisen suuruisena eli tällä hetkellä 520 miljoonassa.

Rahaston markkina-arvo on nyt 782 miljoonaa. Tuottoja on siten kertynyt 262 miljoonaa. Sääntöjen mukaan tuotot tulee käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. Niitä on kuitenkin käytetty vain vuosina 2021 ja 2022 yhteensä 30 miljoonaa.

Viime vuonna rahaston tuotto oli 58 miljoonaa euroa ja tämän vuoden syyskuun loppuun mennessä jo 27 miljoonaa. Vuoden 2025 budjetin mukaan tuottoja käytetään 15 miljoonaa, mutta ei lainkaan, jos verorahoitus riittää investointien rahoitukseen.

Vuonna 2022 esitin toivomuksen, että valtuustolle tuotaisiin selvitys siitä, milloin rahastoon kertyneitä tuottoja aiotaan käyttää. Valtuuston enemmistö ei hyväksynyt toivomustani.

Valtuuston neuvottelukunta esittää nyt vuoden 2025 budjettiin pöytäkirjamerkintää, jonka mukaan uusille valtuutetuille esitellään kaupungin rahastojen tilanne ja periaatteet.

Hyvä, että keskustelu on nyt avattu. Vielä tärkeämpää olisi, että valtuusto päättäisi käyttää rahaston tuottoja nykyistä enemmän espoolaisten hyväksi ja laatisi pitkän aikavälin käyttösuunnitelman. Olisiko esimerkiksi 2060-kaavan valmisteluvaiheessa perusteltua hankkia kaupungin omistukseen raakamaata?

Hannele Kerola

Varatuomari

Kaupunginvaltuutettu (sd)

 

Lukijalta | Länsiradan päätöksenteossa on huomioitava myös luontoarvot

Keskustelu länsiradasta jatkuu.

20.10.2024 9:05

DI Olli Härmä toteaa mielipidekirjoituksessaan ”Länsirataan liittyy turhia pelkoja”, että rata rakennetaan eikä luontoarvoja vaaranneta.

Lopullista päätöstä nopean tunnin junan tai Espoo-Lohja lähijunan rakentamisesta ei ole tehty. Kansalaisten veroilla rahoitettavissa hankkeissa on tärkeää arvioida kustannukset mahdollisimman hyvin. Epävarmuutta lisää nyt se, että Länsirata Oy:n konsulttityönä teettämät laskelmat poikkeavat Väyläviraston virallisista arvioista.

Ratalain 37 §:ssä säädetään rautatien suoja-alueesta. Se on kaksiraiteisen radan molemmilla puolilla vähintään 30 metriä, yhteensä kiskoineen yli 70 metriä. Tältä alueelta poistetaan kaikki kasvillisuus. Ratakäytävän lähiympäristön vaikutusalue on Väyläviraston mukaan 200 metriä ratakäytävän molemmin puolin. Tällä alueella rautatien melun, tärinän ja liikennejärjestelyjen vaikutukset ovat merkittäviä.

Länsiradan luontovaikutuksia Espoossa ei pidä aliarvioida. Väyläviraston selvitysten mukaan pääosassa radan maastokäytävää ei voida välttää haitallisia luontoon kohdistuvia vaikutuksia. Espoo-Salo välillä lähes koko väylä sijoittuu metsäalueelle, jossa on yli 80 vuotta vanhoja metsiä. Myös hankkeen vaikutuksia maa- ja kallioperään sekä luonnonvarojen käyttöön voidaan pitää merkittävinä.

Radan rakentaminen edellyttää Espoon Kvarnträskin luonnonsuojelualueen osittaista lakkauttamista ja voi vaikuttaa kohtalokkaasti Gumbölenjoen erittäin uhanalaiseen meritaimenkantaan. Useihin muihinkin ekologisiin tekijöihin voidaan ottaa kantaa vasta lupapäätöksissä, koska hanke edellyttää poikkeamisia luonnonsuojelulaista ja luontodirektiivistä. Tämä tarkoittaa, että ympäristövaikutukset vaativat vielä lisäselvityksiä ja voi olla, että kaikki lain vaatimukset eivät tule täyttymään. Ainakin niistä voidaan riidellä vuosikausia eri oikeusasteissa.

Hannele Kerola

Varatuomari, kaupunginvaltuutettu (sd.)

Länsirata - kallis ja turha

Helsingin sanomat julkaisi 16.9.2024 juttuni mielipidesivuilla. Länsiväylä julkaisi 19.9.2024 saman jutun alkuperäisellä osoitteella Länsirata Turkuun vai Histalle? Hesari jostain syystä halusi muuttaa otsikon.

Olipa otsikko mikä tahansa, asia on tärkeä ja toiveeni on, että muutkin päättäjät haluaisivat perehtyä aiheeseen. Espoo maksaa radasta vähintään 150 miljoonaa. Tosin ennen päätöksentekoa kustannukset väännetään usein alakanttiin, jotta hanke saataisiin hyväksyttyä. Radan kustannusten ja luonnon tuhoamisen lisäksi kaupunki rakentaa Histalle myös koulut, päiväkodit ym. ja kaiken infran. Niiden kustannuksia ei ole arvioitu mitenkään. Vaikka kaupunki saa kaavoituksen jälkeen omistamistaan maista maanmyyntituloja tai maankäyttömaksuja, näitäkään ei ole arvioitu. Ennen päätöksentekoa tarvitaan siis hyvät kustannus-hyötylaskelmat lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. 

Tarvitaan selvä vastaus siihen, onko Hista hintansa väärti.

 

Länsirata Turkuun vai Histalle?  

Noin neljä miljardia maksavasta Turun tunnin junasta eli Länsiradasta on puhuttu vuosikausia. Yhteys on suunniteltu 300 kilometrin tuntinopeudella ajavalle junalle kaukana kaikesta. Esimerkiksi Lohjalla junarata kulkisi kuuden kilometrin päässä keskustasta Turunväylän toisella puolella.   

Tällä hetkellä painopiste on Länsiradan alkupään Espoo – Lohja -yhteydessä ja nopea junayhteys on siirretty tulevien hallitusten vastuulle.  Lähijuna Lohjalle voisi Histan lisäksi pysähtyä myös väliasemilla, jotta muutkin kunnat saadaan hankkeeseen rahoittajiksi. Tällaista yhteyttä, joka ei edellytä syöttöliikennettä asemille, ei kuitenkaan ole suunniteltu. Voi jopa käydä niin, että rahat riittävät lopulta vain Histalle asti. 

Espoolaisten kannalta länsirata, olipa se nopea juna tai lähijuna, tarkoittaa 10 kilometriä pitkää ja 200 metriä leveää väylää, jossa on kolme tunnelia ja 11 siltaa. Väylä ylittää useita luonnonsuojelualuita, taimenjoen, liito-oravaesiintymiä ja muita arvokkaita luontokohteita ja ekologisia yhteyksiä. Vanhaa, espoolaista metsää kaadetaan kymmeniä hehtaareita. 

Vuonna 2012 korkein hallinto-oikeus kaatoi Histan kaavan, koska alue on irrallaan muusta taajamarakenteesta eikä joukkoliikennettä ollut järjestetty ratayhteyden varaan. Länsirata mahdollistaisi nyt 15 000 asukkaan Histan rakentamisen, mutta sinne tarvitaan myös kaikki pienen kaupungin palvelut. Siltikin asuntojen myynti voi kangerrella, sijaitseehan Histan alue Ämmässuon jätekeskuksen ja Turunväylän vieressä.  

Lopullista Länsiradan hintalappua ei tiedä kukaan. EU ei antanut rahoitusta ja Helsinki on vetäytynyt hankkeesta. Espooseen kohdistuu siten suuria odotuksia hankkeen rahoittajana. Tässä vaiheessa, kun hanke halutaan saada hyväksytyksi, menoja tyypillisesti vähätellään. Kysymys on kuitenkin useista sadoista miljoonista, kun mukaan lasketaan myös Histan vaatimat palvelut. 

Jos Histan lähiö halutaan rakentaa ja vähentää rakentamisen painetta muualla Espoossa, ratayhteys Histalle pitäisi rakentaa pikaraitiotienä Turunväylän varteen. Näin vältettäisiin luonnon tuhoaminen ja säästettäisiin verovaroja.  

Hannele Kerola 

Espoolainen valtuutettu (sd) 

Varatuomari 

Sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus – mikä meni pieleen?

 

HUSin tarkastuslautakunnan jäsenenä, entisenä HUSin hallituksen jäsenenä, espoolaisena valtuutettuna ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettuna, mutta myös palvelujen käyttäjänä, yritän selvittää, toimivatko julkiset sotepalvelut – pääseekö hoitoon ja löytyykö tekijöitä.

Keräsin tiedot HUSin tilinpäätöksistä, toimintakertomuksista sekä HUSin ja Länsi-Uudenmaan arviointikertomuksista. Jonkin verran olen käyttänyt myös THL:n tietoja. Uudenmaan osalta niitä on kuitenkin niukasti, vaikka alueella asuu neljäsosa koko väestöstä.

Soteuudistuksella asetettiin kaikki hyvät tavoitteet, mutta valittu malli ei perustunut tutkittuun tietoon. Se toteutti ennen kaikkea Suomen keskustan pitkäaikaisen tavoitteen siirtää pienten ja köyhien kuntien sotemenot valtion vastuulle. Säästöjä ei uskottu saatavan ainakaan 10 vuoteen. Palkkaharmonisoinnin ja ICT-muutoksen kulut arvioitiin alakanttiin. Uudellemaalle tehtiin kummallinen erillisratkaisu eli neljä itsenäistä hyvinvointialuetta ja Helsinki ohjaavat HUSin rahoitusta ja toimintaa.

Maakuntaveroa ei haluttu ottaa käyttöön, vaikka tutkimusten mukaan verosta olisi paljon hyöty. Se mm. kannustaisi palvelutuotannon tehostamiseen ja kustannusten hillintään.

Potilaan ja asiakkaan kannalta tilanne ei näytä hyvältä. Onko lisäraha ainoa ratkaisu?

Mitä arviointikertomukset kertovat HUS ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tilanteesta?

HUS-yhtymällä on Suomen suurin yliopistollinen sairaala, jonka erikoissairaanhoito on maailman huipputasoa. HUSissa hoidetaan vuosittain lähes 700 000 potilasta, käyntejä on lähes 3 miljoonaa ja henkilökuntaa noin 27 000.   Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, toimintatuotot ja -kulut ovat kasvaneet maltillisesti. 

Kun hoitoon pääsyä vertaa vuoteen 2018, tilanne on selvästi huonontunut (suluissa vuosi 2018). Lähetteen käsittelyaika ylittyi viime vuonna 12 138 potilaalla (4 544) ja osastolle hoitoon pääsyä odotti yli kuusi kuukautta 8 325 (497). Kuten kuvasta näkyy, apua on haettu palveluseteleistä, joiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Tilannetta ei ole kuitenkaan saatu lain edellyttämälle tasolle.

HUSin arvion mukaan hoitojonojen purkuun tarvittaisiin kertaluontoinen 50–70 miljoonan euron lisärahoitus ja jonojen pitämiseen kohtuullisina 25–30 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2023 HUS ei saanut lisärahoitusta.

Hoitoon ei pääse, koska henkilöstöä ei ole tarpeeksi. Tarkastuslautakunnan vuotta 2023 koskeva arviointikertomus toteaakin: ”HUSin henkilöstötilanne on vakava. Työvoimapulan paheneminen on ollut tiedossa pitkään ja rekrytointivaikeudet vaarantavat erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuuden useilla erikoisaloilla”.

Olen kirjoittanut henkilöstöstä oman blogin lokakuussa 2023 https://arjen-asiantuntija.blogspot.com/2023/10/julkiset-sotepalvelut-vaativat-tekijoita.html

Tarkastuslautakunta on vuosien mittaan antanut useita henkilöstöön liittyviä suosituksia, mutta ongelmat eivät ole korjaantuneet.

Tässä muutamia faktoja arviointikertomuksesta:

-          palkkausjärjestelmän toimivuutta henkilöstön kannalta ei ole kattavasti selvitetty, kokonaisuus on monimutkainen eikä sitä ole saatu päivitettyä, kannustavia palkkauselementtejä käytetään eri tulosalueilla eri tavoin eikä päätöksiä hallinnoida keskitetysti, työn vaativuuden arvioinnissa on puutteita

-          hoitotyön esihenkilöiden tehtävät ja vastuut ovat osin päällekkäisiä eikä tehtävänkuvauksia ole viime vuosina päivitetty, osalla on yli 60 alaista (suositus enintään 40 alaista)

-          vuokratyövoiman käyttö kasvaa vauhdilla, samoin sen kustannukset

-          yhä harvempi pääsee täydennyskoulutukseen

-          työtyytyväisyydestä ja hyvinvoinnista tehdään erilaisia kyselyitä, mutta vastausprosentit ovat alhaisia (syksyllä 2023 24 %)

-          työterveyshuolto toimii heikosti ja sairauspoissaolopäivien määrä kasvaa

Työvoimapulan ratkaiseminen vaatii toimenpiteitä: tietoon perustuvaa johtamista, henkilöstön aitoa kuulemisesta, osaamisen kehittämistä, uramahdollisuuksien parantamista sekä täydennyskoulutuksen ja työterveyshuollon parantamista. 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen kuuluu Espoo ja yhdeksän pientä kuntaa, asukkaita on yli 495 000.

Tarkastuslautakunnan vuotta 2023 koskevan arviointikertomuksen mukaan tilannekuva palveluiden nykytilasta on edelleen epäselvä eikä seurantakriteereitä ole voitu määrittää. Työvoimaa vuokrattiin 46,6 miljoonalla eurolla, yli kaksinkertaisesti talousarvioon nähden. Palveluseteleiden käyttömääristä ei löydy tietoa. Talous on lähes 100 miljoonaa alijäämäinen ja epävarmassa taloustilanteessa jouduttiin tekemään irrallisia säästötoimia, vaikka päätöksentekojärjestelmä ja vastuut olivat epäselvät. Tarkastuslautakunta on huolissaan työhyvinvoinnista ja työterveydestä. Henkilöstökoulutus painottui esihenkilöille.

Palveluja keskitetään, mutta hoitoon pääsyä arvioidaan vain sen perusteella, kuinka monessa minuutissa asukkaat saavuttavat palvelut henkilöautolla (esim. Hangosta on yli 100 kilometriä Espooseen). Kaikilla ei ole kuitenkaan omaa autoa ja joukkoliikenneyhteydet ovat sekä huonot että kalliit.

Arviointikertomuksesta ei löydy tietoja hoitoon pääsystä, ei myöskään siitä, pääsevätkö potilaat erikoissairaanhoitoon. THL:n arvion mukaan vuonna 2023 Länsi-Uudellamaalla terveyskeskukseen lääkärin vastaanotolle pääsi viikon kuluessa noin puolet asiakkaista. Hammaslääkäriin pääsy on vaikeutunut ja 15 % joutui odottamaan yli kolme kuukautta. Erikoissairaanhoitoon pääsy on myös vaikeutunut ja 20 % potilaista joutui odottamaan yli puoli vuotta. Prosenttimäärien lisäksi ei löydy henkilömääriä, ei myöskään kuntakohtaisia tietoja.

Vuonna 2022 tehtiin HUSin ja Uudenmaan kuntien yhteysarviointi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista, jonka johtopäätökset olivat huolestuttavia: hoitoon ei päässyt laissa säädetyssä määräajassa, HUS ja kunnat seurasivat hoitoon pääsyä kukin tavallaan, palvelut olivat pirstaleiset ja hoitovastuut epäselvät, toimivat hoito- ja palveluketjut puuttuvat tai olivat kuntakohtaisia eikä erikoissairaanhoidossa aina tiedetty, mikä taho kunnassa vastaa lapsen tai nuoren jatkohoidosta. Siitä ei ole tietoa, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty hyvinvointialueella.

Omat johtopäätökseni – miten meni ensimmäinen vuosi

Keskustelu painottuu nyt säästöihin, palvelujen leikkauksiin ja keskittämiseen. Keskeinen kysymys on kuitenkin se, pääsevätkö asiakkaat/potilaat hoitoon. Ongelmien ratkaisuna nähdään yksinomaan rahan lisääminen.

Oma näkemykseni on, että koko julkinen sotekokonaisuus on sekava - päätöksentekojärjestelmä on hajanainen eikä valta ja vastuu ole yksissä käsissä. Julkisiin sotepalveluihin käytettään jo nyt noin 25 miljardia euroa vuodessa. Lisäraha ei ratkaise ongelmia.

Kaikilla hyvinvointialueilla maan hallitus päättää lainsäädännöstä, rahoituksen kokonaismäärästä ja sairaalaverkosta sekä vahvistaa joka neljäs vuosi strategiset tavoitteet. Kolme ministeriötä ohjaa hyvinvointialueita, joille on kuitenkin annettu itsehallinto. Uudellamaalla HUSin erikoisairaanhoito ei ole osa hyvinvointialueita, vaan neljä hyvinvointialuetta ja Helsinki antavat HUSille vuosittain talousraamin, jossa täytyy pysyä. Julkisella puolella omistajaohjaus on perinteisesti ollut heikkoa.

Koska Uudellamaalla haluttiin toteuttaa erillisratkaisu, täällä tarvitaan avointa, helposti löydettävää tietoa hoitoon pääsystä, henkilöstön tilanteesta ja siitä, pääseekö perusterveydenhoidosta tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Nyt tiedot ovat puutteellisia ja niitä joutuu etsimään eri paikoista. Hoitoon pääsy on hyvä mittari ja se oli HUSissa käytössä vuonna 2019: Kaikista hoitoa odottavista potilaista vähintään 80 % pääsee hoitoon alle 31 vuorokaudessa. Toteuma oli vain 44,9 %.  

Palvelujen keskittämisen vaikutuksia pitäisi selvittää potilaiden kannalta. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida julkisen sektorin toimintaa, ehkä jossain vaiheessa myös toiminnan vaikuttavuutta.

Itse näen suurimpana uhkakuvana sen, että jos julkinen sektori ei pysty hoitamaan tehtäviään asianmukaisesti eivätkä ihmiset pääse hoitoon, aikaa myöten yksityinen sektori kaappaa palvelut itselleen. Verovaroilla ja asiakasmaksuilla rahoitettu palvelusektori on rahasampo. Valtion on pakko maksaa suurin osa kuluista, mutta ottaa myös viime kädessä vastuu yksityisestä hoidosta. Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.