maanantai 3. tammikuuta 2022

RIITTÄVÄTKÖ RAHAT, PARANEVATKO PALVELUT?

Soteuudistus tulee, se on selvä. Hyvinvointialueiden valtuustot valitaan tammikuussa 2022. Vuoden 2023 alusta kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimen palvelut sekä opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit siirretään hyvinvointialueille. Muutos koskee noin 173 000 työntekijää.

Uudellemaalle tulee viisi uutta hyvinvointialuetta eli Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueet sekä Helsinki. Nämä alueet vastaavat palvelujen järjestämisestä. HUS eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri säilyy nykyisellään, mutta se lopetetaan vuonna 2022 ja tilalle perustetaan HUS-yhtymä.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle tulee 10 kuntaa eli Espoo, Hanko, Inkoo, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio, Karkkila ja Vihti sekä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos.

Jos tulen valituksi Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon (numeroni on 286) tavoitteeni on, että vuoden 2022 aikana arvioidaan:

-          mitkä ovat koko alueen asukkaiden palvelutarpeet, esim. kuinka moni on yksityisen työterveyshuollon piirissa

-          minkälainen sairaala- ja palveluverkko alueella tarvitaan

-          mitkä palvelut hoidetaan lähipalveluna ja mitä voidaan keskittää sekä, mitkä palvelut voidaan tarjota etänä

-          miten rakennetaan toimiva työnjako hyvinvointialueiden, kuntien ja HUS:n välillä.

Hyvinvointialueiden rahoituksesta

Tähän asti jokainen kunta on vastannut omalla alueellaan palvelujen kustannuksista joko verotuloilla tai valtionosuuksilla. Jatkossa valtio maksaa hyvinvointialueiden kaikki kulut, yhteensä yli 20 miljardia euroa. Tämän vuoksi jokaisen kunnan kunnallisveron tuottoa alennetaan 12,39 % eli yhteensä 12,8 mrd. euroa.

Hyvinvointialueet voivat rahoittaa palvelujaan myös asiakasmaksuilla, joilla tosin katetaan vain muutama prosentti palvelujen kustannuksista. Asiakasmaksulailla valtio on säätänyt osan palveluista maksuttomiksi, esimerkiksi hoitajavastaanotot. Laissa on myös säädetty enimmäismaksuista tiettyjen palvelujen osalta. Hyvinvointialue voi siten päättää vain palvelujen maksuttomuudesta tai, että alueella otetaan käyttöön laissa säädettyä enimmäismaksua pienemmät maksut.

Soteuudistuksen rahoitusmalli on monimutkainen ja perustuu THL:n tarvevakiointiin. Sen tavoitteena on jakaa valtion rahat hyvinvointialueille väestön tarpeiden mukaan. Tätä varten THL on kehittänyt terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon kertoimia, joilla voidaan laskea jokaisen alueen tarvevakioidut menot. Ennen soteuudistusta tehtyjen alustavien laskelmien mukaan palvelujen tarve on suurinta Etelä-Savossa ja pienintä Länsi-Uudellamaalla.

Terveydenhuollon mallissa on huomioitu sairastavuus, alueen asukkaiden ikä, sukupuoli, työkyvyttömyys, tulot, koulutus, siviilisääty, pääasiallinen toiminta, yksinasuminen ja yhden vanhemman perheiden määrä.

Vanhustenhuollon rahoitustarve lasketaan 18 sairauden perusteella. Suurimman painon saavat muistisairaudet. Muina tekijöinä ovat ikä, tulot, yksinasuminen ja toimeentulotuen asiakkuus.

Sosiaalihuollossa rahoituksen tarve määritellään 13 sairauden lisäksi iän, tulojen, työkyvyttömyyden ja toimeentulotuen asiakkuuden perusteella.

Entinen työpaikkani valtiovarainministeriö, teki keväällä 2021 laskelmia hyvinvointialueiden rahoituksesta.

Valtakunnalliset kustannukset ovat nyt 3 663 euroa/asukas, mutta alueiden välillä on eroja:

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on 473 838 asukasta eli se on Suomen neljänneksi suurin hyvinvointialue. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle siirtyy kunnista kustannuksia 1,566 miljardia euroa eli 3 305 euroa/asukas. Soteuudistuksessa Länsi-Uudenmaan laskennallinen rahoitus on kuitenkin vain 1,464 miljardia euroa eli 3 091 euroa/asukas.

Esimerkiksi Lapissa on 176 665 asukasta. Siirtyvät kustannukset ovat 4 361 euroa/asukas ja laskennallinen rahoitus 4 700 euroa/asukas.

Jatkossa hyvinvointialueiden kustannusten kasvua pyritään hillitsemään rajoittamalla rahan määrää uudistuksen kolmannesta vuodesta lähtien. Tosin hyvinvointialueille on luvattu, perustuslain mukaisesti, oikeus lisärahoitukseen, jos myönnetyn rahoituksen taso vaarantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen. Jää nähtäväksi, miten tämä toteutuu käytännössä.

Rahoitusmalliin kohdistuu kritiikkiä

Tarveperusteisen rahoituksen yhtenä ongelmana saattaa olla se, että hyvinvointialueen rahoitus kasvaa, kun sairastavuus lisääntyy, mikä ei kannusta kohentamaan väestön terveydentilaa.

Uudenmaan erillisratkaisusta annetuissa lausunnoissa korostettiin tarvetta valtakunnallisen rahoitusratkaisun selventämiseen sekä Uudenmaan alueen erityispiirteiden huomioimista. Riittävien ja vaikuttavien palvelujen turvaaminen vaatii riittävää resursointia, koulutusta ja henkilöstöä. Useampi kunta esitti huolensa siitä, ettei raportissa otettu kantaa rahoitusratkaisuun. Järjestämisvastuun lisäksi on tärkeää selvittää erityisesti se, miten palvelut tulevaisuudessa rahoitetaan.

HUS on esittänyt voimakasta kritiikkiä rahoitusmallia kohtaan:

Rahoitusmalli vie pohjan erikoissairaanhoidolta, romuttaa koko maan erikoissairaanhoitojärjestelmän, asettaa Uudenmaan eriarvoiseen asemaan eikä huomioi HUSn erityistehtävää, kuten valmiuden ja varautumisen ylläpitoa tai tutkimusta ja opetusta.

Tarvevakiointimalli on keinotekoinen ja yksipuolisuudessaan täysin kestämätön lähtökohta.

Se ei esimerkiksi huomio sotepalvelujen tuottamisen alueellisia kustannuseroja tai kustannusten kehitystä, kuten palkka- ja vuokraeroja. Mallin keskeisimpiä puutteita on, että sen pohjana on käytetty suppea määrä erilaisia sairausluokituksia, jotka ovat lisäksi keskenään epäsuhtaisia. Sairausluokat kattavat vain puolet terveydenhuollon kustannuksiin vaikuttavista sairauksista.

Rahoitusmalli leikkaa pelkästään HUSn rahoitusta yli 100 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi noin 1 500 henkilötyövuoden pysyvää vähentämistä.

Ymmärrän hyvin HUS:n kritiikin, olenhan sen hallituksen jäsen.

Oma kantani:

Soteuudistukselle on hyviä tavoitteita. Sillä halutaan muun muassa turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut kaikille suomalaisille ja parantaa palvelujen saatavuutta, mutta myös hillitä kustannusten kasvua.

Vastauksena blogini otsikkoon (Riittävätkö rahat, paranevatko palvelut) on, että ainakaan Länsi-Uudellamaalla rahat eivät taida riittää palvelujen parantamiseen ainakaan alkuvuosina.

Sotepalvelujen rahoitusmalli, rahan määrä ja rahojen jakaminen eri aluille ovat kuitenkin erittäin tärkeitä asioita. Niistä pitää puhua ja tilanteen kehittymistä täytyy seurata tarkkaan. Hallinnon rakenteet eivät ole palvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta ensisijaisia asioita, vaan raha ratkaisee.

En siis lupaa, että Länsi-Uudellamaalla palveluja voidaan heti parantaa, koska rahaa on käytettävissä vähemmän kuin nyt. Lupaan kuitenkin tehdä kaikkeni, että Länsi-Uudenmaan valtuusto ja HUS:n hallitus huolehtivat edunvalvonnasta eli pitävät esillä ja painostavat maan hallitusta siitä, että rahoitusmalli uudistetaan ja palvelujen rahoitus sekä hoitajien palkat saadaan riittävälle tasolla.

Minä kannatan maakuntaveroa ja haluan, että eduskunta päättää maakuntaveron käyttöönotosta. Vero kannustaa alueita ottamaan itse vastuuta palvelujen kustannustehokkuudesta ja laadusta. Ilman veroa valtion ”piikki on auki” ja johtaa valtion verojen korottamiseen tai siihen, että valtio ei anna riittävästi rahaa palveluihin ja investointeihin.

Oma kantani on, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella tavoitteena tulisi olla, että sotekeskusten vastaanotossa ei peritä lainkaan asiakasmaksuja. Eihän niitä peritä yksityisessä työterveyshuollossakaan. Länsi-Uudellamaalla maltillinen maakuntavero onkin parempi vaihtoehto kuin asiakasmaksujen periminen palvelujen käyttäjiltä. Näin kaikki alueen asukkaat osallistuvat julkisten palvelujen ja etujen rahoittamiseen. Tällä tavalla toimitaan hyvinvointivaltiossa.

 


 

 

maanantai 20. joulukuuta 2021

Hoitajille lisää palkkaa!


Kaikki tietävät, että hoitajat ovat koronan vuoksi olleet kovilla jo kohta kaksi vuotta. Työkuormaa lisää myös se, että osastoille ei ole saatu riittävästi henkilökuntaa.

Julkisuudessa on viime päivinä keskusteltu paljon siitä, peruuko HUS:n hallitus osalle hoitajista luvatut määräaikaiset (syys/lokakuu – helmikuu) palkanlisät. Hallituksen 20.12.2021 pidettävän kokouksen esityslistalla oli päätösesitys, jonka mukaan luvatut palkanlisät perutaan, koska ne perustuvat riittämättömiin selvityksiin yksiköiden tilanteesta ja tasapuolisen kohtelun edellyttämä vertailu kuntayhtymätasoisesti puuttuu.

Demareiden kanta oli selvä ja esitimme jo ennen kokousta, että emme suostu missään tilanteessa tehtävälisien perumiseen.  

Hallitus teki yksimielisen päätöksen, joka vastaa täysin demareiden kantaa: 1. Hallitus päättää, että se ei käytä otto-oikeutta. Jo maksettuja tehtävälisiä ei peritä takaisin ja jo päätetyt tehtävälisät maksetaan. Hallitus on päätöksessään käyttänyt kokonaisvaltaista harkintaa. 2. Lisäksi hallitus edellyttää kiireellisiä toimenpiteitä henkilöstöhallinnon ja johtamisen parantamiseksi ja, että hallitukselle raportoidaan maaliskuun 2022 loppuun mennessä, miten sisäisiä prosesseja on parannettu. 3. Lisäksi hallitus edellyttää, että palkkakehitysohjelman yhteydessä arvioidaan kriteerit, joilla tehtävä- ja suoritelisiä voidaan maksaa henkilöstölle yhdenvertaisesti. Valmistelu tehdään yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Palkkakehitysohjelman etenemisestä raportoidaan hallitukselle ja ohjelmaa toteutetaan 1.3.2022 alkaen.

Hallituksen käsittelyssä olivat siis nyt vain ne 10 prosentin palkanlisät, joita on maksettu tai luvattu maksaa toimialajohtajien päätöksillä HYKS:n pää- ja kaulakeskuksessa, sydän- ja keuhkokeskuksessa sekä vatsakeskuksessa. Tehtävälisiä päätettiin maksaa, koska työmäärä on henkilöstön vajauksen vuoksi lisääntynyt merkittävästi. Koska näitä lisiä ei maksettu tai luvattu maksaa kaikille, jotka olisivat periaatteessa niihin oikeutettuja, HUS:n toimitusjohtaja teki yleispäätöksen, jolla kaikki toimialajohtajien päätöksillä luvatut lisäykset pantiin jäihin. Tämä päätös siis tuotiin hallituksen päätettäväksi otto-oikeudella.

Nyt käsitellyt palkanlisät eivät liity koronahoidon aiheuttamaan lisärasitukseen. HUS:n hoitajille on jo vuoden ajan maksettu työvuorojen vaihtamisesta ja joululomien perumisesta koronalisää. Tämä neuvoteltiin yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja lisiä maksetaan ensi vuoden tammikuun loppuun. Tähän ei nyt kohdistunut muutoksia. Muutoksia ei myöskään kohdistunut suoriteperusteisiin lisiin, joita on keväästä asti maksettu kätilöille pilottina.

HUS:n palkkakustannukset ovat vuodessa noin 1,6 miljardia euroa. Näiden, nyt käsiteltyjen lisien maksamiseen menee yhteensä vajaat miljoona euroa. Hallitukselle tuodaan alkuvuodesta selvitys siitä, paljonko koronalisiä on tähän mennessä maksettu. Lisien suuruutta voi verrata esimerkiksi henkilöstölle annettaviin kulttuuri- ja liikuntaseteleihin, joihin käytetään noin 10 miljoonaa euroa.

Henkilöstön saatavuuteen ja palkkaukseen liittyviä ongelmia on tarkoitus korjata kuntayhtymätasoisesti ja yhdenvertaisuuden huomioivalla tavalla HUS:n palkkakehitysohjelmalla vuoden 2022 aikana. HUS:n hallitus on varannut tähän tarkoitukseen 20 miljoonaa euroa. Ohjelmalla edistetään kertapalkitsemista, palkkatasojen korotuksia ja suoritepalkkiomallin laajentamista. Tarkoitus on priorisoida hoitohenkilökuntaa nopealla palkitsemisella ja korottamalla sisääntulopalkkaa. Tämän ohjelman yhteydessä hallitus haluaa nyt arvioitavaksi myös kriteerit, joilla tehtävä- ja suoritelisiä voidaan maksaa henkilöstölle yhdenvertaisesti.

Kokouksessa linjattiin myös asiakasmaksujen huojentamisesta. Hallitukselle tuodaan 21.3.2022 selvitykset siitä, voidaanko uusia potilasryhmiä kokonaan vapauttaa potilasmaksuista (nyt on vapautettu alle 18-vuotiaat ja päihdeäidit) ja, voidaanko hallinnollisesti yksinkertaisella menettelyllä huojentaa asiakasmaksuja (pohjaesitys koski vain korkeita maksukertymiä, ei kaikkia asiakasmaksuja, mutta toimitusjohtaja otti muutoksen omiin nimiinsä) henkilöillä, joiden tulot ovat alhaisia hyödyntäen tulorekisteriä.

 

TURUN TUNNIN JUNA ETENEE VÄÄRÄSSÄ JÄRJESTYKSESSÄ

Tämä juttuni julkaistiin Länsiväylässä 15.12.2021:
   

Junamatka Turusta Helsinkiin kestää nyt vajaat kaksi tuntia. Matka-aika haluttaisiin puolittaa, minkä vuoksi Salosta Espooseen pitäisi rakentaa uusi oikorata. Nopea juna ei voi pysähtyä useilla väliasemilla. Espoolle on kuitenkin tärkeää saada myös lähijuna ja asemat Histalle, ehkä myös Myntinmäkeen. Espoossa rataväylä tarkoittaa noin 10 kilometriä pitkää 100 metriä leveää väylää Nuuksion arvokkailla luontoalueilla.

Koko hanke maksaa tämänhetkisen arvion mukaan 3,4 miljardia euroa. Loppukustannus on todennäköisesti lähempänä neljää miljardia, koska yleensä infrahankkeet eivät pysy budjetissa.

Hankkeiden yhteiskunnallista kannattavuutta arvioidaan hyöty-kustannussuhteella (H/K), jossa nykyarvoiset hyödyt suhteutetaan investointikustannuksiin. Kannattavuusraja on 1,0. Väyläviraston hankearvioinnin mukaan Turku-Espoo välin H/K on 0,44. Liikenneviraston 10 vuotta sitten tekemän selvityksen mukaan Salo-Espoo oikoradan H/K on vain 0,12.

Radan rakentamisesta ei ole vielä tehty päätöstä. Sen suunnittelu on kuitenkin annettu Turun Tunnin Juna Oy:lle, joka saa käyttää 75 miljoonaa euroa ratalinjan suunnitteluun. Espoo maksaa tästä yli 10 miljoonaa. Yhtiö palkkaa suunnittelijoiksi kovapalkkaisia konsultteja, jotka pääsevät määrittelemään ilman demokraattista valvontaa, kenen maat ja kotitalot jäävät rataväylän alle.   

Koska kysymys on valtion ja kuntien yhdessä omistamasta osakeyhtiöstä, siihen ei sovelleta julkisuuslakia. Verovarojen käyttöä eli palkkojen ja palkkioiden suuruutta valvoo vain osakeyhtiön hallitus. Espoon edustajan hallituksessa on teknisen toimen johtaja, joka ei toimi yhtiössä virkavastuulla. Kuntalaisille hankkeesta kerrotaan sen verran, kuin yhtiö haluaa.

Julkisuuslakiin perehtyneenä juristina ja entisenä Länsimetro Oy:n hallituksen jäsenenä olen sitä mieltä, että nyt edetään väärässä järjestyksessä. Miksi valtio ei tee ensin päätöstä siitä, rakennetaanko oikorata vai peruskorjataanko rantarata? Halutaanko nyt ajaa tilanne siihen, että oikorata on pakko rakentaa, koska sen suunnitteluun on jo käytetty niin paljon julkisia varoja.