Espoo - kansainvälinen kaupunki

 

 

Maahanmuutto ja kotoutuminen ovat monimutkaisia aiheita. Muutos Suomessa on kuitenkin ollut niin suuri, että siitä on hyvä puhua. On tärkeää, että mahdollisimman moni Suomessa asuva saa peruskoulussa hyvät lähtökohdat jatko-opintoihin ja työllistyy. 

Keskityn tässä blogissa Suomessa asuviin ja etenkin espoolaisiin. Rajaan ulkopuolelle Espoon Otaniemen ja Aalto yliopiston, jonka opettajista ja opiskelijoista yli puolet on vieraskielisiä, mutta eri syistä kaikki eivät jää Suomeen pysyvästi. Rajaan ulkopuolelle myös tilapäistä suojelua saavat. 

Kerron ensin Eduskunnan tarkastusvaliokunnan juuri valmistuneesta mietinnöstä TrVM 11/2026 vp, joka koskee perusopetuksen oppimistuloksia, mahdollisuuksien tasa-arvoa ja rahoitusta. Keskityn sen jälkeen Espooseen, jossa on valmisteilla maahanmuutto ja kotoutumisohjelma.

Omat huomioni punaisella.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö:

Tarkastuslautakunnan lähtökohtana on, että julkisesti järjestetyn (oma lisäys: ja verovaroilla rahoitetun) opetuksen tulee tarjota kaikille oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ja kompensoida yksilön kasvuympäristöstä johtuvia eroja lähtökohdissa. Onnistuminen edellyttää riittäviä resursseja ja niiden tehokasta kohdentamista oppilaiden tarpeita vastaavasti.

Tarkastuslautakunnan huoli kohdistuu siihen, että koko Suomessa oppimistulokset ovat viimeisen 20 vuoden aikana laskeneet jyrkästi ja mahdollisuuksien tasa-arvo on heikentynyt. Muutos on kansainvälisestikin aivan poikkeuksellinen. Koulujen väliset erot ovat myös kaksinkertaistuneet ja pääkaupunkiseudulla ne ovat muuta maata selvästi korkeampia. 

Oppimistulosten heikentyminen ja koulutusvalintojen eriytyminen vaikuttavat myös toisen ja kolmannen asteen opintojen aloitukseen, opintojen etenemiseen, saavutettuun osaamiseen ja lopulta työelämässä aloittavien osaamiseen. Lukio- ja ammatillisen koulutuksen valinnat ovat vahvasti yhteydessä sukupuoleen, vanhempien koulutukseen ja tuloihin, syntyperään sekä asuinalueeseen.

Suomen tavoite korkeakoulutettujen osuuden kasvattamisesta edellyttäisi, että perusopetus antaisi kaikille riittävät perustaidot ja toinen aste vahvistaisi oppijan osaamista sekä antaisi aidot jatko-opintovalmiudet.

Tarkastuslautakunnan mukaan nykyisellä perusopetusta koskevalla tietopohjalla ei ole mahdollista arvioida sitä, mistä oppimistulosten lasku johtuu. Tarvitaan myös tietoa siitä, miten resurssit vaikuttavat eri oppilasryhmien oppimiseen, hyvinvointiin ja koulutuspolkuihin ja, miten resursseja voidaan kohdentaa nykyistä tehokkaammin. Vasta tietopohjan vahvistamisen jälkeen voidaan arvioida, millä keinoilla tilannetta voidaan parantaa.

Tarkastuslautakunta toteaa, esittämättä syytä, että oppilaiden taustaan liittyvät osaamiserot ovat selvästi kasvaneet ja maahanmuuttajataustaisen väestön aseman parantamisessa ei ole onnistuttu. 

Espoon maahanmuutto- ja kotoutumisohjelma 2026–2029

Koko pääkaupunkiseudulla vieraskielisen väestön kasvu on ollut kansainvälisestikin tarkasteltuna poikkeuksellisen nopeaa eikä kyseessä ole tilapäinen ilmiö. Suomen vieraskielisistä asukkaista 48 % asuu pääkaupunkiseudulla, 13 % Espoossa. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vieraskielisistä asukkaista 84 % on espoolaisia.

Espoossa kansainvälistyminen on ollut nopeaa ja kehityksen arvioidaan jatkuvan samansuuntaisena myös tulevina vuosina:

Tietoruutu Espoosta: 

·       2000-luvulla vieraskielisten (äidinkielenä muu kieli kuin suomi, ruotsi tai saame) asukkaiden määrä yli kymmenkertaistui ja vieraskielisiä asukkaita on nyt 26 %, 85 000 (väkiluku 328 900) 

·       väkiluku kasvaa vuosittain noin 4 000 henkilöllä ja tästä vieraskielisten osuus on 85 %, eniten kasvaa ukrainalaisten määrä, toiseksi eniten kiinalaisten, kolmanneksi eniten intialaisten 

·       ulkomaalaista syntyperää (myös molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla) olevista 80 % on syntynyt ulkomailla

·       ulkomaalaistaustaisista (molemmat vanhemmat syntyneet ulkomailla) 39 % on Euroopasta, 31 % Aasiasta, 13,5 % Lähi-idästä (ml. Turkki), 13 % Afrikasta ja 3 % Amerikasta, yleisimmät vieraat kielet ovat venäjä ja arabia

·       työperusteinen muutto moninkertaistui vuosien 2015–2022 välillä, mutta on sen jälkeen vähentynyt, työn tai opiskelun perusteella muuttaneet tulevat usein perheen kanssa

·       vuonna 2040 vieraskielisten osuuden ennustetaan olevan 46 % työikäisestä väestöstä ja työikäisen väestön kasvu perustuu lähes kokonaan vieraskieliseen väestöön.                

Espoon tavoitteena on varmistaa, että tänne muuttaneet ja täällä syntyneet oppivat suomen tai ruotsin kielen.     

Espoon maahanmuutto- ja kotoutumisohjelmassa on asetettu kolme tavoitetta:

1. Väestöryhmien välisten erojen kaventuminen

2. Elinvoiman vahvistuminen

3. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, hyvinvoinnin ja osallisuuden lujittuminen

Virkamiesten valmistelema koulutusta, työllistymistä ja kotoutumista koskeva ohjelma tuodaan tänä syksynä valtuustoon hyväksyttäväksi. Ohjelmassa kuvataan nykytila ja asetetaan tavoitteita ja mittareita tilanteen parantamiseksi. Ohjelmassa ei kuitenkaan analysoida, miksi tilanne on kehittynyt siihen, missä nyt ollaan. Ohjelmassa ei myöskään esitetä toimenpiteitä tai rahoitusta tavoitteiden saavuttamiseksi.

Hyviä tavoitteita tuskin kukaan vastustaa, mutta valtuutettujen olisi tärkeää tietää, ovatko esitetyt tavoitteet realistisia ja kuinka suuria määrärahojen lisäyksiä ne vaativat.

Ensin koulutuksesta:

Tilanne Espoon kouluissa on vuosien aikana muuttunut merkittävästi. Perusopetusikäisistä lapsista 30 % puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia, ja osuuden arvioidaan kasvavan lähivuosina 36 %:iin.

Ohjelmassa viitataan tuoreeseen tutkimukseen, jonka mukaan maahanmuuttajatausta ja koulutustaso liittyvät Suomessa vahvasti toisiinsa. Ulkomailla syntyneet (joita on 80 % maahanmuuttajista) ovat koulutustasossa selvästi heikommassa asemassa. Mitä vanhempana lapsi muuttaa Suomeen, sitä suuremmaksi ero kantaväestöön kasvaa. Koulutuseroja selittävät maahanmuuttoikä, sukupolvi ja perheen vanhempien koulutustausta.

Eri kieliryhmien oppimistulosten eroja on seurattu 6. luokan ja 9. luokan todistusten neljän oppiaineen keskiarvojen avulla. Vieraskielisten oppilaiden keskiarvot olivat kotimaankielisiä matalammat, eikä eroissa tapahtunut neljän vuoden aikana merkittävää muutosta. Vuoden 2025 DigiLukiseulan 7. luokan tulosten mukaan keskitasoisesti tai sitä sujuvammin lukevien oppilaiden osuus Suomessa syntyneistä vieraskielisistä oli vain 40 %, kun se suomenkielisillä oli 76 %.

Ohjelman mukaan riittävä ja varhainen koulukielen tuki voi merkittävästi kaventaa oppimistuloseroja. Espoo-tarinassa tavoitteeksi asetettu lukutaidon vahvistuminen on avainroolissa eri kieliryhmien oppimistulosten välisten erojen kaventamisessa.

Espoossa ongelmana on, että S2-opintoihin on ohjattu myös oppilaita, jotka hyötyisivät S1-opinnoista. Suomessa syntyneistä vieraskielisistä kuudesluokkalaisista 81,4 % on Suomi toisena kielenä -opetuksessa (S2) ja tavoitteena on puolittaa tämä osuus.

Tutkittua tietoa ei ole siitä, eroavatko toisen asteen koulutusvalinnat sen mukaan, onko lapsi osallistunut S1 vai S2 opetukseen. Huolta on kuitenkin siitä, riittääkö S2 opetuksessa saavutettu kielitaito jatko-opintoihin. Tarvitaankin lisää tietoa siitä, ketkä ja millä perusteella ohjataan S2 opetukseen ja, mitä vaikutuksia sillä on oppimispolkuun ja koulutusvalintoihin.

Perusopetuksen päättäneitä vieraskielisiä (äidinkieli muu kuin suomi, ruotsi tai saame) on 24 % ikäluokasta. Heistä halutaan yhä suurempi osuus lukiokoulutukseen, jotta syntyperä ei määritä valintoja:  

·       lukiokoulutuksen aloittaa 77 % suomen- ja ruotsinkielisistä, 43 % vieraskielisistä

·       Omnian ammatillisen perustutkinnon opiskelijoista 46 % oli vieraskielisiä

·       lukioista valmistuneista vieraskielisiä on 12 %, Omnian ammatillisesta perustutkinnosta valmistuneita 31 %

·       Omnian opiskelijoista puolet vieraskielisistä valmistuu, kun suomen-/ruotsinkielisistä valmistuu 62 %

·       viidessä vuodessa ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden vieraskielisten nuorten osuus on kasvanut 18,3 prosenttiyksikköä, lukiosta valmistuneiden osuus 4,4                            

Tavoitteena on vähentää opintojen keskeyttämistä tunnistamalla riskitekijät ja kohdentamalla tukitoimia niihin, joilla on kohonnut riski keskeyttää opinnot. Näin voidaan kaventaa suomen-/ruotsinkielisten ja vieraskielisten opiskelijoiden keskeyttämisten välistä eroa.

Hyviä tavoitteita kaikki. On tärkeää tietää, miksi niin moni lapsi on laitettu S2 opetukseen ja, miksi suurin osa vieraskielisistä valitsee ammatilliset opinnot lukion sijaan tai keskeyttää opinnot. Olisi tärkeää myös arvioida, minkälaisilla toimenpiteillä kehityksen suuntaa voidaan kääntää.    Kuinka paljon tukitoimiin tarvitaan lisärahoitusta?

Kuten edellä todettiin, maahanmuuttoikä, ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttaja ja perheen vanhempien koulutustausta selittävät pitkälti koulutuseroja maahanmuuttajataustaisten ja kantaväestön välillä.

Koulutusta koskevat valinnat ovat johtaneet siihen, että esimerkiksi pääkaupunkiseudun Suomessa syntyneistä somalialaistaustaisista 20–29-vuotiaista nuorista miehistä noin 50 % on vailla toisen asteen tutkintoa, irakilaistaustaisilla osuus on hieman pienempi.

Muutama sana kotoutumiskoulutuksesta:

Vuonna 2025 Espoossa kotoutumiskoulutuksen aloitti 1 450 maahanmuuttajaa.

Ohjelman mukaan tavoitteena on, että kotoutumiskoulutuksissa opitaan tehokkaasti suomen- tai ruotsin kieli. Kielitaitotason B.1.1. eli toimivan peruskielitason saavuttaa vähintään 26 % hitaan polun osallistujista (nyt 20 %) ja vähintään 59 % perustason polun opiskelijoista (nyt 53 %). Korkeakoulutettujen polun opiskelijoista vähintään 67 % saavuttaa kielitaitotason B.1.2. eli keskitason (nyt 60 %).

Tavoitteena myös on, että kotoutumiskoulutuksista työllistytään tai ohjaudutaan sujuvasti erilaisiin Espoon tarjoamiin palveluihin. Kotoutumiskoulutuksen jälkeistä tyhjäkäyntiä pyritään vähentämään niin, että yhä harvempi on statuksella työtön kuusi kuukautta kotoutumiskoulutuksen päättymisestä.

Hyviä tavoitteita nämäkin. Tässäkin olisi kuitenkin hyvä tietää suurin piirtein, millä toimenpiteillä tavoitteet voidaan saavuttaa ja, kuinka paljon lisämäärärahoja tarvitaan tavoitteiden saavuttamiseen.

Sitten työllisyydestä ja työttömyydestä:

Yhä suurempi osa työikäisistä on ulkomaalaistaustaisia.

Ulkomaalaistataustaisten työllisyysaste on 53 % (miehet 61 %, naiset 50 %) ja työttömyysaste 24 %, kun vastaavat luvut suomalaistaustaisilla ovat 77 % ja 8 %.

Ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi, että suomalaistaustaisten ja ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste lähenee suomalaistaustaisten työllisyysastetta ja ulkomaalaistaustaisten naisten työllisyysaste lähenee ulkomaalaistaustaisten miesten työllisyysastetta. Työttömyysasteiden eron pitäisi kaventua siten, että se on korkeintaan 1,5 kertainen (tarkoittaa varmaan ulkomaalaistaustaisten työttömyysasteen alenemista 12 %:iin).

Nämäkin ovat hyviä tavoitteita. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien työllistymistä vaikeuttavat erityisesti työmarkkinoiden rakenteet ja työnantajien asenteet. Tavoitteiden saavuttaminen tässä työttömyystilanteessa kaupungin toimenpitein on vähintäänkin haastava. 

On hyvä, että vieraskieliset ovat halukkaita ryhtymään yrittäjiksi. Espoon yrityspalveluiden alkavien yrittäjien neuvontapalvelun asiakkaista vieraskielisiä on lähes puolet ja osuus yritystoiminnan käynnistäneistä 36 %.

Lopuksi muutama huomio Espoon eri alueista:

Espoon kolmella pienalueella vieraskielisten osuus on yli 50 prosenttia (ohjelmassa mainitaan vain Otaniemi). Vieraskielisten asukkaiden osuus Espoon kaupungin vuokra-asunnoissa vaihtelee suuralueittain 28–47 prosentin välillä. Joissakin yksittäisissä taloissa osuus nousee 76 %:iin.

Ohjelman mukaan maahanmuuton ja segregaation välille ei tule asettaa yhtäläisyysmerkkiä. Segregaatiosta tulee kuitenkin käydä keskustelua ja sen haasteisiin tulee vastata eri toimenpitein. Espoo käynnistääkin kaupunkiuudistusohjelmat segregaatioriskin alla olevissa kaupunginosissa.

Vuonna 2025 päättyneessä Oma lähiö, paras lähiö -hankkeessa toteutettiin laaja Tilastokeskuksen aineistoon perustuva selvitys varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen eriytymisestä Espoossa: perheet, joissa yhdistyi lapsen vieraskielisyys, vanhempien matala koulutustaso, pienituloisuus ja työttömyys keskittyivät vahvasti tiettyihin kouluihin ja päiväkoteihin.

Kun alueiden hyvinvointierot kasvavat, vaarana on, että myös lasten ja nuorten koulutuspolut alkavat eriytyä yhä selvemmin.

Ohjelmassa esitetään, että Espoossa on tarpeen seurata eri alueilla ja taustoista tulevien nuorten jatkokoulutusvalintoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Espoon tulisi asettaa kunnianhimoisia strategisia tavoitteita erityisesti kaikkein ”heikoimpien” alueiden osalta ja tarkastella kriittisesti mahdollista rakenteellista rasismia. Esimerkiksi lukioiden sijoittamisella ”heikko-osaisemmille” alueille voi olla yllättävän suuri vaikutus siihen, ketkä näkevät lukiokoulutuksen itselleen mahdollisena.

Niinpä. Jotta toimenpiteet osattaisiin kohdentaa oikein, pitäisi vähintään tietää, millä alueilla tarvitaan tehokkaita tukitoimia. Otaniemessä niitä tuskin tarvitaan.

Ohjelman mittareista:

Ohjelmassa on asetettu erilaisia mittareita, joilla seurataan ja arvioidaan tavoitteiden saavuttamista.

Koska ohjelmassa on aika vähän/ollenkaan analysoitu kehityksen syitä, ainakaan minä en pysty arvioimaan, ovatko virkamiesten ehdottamat mittarit parhaita mahdollisia vai pelkästään helpoiten saavutettavia. 

Osa mittareista on aika erikoisia enkä ole varma, saadaanko niillä mielekästä tietoa.

Ohjelman mukaan vapaa-aika, harrastukset, liikunta, kulttuuri ja vapaan sivistystyön palvelut ovat keskeinen osa kotoutumista. Mittarina kuitenkin on vain vieraskielisten osallistuminen liikuntaneuvontapalveluihin. Tämän pitäisi kasvaa vuosittain vähintään 5 %. Saadaanko koko kaupunkia koskevilla, neuvontaan osallistuvien lukumäärällä tarpeellista tietoa?

Kieliryhmien elämänpiirien eriytyneisyyden vähenemistä seurataan kaikkien kaupunkilaisten osalta. Mittarina tältä osin on, että koko kaupungin erilaisuusindeksi ei kasva. Tämä ei kerro meille mitään niistä alueista, joilla on ongelmia eikä auta kohdentamaan toimenpiteitä.

Vieraskielisten ja maahan muuttaneiden lasten ja nuorten toimijuutta ja hyvinvointia halutaan vahvistaa taiteen ja kulttuurin keinoin ja varmistaa, että kaikilla espoolaisilla lapsilla ja nuorilla on yhdenvertaiset mahdollisuudet taiteen ja kulttuurin harrastamiseen. Mittarina kuitenkin on vain KULPS-kirjastopolun (maksuttomia, ohjattuja kirjastopalveluja ja vierailuja) S2 ryhmien palveluihin osallistuneiden ryhmien määrä. Ei mitään muuta. 

Ihan lopuksi kaupungin työntekijöistä:

Vieraskielisten osuus kaupungin henkilöstöstä on kasvanut, mutta selvästi hitaammin kuin heidän osuutensa väestöstä: vuoden 2025 lopussa vieraskielisiä oli 26 %, mutta kaupungin henkilöstöstä osuus oli 11 %. Esihenkilöistä muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien osuus on hieman yli 2 %.

Ulkomaalaistaustaustaista henkilöstöä on eniten työntekijöiden ammattiryhmissä (25 %), siivoojista heidän osuutensa oli 57 %. Asiantuntijoista ulkomaalaistaustaisten osuus oli 9 % ja johtajista tai erityisasiantuntijoista enää 6 %. 

Tämä on asia, johon Espoon kaupunki voi itse omilla päätöksillään vaikuttaa pitäen tietysti siitä kiinni, että aina valitaan pätevin.

Johtopäätökseni:

Esittelen edellä kaksi tuoretta raporttia, eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietinnön sekä Espoon maahanmuutto- ja kotoutumisohjelman. Tekstiä on paljon, samoin prosenttilukuja. Kuten tarkastusvaliokunta toteaa, tiedämme liian vähän siitä, miksi oppimistulokset koko Suomessa ovat heikentyneet. Kehitys on erittäin huolestuttavaa, mutta syynä ei voi olla pelkästään kasvanut maahanmuuttajien määrä. Koko Suomessa heidän osuutensa on vain noin 10 %.

Espoon ohjelma kertoo kaupungin kansainvälistymisestä. Koska Suomen vieraskielisistä asukkaista 48 % asuu pääkaupunkiseudulla ja 13 % Espoossa, on tärkeää tarkastella myös sitä, miten varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja kotoutumisessa on onnistuttu maahanmuuttajien osalta. Parantamisen varaa on selvästi. Jotain on viimeisen 20 vuoden aikana tehty puutteellisesti tai väärin ja tätä pitäisi analysoida, jotta toimintatapoja ja rahoitusta osataan muuttaa ja kohdentaa oikealla tavalla. Tavoitteiden asettaminen jää helposti pelkiksi toiveiksi. Tässä meillä valtuutetuilla on suuri vastuu, jotta tavoitteet myös saavutetaan.