Puolet Espoosta muutosten kourissa?

 

Espoossa on viisi kaupunkikeskusta eli Leppävaara, Tapiola, Matinkylä, Espoonlahti ja Espoon keskus. Ne kaikki sijaitsevat Kehä III:n sisäpuolella. Rakentamisen painopiste on tähän asti keskittynyt näille alueille etenkin länsimetron varteen. Siitä tosin on monta mieltä, edustavatko metron varren korkeat kerrostalot todella sitä Espoota, mitä asukkaat haluavat. Koska metro oli kallis investointi, metron asemaseudut pitää rakentaa tiiviisti, jotta metrolla on riittävästi käyttäjiä.

Muutospaineet kohdistuvat nyt Espoon keskukseen, Kauklahteen ja Kehä III:n ulkopuolella oleviin alueisiin, jotka kattavat puolet Espoon pinta-alasta. Pohjois- ja keskiosien yleiskaavan eli POKE:n tavoitteena oli ohjata uutta asutusta näille alueille, etenkin Espoon keskukseen. Se rajattiin kuitenkin loppuvaiheessa kaavan ulkopuolelle.

Valmistelussa oleva yleiskaava 2060 kattaa koko Espoon alueen ja mahdollistaa Espooseen 200 000 uutta asukasta (tarvitaanko/halutaanko tätä?). Tavoitteena on ohjata uutta rakentamista etenkin Espoon keskukseen ja Kauklahteen, joihin on esitetty uusia metrolinjoja. Tärkeää on huomata, että uusia metrolinjoja ovat visioineet vasta kaupunkisuunnittelukeskuksen virkamiehet eikä uusien metrolinjojen kustannuksia ole arvioitu. Lisäksi kaavalla on tarkoitus mahdollistaa uuden Myntinmäen asemanseudun rakentaminen. 

Olen pitkään ollut Länsimetro Oy:n hallituksessa ja tiedän hyvin, mitä metron rakentaminen maksaa. Länsimetro on 21 kilometriä pitkä ja sen lopullinen hinta oli yli 2 miljardia euroa (vrt. Raide-Jokeri, noin 25 km, hinta 380 milj.). Koska me asukkaat olemme maksumiehiä, investoinnin hyötyjen on oltava riittävän selvät. Espoolaiset veronmaksajat maksavat Länsimetro Oy:lle joka vuosi yli 100 miljoonaa euroa vastikkeita vielä 10 vuoden ajan. Vastikkeilla katetaan yhtiön kulut ja lainanlyhennykset. Päätöksenteko uusista metrolinjoista ei siten tule olemaan helppoa ja se voi venyä vuosikymmeniä.

Espoossa on laajasti kannatettu myös länsiradan (entinen Turun tunnin juna) rakentamista, jotta Espooseen saadaan uudet kaupunkikeskukset Kehä III:n ulkopuolelle Histaan ja Myntinmäkeen. Korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2012 antaman päätöksen mukaan Histan 15 000 asukkaan lähiötä ei voi rakentaa ilman, että ratayhteydestä on ensin tehty sitova päätös. Päätöksen mukaan alueen laajuus ja sijainti erillään muusta taajamarakenteesta vaatii joukkoliikenteen tukeutumista raideliikenteeseen.

Kehä III:n ulkopuolelle on vuonna 1997 hyväksytty yleiskaava, jossa ei ollut ratalinjausta. Tarvittiin siis uusi yleiskaava POKE, johon on merkitty ratayhteys Histalle.

POKE

Espoon valtuusto hyväksyi POKE:n 7.6.2021 ja uudestaan marraskuussa 2021 ELY-keskuksen oikaisukehotuksen jälkeen. Päätöksenteon viime metreillä kaupunginhallitus päätti rajata kaavan ulkopuolelle alueet, joista ei ollut yksimielisyyttä eli Espoon keskuksen (jonka piti olla POKE:n keskeinen kehittämiskohde), Myntinmäen tulevan asemanseudun sekä Histan ympäristöstä Siikajärven, Kolmirannan ja Vanha-Nuuksion alueet.

Päätöksentekoa kiirehdittiin, jotta kautensa loppusuoralla oleva valtuusto ehti toiseksi viimeisessä kokouksessa hyväksyttyä POKE:n. Pelkona oli, että uusi, jo valittu valtuusto olisi voinut linjata kaavoitusta eri tavalla.

POKE:sta valittivat hallinto-oikeuteen mm. Uudenmaan ELY-keskus, Metsähallitus ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Hallinto-oikeus hylkäsi kaikki valitukset sillä perusteella, että yleiskaava on strateginen ja yleispiirteinen, jonka tarkemmat linjaukset tehdään asemakaavojen yhteydessä.

KHO ei myöntänyt valittajille valituslupaa ja POKE on nyt lainvoimainen. Kaavan puolesta rata voidaan siten rakentaa.

LÄNSIRATA

Kuten edellä totesin, yksi POKE:n tärkein tavoite oli mahdollistaa ratayhteys Histaan. Tämä on osa Turun tunnin junahanketta, jonka nimi on nyt länsirata. Turun tunnin juna Oy:n nimi on myös muutettu Länsirata Oy:ksi. 

Ratayhteyttä on suunniteltu pitkään. Radan rakentamisesta ei ole vielä päätöksiä ja on epäselvää, miten se rahoitetaan. Valtio ja radanvarsikunnat ovat asiasta eri mieltä.

Turun tunnin junan arvioitiin maksavan noin 4 miljardia euroa. Suunnitelmia on nyt tarkistettu ja arvio on pudotettu välille 2,8–3 miljardia euroa (vaikea sanoa, onko uusi arvio realistinen). Suunnitteluun on käytetty jo 75 miljoonaa euroa, josta Espoon osuus on ollut reilut 10 miljoonaa euroa.

Pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelman mukaan valtio toteuttaa Turun tunnin junahankkeen, joka käsittää Espoo-Salo oikoradan rakentamisen ja Salo-Kupittaa yhteysvälin parantamisen. Rakentaminen käynnistyy Espoo-Lohja ja Salo-Kupittaa yhteysväleillä. Valtio varautuu pääomittamaan Länsirata Oy:tä 460 miljoonalla eurolla.

Nyt näyttää epävarmalta, toteutuuko Länsiradan nopea junayhteys Turusta Helsinkiin. Lähijuna Histalle alkaa näyttää varmalta.

Uusi rata Histalle olisi noin 10 kilometriä pitkä ja ratalinja kulkisi oman kotiseutuni Nuuksio-Nupurin alueen läpi. Espoon keskuksen jälkeen rata kaartaa tunneliin, ylittää sillalla golfkentän ja jatkaa Myntinmäen läpi Histan suuntaan. Espoon alueella radalle tulee kolme tunnelia ja 11 siltaa: Espoonjoen ratasilta, Espoon baanan alikäytävä, Espoonjoen rautatieristeyssilta, Mikkelän tunneli, Gumbölenjoen ratasilta, Myntinmäen tunneli, Stampforsenin ratasilta, Svartbäckträsketin ratasilta, Histansolmun alikulkusilta, Histan aseman ylikulkusilta, Siikajärventien ylikulkusilta, Kolmirannan tunneli, Pitkäsen ratasilta ja Kolmirannantien ylikulkusilta.

Länsirata Oy:n sivuilta ei ilmene, paljonko Espoo-Hista välin rakentaminen maksaisi. Länsiradan kokonaissuunnittelu sekä Espoon ja Salon alkuvaiheiden rakentaminen on niputettu yhteen ja kokonaishinnaksi ilmoitetaan 600 miljoonaa euroa. Vaikea sanoa, onko arvio realistinen. Vertailuna voi käyttää 14 kilometriä pitkää Espoon kaupunkirataa, jossa rakennetaan raiteen viereen yksi lisäraide eikä matkalla ole tunneleita tai siltoja. Kaupunkiradan kustannusarvio on 330 miljoonaa euroa.

Vaikka Orpon hallitus ei ole vielä tehnyt lopullista päätöstä radan minkään vaiheen rakentamisesta, Länsirata Oy:n sivuilla kerrotaan, että rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna 2026 ja rata valmistuisi kahdessa vuodessa.

Epäselvää on sekin, paljonko Espoo maksaisi Histan ratayhteydestä. Länsiväylä-lehden mukaan (31.1.2024) Espoon maksuosuus olisi 200 miljoonaa euroa, koska valtio maksaisi radasta vain 51 % (Kehäradan kustannuksista valtio maksoi 70 %). Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Katainen pitää Espoon osuutta liian suurena.

Vastineeksi Espoo saisi uuden 15 000 asukkaan keskuksen Histaan (yhtä paljon asukkaita kuin nyt Espoon keskuksessa) ja myöhemmin myös 10 000 asukkaan keskuksen Myntinmäkeen. Kaupunki maanomistus tulevan Histan aseman ympäristössä on noin 200 hehtaaria. Koska asemanseutu on tarkoitus kaavoittaa tiiviisti, kaupunki saa merkittäviä tuloja maan myynnistä. Tosin Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen mukaan puolet tästä maa-alasta voi asemakaavavaiheessa tulla kaavoitetuksi viheralueeksi.

Espoolaisena veronmaksajana näillä tiedoilla on mahdotonta arvioida kokonaisuutta. Kustannusten lisäksi Espoo luovuttaa rataa varten 100 metriä leveän linjan, joka ruhjotaan keskelle arvokasta luontoa. Myös asuinrakennuksia jäisi ratalinjan alle.

YLEISKAAVA 2060  

Uudessa 2060 yleiskaavassa Espoon virkamiehet visioivat uusia metrolinjoja ja pikaraitioteitä, joiden varrelle halutaan sijoitta asuin- ja työpaikat. Yleiskaavalla mahdollistettaisiin Espoon keskuksen ja Kauklahden tiivis rakentaminen sekä uuden Myntinmäen asemaseudun rakentaminen. Nämähän rajattiin viime vaiheessa POKE:n ulkopuolelle.

POKE:n aikajänne oli vuoteen 2050, yleiskaava 2060:n aikajänne vuoteen 2060. Jos oikein muistan, Etelä-Espoon yleiskaavaa valmisteltiin 30 vuotta, POKE:a 10 vuotta. Koko Espoon laajuisen yleiskaavan valmisteluun menee varmasti aikaa ja arvelen, että se tullaan pilkkomaan osiin. Ensimmäisessä vaiheessa saatetaan keskittyä Espoon keskukseen ja Myntinmäen kaavoittamiseen etenkin, jos länsiradan rakentamisesta ja rahoituksesta tehtäisiin sitovat päätökset.

OMAT MIELIPITEENI

Kannatan asutuksen keskittämistä olemassa olevien raiteiden varteen. Juna ja metro ovat ympäristöystävällisiä tapoja siirtää suuria massoja paikasta toiseen. Espoossa olisin toivonut, että vuosikausia valmisteltu Keran alue olisi edennyt nopeammin ja Espoon keskusta ei olisi rajattu POKE:n ulkopuolelle. Nyt sen kehittäminen on sidottu uuden 2060 kaavan hyväksymiseen.

En ihastele tiiviisti rakennettujen metroasemien ympäristöjä, mutta metro vaatii paljon käyttäjiä. Tämä kaupunkikuvan muutos on hyvä muistaa, kun arvioidaan uusien metrolinjojen vaikutuksia. Tärkeää on myös muistaa metron kustannukset veronmaksajille. Länsimetrosta maksetaan siis vuosittain yli 100 miljoonaa euroa, mikä on poissa Espoon muista palveluista.

Olen vastustanut Turun tunnin junaa ennen kaikkea sen kalleuden vuoksi. Turusta Helsinkiin on jo rantarata ja uusi oikorata lyhentäisi matka-aikaa vain puoli tuntia. Vastustan rataa myös siksi, että sen 100 metriä leveä väylä tuhoaa Myntinmäen arvokasta ja suojeltua luontoa. Ratalinja olisi pitänyt suunnitella Turunväylän viereen ja joka tapauksessa Histasta tulee lähiö kaukana kaikesta.  

Kehä III:n ulkopuolella olevaa aluetta olisi pitänyt kehittää jo vuoden 1997 yleiskaavan perusteella tiivistämällä vanhoja omakotialueita maltillisesti. Siihen ei ollut mitään estettä, mutta Nuuksio-Nupurin alueelle valmistui vain kaksi postimerkkikaavaa Nupurinkartanoon ja Hallavantorppaan. Ehkä siksi, että pienet kaavat eivät velvoita kaupunkia parantamaan palveluja. Kuten edellä totesin, varsinainen kehittäminen olisi pitänyt aloittaa Espoon keskuksen tiivistämisestä eikä rajata sitä POKE:n ulkopuolelle.

Monet maanomistajat odottavat nyt POKE:n hyväksymisen jälkeen, että asemakaavoitus käynnistyisi vauhdilla. Entisenä kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana en usko nopeaan kaavoitukseen. Tuleva kehitys on erityisen epävarmaa niillä alueilla, jotka POKE:n päätöksenteon loppuvaiheessa päätettiin rajata ulkopuolelle. Niillä on edelleen voimassa vuonna 1997 hyväksytty yleiskaava, jota ei ole haluttu hyödyntää ja jota on tarkoitus muuttaa 2060 yleiskaavalla.

Olen kritisoinut POKE:n valmistelua, koska siinä ei noudatettu maankäyttö- ja rakennuslain vaatimuksia osallisuudesta ja vuorovaikutteisuudesta. Lain mukaan maanomistajilla ja osallisilla pitää olla mahdollisuus osallistua kaavan valmisteluun. Yleiskaavaehdotuksesta saatiin 750 muistutusta, joista valtaosa koski asumista, mutta niitä ei päätöksenteon kiirehtimisen vuoksi ehditty juuri käsitellä. Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja Särkijärvi jättikin tästä lautakunnassa eriävän mielipiteen. Hallinto-oikeus kuitenkin hyväksyi menettelyn, joten jatkossa voi olla, että osallisuuden ja vuorovaikutuksen rooli heikkenee.

Toivon, että Espoon kehittäminen olisi avointa, päätökset läpinäkyviä ja kokonaisuus ymmärrettävä. Ennen kaikkea toivon, että kaavoittamista tehtäisiin yhdessä asukkaiden ja maanomistajien kanssa. Ei niin, että ollaan kuulevinaan asukkaita, vaan niin, että kehitetään Espoota yhdessä.

Kerron lopuksi kauhuesimerkin huonosta kaavoittamisesta. Omalle kotiseudulleni Nupuriin valmisteltiin vuonna 2011 asemakaavaa. Asukkaille pidettiin työpajoja, joissa yhdessä mietittiin vanhan omakotialueen tiivistämistä. Yhteinen näkemys oli, että kallioiselle alueelle voitaisiin kaavoitta koteja 500–1 000 uudelle asukkaalle. Kun kaavaehdotus julkaistiin, se oli järkytys. Vastoin aikaisempia puheita alueelle oli yllättäen kaavoitettu rakennusoikeutta niin paljon, että kaava olisi tuonut 5 000 uutta asukasta. Vastustus oli jyrkkää ja koko kaava laitettiin jäihin. Nyt POKEN myötä yritetään uudelleen. Toivottavasti nyt hyvässä yhteistyössä asukkaiden kanssa.

 

 

  

 

 

Kriittisiä terveisiä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen valtuuston kokouksesta!

 

Vuosi sitten Suomessa tapahtui suuri hallinnollinen uudistus, kun sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut siirrettiin kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Espoon palvelut siirtyivät yhdessä yhdeksän kunnan kanssa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle, jossa on nyt 486 000 asukasta ja 9 500 työntekijää.

Soteuudistuksella oli monia hyviä tavoitteita. Sillä piti mm. turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut, parantaa palvelujen saatavuutta ja kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja.

Tässä vaiheessa näyttää siltä, että palvelut ovat kuntalaisen kannalta pysyneet pääosin ennallaan. Itse olen miettinyt etenkin sitä, miten kokonaisuus toimii kouluissa. Soteuudistuksella kouluterveydenhuolto, kuraattorit ja psykologit siirtyivät hyvinvointialueille, mutta palvelut ovat edelleen kouluissa kuntien vastuulla.

Olen hyvinvointialueen valtuuston varavaltuutettu ja eilen pääsin ensimmäistä kertaa valtuuston kokoukseen.

Kokouksen aluksi virkamiehet esittelivät esimerkkejä ensimmäisen toimintavuoden 2023 onnistumisista verrattuna kuntien aikaisemmin hoitamiin palveluihin:

-          avosairaanhoito on parantunut 12 %

-          siirtoviivepäiviä on 61 % vähemmän (eli sairaalasta pääsee paremmin jatkohoitoon)

-          asumispalveluihin jonottaa 33 % vähemmän

-          kotihoidon työntekijöistä 76 % suosittelisi työnantajaansa

-          omassa työvoimassa (eli ei hankita ostopalveluna) on opiskeluhuollon psykologeja 24 % ja kuraattoreita 13 % enemmän

-          74 % asiakkaista sai avun masentuneisuuteen Terapiat etulinjaan toimintamallin kautta

-          suun terveydenhuollossa hoidetaan 3 200 potilasta enemmän

-          ikääntyneillä on yksi yhteinen seniori-info eli yksi puhelinnumero.

Taloustilanne on heikompi. Vuoden 2023 todellinen alijäämä (menot suuremmat kuin tulot) on 70-100 miljoona euroa (tästä saatiin vähän erilaisia lukuja), kun koko budjetti on noin 2 miljardia. Lain mukaan kaikki alijäämät on saatava katettua viimeistään vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä ”onnistuu”, kun vuosien 2024 ja 2025 tulokset arvioidaan nyt selvästi ylijäämäisiksi. Sitä ei kerrottu, miten se tehdään.

Taloustilannetta on parannettu nostamalla asiakasmaksuja ja yhdenmukaistamalla omaishoitajien palkkiot koko alueella, jolloin osalla palkkiot alenivat. 

Se on myös päätetty, että kotona asumista tukevat palvelut toteutetaan ensisijaisesti etänä ja lääkkeet jaetaan lääkeautomaatilla. Vähän kapulakieleltä kuulostaa myös tämä: ”Luottamuksellinen asiakkaiden yksinäisyyden vähentämiseen pyritään löytämään keinoja kehittämällä kotihoidon palveluvalikkoa niin, että yksinäisyyttä kokevien asiakkaiden tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin.”

Kokouksen tärkein asia oli Alueellinen hyvinvointisuunnitelma vuosille 2024–2026.

Lain mukaan hyvinvointialueen on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Tämä toteutetaan hyvinvointisuunnitelmalla, jolla ohjataan hyvinvointityötä. Suunnitelmassa kuvataan yhteiset toimenpiteet ja painopisteet, jotka on muodostettu yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa. Painopisteet ovat ihan hyviä: mielen hyvinvoinnin vahvistaminen, terveiden elintapojen edistäminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, tiedolla johtamisen kehittäminen ja turvallisuuden edistäminen.

Koska olen varavaltuutettu, en ole päässyt osallistumaan suunnitelman valmisteluun. Luin sen nyt ensimmäisen kerran ennen kokousta ja olin vähän ällistynyt. Nykytilaa ei kuvata lainkaan ja ne toimenpiteet, joilla tilannetta parannettaisiin, ovat paperinmaksuisia ja kapulakielisiä ylätason suunnitelmia. Usko etä- ja digipalveluihin on vahva.

Tässä muutama oma kriittinen näkemykseni:

-          asukkaiden sosiaalista hyvinvointia vahvistetaan laittamalla linkki Lähellä.fi-palveluun (nettisivu, josta löytyy erilaisia hyvinvointialan järjestöjä)

-          asukkaiden yhteisöllisyyttä tuetaan jakamalla tietoa kohtaamispaikasta (joku tila tai virtuaalinen paikka, jossa ihmiset voivat kohdata)

-          terveitä elintapoja eli lähinnä liikuntaa edistetään hakemalla vastinparit kuntien ja hyvinvointialueiden liikuntaneuvonnalle ja perustetaan niille verkosto

-          päihteiden käyttöä vähennetään ja mielen hyvinvointia lisätään tietoiskuilla ja viestinnällä

-          lapsiperheköyhyyden riskitekijöitä torjutaan laajentamalla talousneuvolatoimintaa koko hyvinvointialueelle (nyt vain Espoossa ja Lohjalla) ja kiinnittämällä erityistä huomiota harrastustakuun periaatteisiin

-          asunnottomuutta vähennetään kehittämällä asunnottomuutta vähentäviä toimenpiteitä.

Konkretiaakin onneksi löytyy: Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastusten %-osuus nostetaan maan keskiarvon tasolle vuonna 2026 ja osatyökykyisten kuntoutustavoite pyritään toteuttamaan 70 %:sti. Mittarit ovat tässä selkeitä, mutta sitä voi kysyä, onko tavoite riittävän kunnianhimoinen.

Minusta hyvinvointisuunnitelma olisi pitänyt tehdä paremmin. En usko, että tällä suunnitelmalla voidaan merkittävästi edistää asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia. En usko, että kaikki ikäihmiset pystyvät hyödyntämään etäpalveluja, virkamiesten verkostoituminen innostaa asukkaita liikkumaan, päihteiden käyttö vähentyy tietoiskuilla enkä usko, että lapsiperheköyhyyttä helpottaa, jos talousneuvojaa pääsee tapaamaan lähialueella (tämäkö on ainoa lähipalvelu, joka luvataan?).

Lasten ja nuorten osalta haluaisin selvät luvut ja tavoitteet siitä, kuinka moni pääsee halutessaan lääkärin, kuraattorin tai psykologin puheille ja hoidetaanhan kaikkien hampaat asianmukaisesti. Ikäihmisten osalta haluaisin tietää, onko kotihoito riittävän hyvää ja pääseekö hoitoon, jos kotona ei enää pärjää.

Valtuuston kokouksessa syntyi nyt mielikuva, että suunnitelman teko on annettu virkamiehille eikä poliittisia päättäjiä juuri kuultu. Resursseja tämän tekemiseen on kuitenkin käytetty paljon, onhan suunnitelmassa noin 100 sivua. Sitä vastoin yhdenkään toimenpiteen kustannuksia ei ole arvioitu (esim. talousneuvoloiden laajentaminen koko hyvinvointialueelle ja sen riittävät resurssit). Ehkä toivotaan, että ne eivät maksa mitään.