lauantai 16. syyskuuta 2017

HALLINNON DIGITALISAATION ON HYÖDYNNETTÄVÄ VERONMAKSAJIA JA ASIAKKAITA


Tämä juttu julkaistiin Helsingin sanomien mielipidesivulla syyskuussa 2017

------------------------------------------------------

Julkisen hallinnon digitalisaatioon kohdistuu paljon odotuksia. Sen toivotaan parantavan
tuottavuutta ja vähentävän kustannuksia. Asiakkaan pitäisi saada palveluja nopeasti ja helposti mihin vuorokauden aikaan tahansa.  

Verovaroja käytetään palvelujen parantamiseen valtavia summia. Valtio käyttää vuosittain omaan tieto- ja viestintäkeskus Valtoriinsa 200 miljoonaa euroa ja muihin IT-palveluihin 500 miljoonaa euroa (HS 14.9.2017). Kuntien tietoja on vaikea löytää, mutta esimerkiksi Espoo käyttää IT-palveluihin arviolta noin 60 miljoonaa euroa joka vuosi. HSL:n kritiikkiä saaneen lippu- ja informaatiojärjestelmän kustannukset lähestyvät 100 miljoonaa euroa. Mistään ei löydy tietoa siitä, paljonko valtio, maakunnat ja kunnat joutuvat investoimaan tulevien maakuntien tieto- ja informaatiojärjestelmiin. Tiedetään vain, että niiden avulla pitäisi syntyä yhden miljardin säästöt.

Kalliit investoinnit ovat tuottaneet tuloksia ja hallinnossa on monin paikoin siirrytty paperisesta hallinnosta digitaliseen. Kansalaisen näkökulmasta näyttää kuitenkin siltä, että ratkaisuja kehitellään toisistaan erillään, palvelu-, prosessi- ja virastokohtaisesti. Vanhoja rakenteita ei aina pureta ja uudet, yleensä kalliit järjestelmät eivät välttämättä keskustele keskenään eivätkä palvele riittävän hyvin kansalaisia, yrityksiä tai hallintoa itseään.

Suurimmat yhteiskunnalliset hyödyt saataisiin, jos hajanaisen kehityksen sijaan hallinnossa osattaisiin toteuttaa laaja-alainen ajattelutavan, toimintamallien, rakenteiden ja näiden vuorovaikutuksen samanaikainen muutos. Jos vielä saataisiin aikaan kokonaisvaltainen semanttinen yhteen toimivuus, tietoja voitaisiin yhdistää ja hyödyntää reaaliaikaisesti, automatisoida prosesseja yli hallintorajojen ja siirtyä laajasti sähköiseen itsepalveluun ja automaattiseen palvelutuotantoon, syntyisi varmasti mitattavia hyötyjä sekä hallinnolle, veronmaksajille että asiakkaille.

Hajanaista etenemistä voi osaltaan selittää se, että tutkittua tietoa digitalisaatiosta, sen yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta ja hyödyistä on yllättävän vähän - ottaen huomioon, kuinka paljon siihen investoidaan. Vähäinen tutkimustieto ei tosin näytä edes tukevan kaikkia digitalisaatiolta odotettuja hyötyjä. Jotta verovarat osataan kohdentaa oikein, päättäjien pitäisi vaatia huomattavasti enemmän tutkimustietoa, systemaattisesti koottua kokemusperäistä tietoa ja perusteellisia, lyhyen- ja pitkän aikavälin kustannus-hyöty analyysejä.

Veronmaksajilla ja asiakkailla pitää myös olla oikeus tietää, paljonko julkinen hallinto käyttää verovaroja digitalisaatioon ja, minkälaisia hyötyjä ja haittoja ne tuottavat. Tämä edellyttää avoimuutta sekä verorahojen käytön osalta, mutta myös kykyä ja halua mitata asiakkaan saamia hyötyjä ja haittoja. Pahimmillaan käy niin, että vastuu siirretään kokonaan asiakkaalle, joka joutuu itse hankkimaan tarvittavat koneet ja laitteet sekä opettelemaan ja hoitamaan itse koko prosessin.




torstai 7. syyskuuta 2017

KAARIMALLISSA ON MYÖS HYVIÄ PUOLIA

Tämä juttuni julkaistiin Länsiväylä-lehdessä vuonna 2017, kun olin vielä HSL:n hallituksen jäsen.

-------------------------------------------------


Antti Aarnio esitti Länsiväylässä (25.1.) hyviä ehdotuksia siitä, miten HSL:n kaarimallia pitäisi kehittää. Olen samaa mieltä siitä, että kaikki Espoon viisi aluekeskusta, myös Espoon keskus ja Espoonlahti, pitää sijoittaa B-kaarelle.

HSL:n päättämän kaarimallin rajoille löytyy kuitenkin perustelut.

Matkalippujen hinnat perustuvat nyt kuntarajoihin. Suurin osa espoolaisista hankkii seutulipun ja lyhyetkin kuntarajan ylittävät matkat ovat kalliita.

Kun aluetta tarkastellaan kokonaisuutena, kuntien rajoihin perustuva hinnoittelu ei ole toimiva. HSL:ssä selvitettiin erilaisia vaihtoehtoja, myös niin sanottua check in-check out -mallia, jossa matkat veloitetaan matkan pituuden mukaan. Eri vaihtoehdoista valittiin kaarimalli, jossa lipun hinta perustuu matkan pituuteen laskettuna Helsingin keskustasta.
 
Helsingin kannalta kaarimalli on hyvä. Kuntaosuus pienenee, lippujen hinnat eivät nouse, mutta matkustusalue laajenee merkittävästi. Helsingillä onkin enemmistö HSL:n hallituksessa.

Espoon tilanne on huonompi. Kuntaosuus nousee noin 7 miljoonaa euroa vuodessa, koska noin 150 000 espoolaista pääsee B-vyöhykkeelle ja lipun hinnat puolittuvat. Mitä vähemmän matkustaja maksaa itse, sitä enemmän maksaa Espoo. Noin 100 000 espoolaista on C-vyöhykkeelle ja lippujen hinnat säilyvät nykytasolla. Ratkaisevaa ei kuitenkaan tule olemaan se, missä asuu, vaan se, mistä nousee junaan tai bussiin. Tämän vuoksi B-kaarella olevasta Koivuhovin asemasta tulee paljon suositumpi kuin C-kaarella olevasta Espoon asemasta.

Espoon kuntaosuus on nyt noin 65 miljoonaa euroa vuodessa ja kaarimallin vuoksi se nousee ensi vuonna yli 70 miljoonaan. Jos Espoon keskus ja Espoonlahti olisivat myös B-vyöhykkeellä, se nostaisi kuntaosuutta vielä 10–12 miljoonaa euroa vuodessa eli sitten oltaisiin jo reilusti yli 80 miljoonassa. Tähän Espoolla ei ole ollut haluja, koska Länsimetro tulee joka tapauksessa nostamaan sekä matkalippujen hintaa että kuntaosuutta.  

Kannatan joukkoliikennettä. Länsimetron rakentaminen Matinkylään maksaa Espoolle lähes miljardi euroa. Kaarimallista hyötyvät ne espoolaiset, jotka asuvat lähellä Helsinkiä. Tasapuolisuuden nimissä vaadin, että B-kaaren rajaa laajennetaan niin, että kaikki aluekeskukset ovat B-kaarella. Espoon keskuksesta kehittyy näin toimiva liikenteen solmukohta.  



KUKA ESPOOSSA PÄÄTTÄÄ KOULUKORJAUKSISTA?


Tämä juttuni julkaistiin Länsiväylä-lehdessä syyskuussa 2017

----------------------------------------------------------

Espoossa Karhusuolla on kovan onnen koulurakennus. Siinä todettiin 1990-luvun lopulla vaikeita sisäilmaongelmia, minkä vuoksi koulu peruskorjattiin ja samalla sitä laajennettiin. Muutama vuosi sitten koulussa ilmeni jälleen sisäilmaongelmia, sekä vanhalla että uudella puolella. Vanha osa koulusta päätettiin purkaa ja rakentaa tilalle uusi koulukeskus. Alimmat luokat sijoitettiin koulun pallokentälle tuotuun väistökouluun ja 3-6 luokat Espoon keskukseen.

Valtuuston huhtikuussa 2016 hyväksymän hankesuunnitelman mukaan koulun pallokentällä olevan väistökoulun viereen rakennetaan uusi kaksikerroksinen 270 oppilaan väistökoulu. Tähän rakennukseen 3-6 luokkalaiset siirtyisivät Espoon keskuksesta viimeistään vuoden 2017 alussa. Uuden mittavan, jopa 700 oppilaan koulukeskuksen rakentamisen piti alkaa syyskuussa 2018 ja sen oli määrä valmistua huhtikuussa 2020. Hankkeeseen varattiin aluksi 30 miljoonaa euroa, minkä kaupunginhallitus alensi 25 miljoonaan euroon.

Espoon Tilapalvelut-liikelaitos päätti kuitenkin 10.6. keskeyttää hankesuunnitelman mukaisten väistötilojen kilpailutuksen. Perustelujen mukaan hankinta ei enää vastannut Espoon kaupungin tarvetta. Nyt onkin tavoitteena rakentaa Karhusuolle tavanomaisen koulun laatuvaatimukset täyttävä pysyvä, tilaelementtirakenteinen koulu ja kirjasto kahdessa tai kolmessa vaiheessa. Koulun ensimmäinen vaihe valmistuisi kesällä 2017.   

Kilpailutuksen keskeyttäminen ja hankinnasta luopuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki Karhusuon koululaiset eivät pääse oman koulun pihalle väistökouluun ensi vuoden vaihteessa, Osa joutuu jatkamaan Espoon keskuksen väistötiloissa epämääräisen ajan.

Kyselin tarkempia perusteluja Tilapalvelusta. Sieltä kerrottiin, että ”ajatuksissa oli ollut kevään aikana vaihtoehtoinen tapa toteuttaa Karhusuon kouluhanketta, joka tosin viivästyttäisi hanketta.
Siirtokelpoisen koulun hankinnasta tehty oikaisupyyntö avasi ns. viiveikkunan, joka mahdollisti myös vaihtoehtoisen toteutusratkaisun. Tällä ratkaisulla voidaan saavuttaa samalla kustannussäästöjä. Uusi ratkaisu perustuu siirtokelpoisen koulurakennuksen sijaan pysyvään koulurakennukseen, joka jää tulevan koulun yhdeksi siiveksi”. Muutos ei kuulemma vaikuta valtuuston hyväksymään hankesuunnitelmaan eikä uutta kustannusarviota ole tehty.

Selvitin asiaa myös Markkinaoikeudesta. Tilapalvelut sai siirtokelpoisista parakeista tarjouksen Elementit-E Oy:ltä ja Parmaco Oy:ltä, joista jälkimmäinen valittiin. Elementit-E Oy valitti hankintapäätöksestä markkinaoikeutteen 31.5.2016. Vaatimuksena oli hankintapäätöksen kumoaminen ja Parmaco Oy:n tarjouksen sulkeminen kokonaan pois tarjouskilpailusta. Tämän seurauksena Tilapalvelut päätti luopua hankinnasta ja Elementit-E Oy peruutti valituksensa 23.6.  

Tilapalvelujen päätös herättää monenlaisia kysymyksiä. Voi olla, että nyt etsitään aidosti uusia, kustannustehokkaita ratkaisuja, mikä olisi hyvä asia. Mutta kannattaako suunnitelmia muuttaa pika-aikataululla tietämättä niiden kustannusvaikutuksia? Ihmettelen myös sitä, millä valtuuksilla Tilapalvelut voi päättää, että hanke ei vastaa Espoon tarvetta. Tällainen tulkinta on vastoin valtuuston hyväksymää hankesuunnitelmaa ja opetuslautakunnan hyväksymää tarveselvitystä. Muutoksen motiivina ei saa olla halu välttää markkinaoikeuteen joutumista.

Tilapalvelujen suunnittelema tarkoittaa sitä, että vanha koulu on purettava pikavauhtia ja sen tilalle tuotava jonkinlainen hybridirakennus, joka muuttuu sujuvasti väistötilasta osaksi koulukeskusta. Epäilen, muodostuuko tästä kaunis ja ehjä kokonaisuus. Ainakaan se ei vastaa hyväksyttyjä ja asukkaille esitettyjä suunnitelmia.