sunnuntai 17. syyskuuta 2023

Kuulumisia Espoon syyskuun valtuustosta

Osavuosikatsaus

Espoo laatii joka vuosi tilinpäätöksen, jossa katsotaan edellisen vuoden toteutunut taloustilanne. Joka syksy laaditaan seuraavan vuoden talousarvio eli budjetti, jossa päätetään tulevan vuoden tuloista ja menoista. Näiden toteutumista seurataan neljästi vuodessa tehtävillä osavuosikatsauksilla.

Espoon valtuusto käsitteli syyskuussa vuoden 2023 kolmatta osavuosikatsausta. Sen mukaan kaupungin taloustilanne on hyvä, rahastoissa on edelleen 800 miljoonaa euroa kuntalaisten rahaa ja verotuloja arvioidaan kertyvän yli 27 miljoonaa euroa enemmän kuin etukäteen arvioitiin. Budjetissa varattua lainanottovaltuutta ei tarvitse käyttää.

Kaikilta osin budjetissa ei ole pysytty. Kasvun ja oppimisen toimialalla ylitys on lisätulojen jälkeenkin 15,7 miljoonaa euroa. Syyt ovat ymmärrettäviä. Koululaisia ja pieniä päiväkotilapsia on enemmän kuin etukäteen arvioitiin, kustannustaso on noussut ja palkkakulut kasvaneet. Valtuutetut olivat jo etukäteen huolissaan siitä, voisiko budjetin ylitys johtaa leikkauksiin. Onneksi ryhmien neuvottelukunta sopi jo ennen kokousta, että opetuksesta ei leikata.

Omassa puheenvuorossani iloitsin Espoon selkeästä arvovalinnasta: Ei leikata koulutuksesta eikä heikennetä lasten ja nuorten hyvinvointia. Ei lähdetä samalle tielle kuin Helsinki ja Jyväskylä, joissa on päätetty leikata koulutuksen menoja. Kesken vuotta sopeutuksia ei missään tapauksessa saa tehdä eikä niitä pidä sisällyttää myöskään ensi vuoden budjettiin.

Suuria budjetin ylityksiä on muuallakin. Työmarkkinatuen kuntaosuuteen eli Kelalle maksettaviin sakkomaksuihin, investointi- ja ICT-menoihin menee lähes 20 miljoonaa euroa enemmän kuin etukäteen arvioitiin.

Espoo joutuu maksamaan Kelalle sakkomaksuja noin 30 miljoonaa euroa vuodessa, koska pitkäaikatyöttömille ei saada töitä. Parempi ja inhimillisempi vaihtoehto olisi tehostaa kaupungin työllistämistoimia ja palkata työttömiä vaikka kaupungin hommiin.  

ICT-menot eivät myöskään saisi olla pohjaton kuilu. Niiden budjetin ylityksiin löytyy kuitenkin aina lisärahaa. Näin täytyy suhtautua myös koulutuksen menoihin. Kustannusten nousu ja oppilasmäärien kasvu aiheuttavat menoja, jotka on täysimääräisesti katettava verovaroilla, nyt ja tulevaisuudessa.

Kaupungin takaus RoGa Sport Oy:lle

Valtuustolle esitettiin hyväksyttäväksi Espoon omavelkainen 15,5 miljoonan takaus RoGa Sport Oy:lle, joka rakentaisi kaupungin maalle tennis- ja padelklubin. Omavelkainen takaus tarkoittaa, että kaupunki vastaa velasta kuin omastaan. Valtuustolle ei esitetty yhtiön tilinpäätöstä tai selvitystä hallituksen jäsenistä.

Selvitin asian. RoGa Sport Oy on vuonna 2021 perustettu yhtiö, jolla on kauppalehden tietojen mukaan omaa pääomaa 12 500 euroa. Viime vuonna tulos oli 2 000 euroa miinuksella. Yhtiön hallituksessa on Yrjö Aaltonen ja Antti Mäntynen, sekä varajäsenenä Yrjön puoliso. Valtuustolle ei esitetty mitään tietoja heidän varallisuudestaan tai maksukyvystään eli pystyykö yhtiö sijoittamaan hankkeeseen 1,5 miljoonaa euroa, mikä on kaupungin takauksen edellytys.
 

Yrjö Aaltosen tekemän takaushakemuksen mukaan Tapiolan Tennis on ”kiinnostunut sitoutumaan uuden hallin kapasiteetin käyttöön”. Tennisseurat HKL Espoo ry ja Helsingin Lawn-Tennis Klubi ry esittävät ”vahvan tukensa uuden mailapelihallin rakentamisen puolesta”. Yksikään taho, ei myöskään Espoon kaupunki, ei ole sitoutunut ostamaan tennisvuoroja.

Esityslistan selostusosassa siteerattiin yhtiön omaa esitettä ja sen perusteella luvataan, että yhteistyöseurat tulevat ostamaan merkittävän osan tenniskapasiteetista ja ainakin suosituimmat tennis- ja padelvuorot myydään kolmen vuoden sopimuksilla ennen rakentamisen aloittamista eli ensi kevättä. Samassa yhtiön esitteessä todetaan, että jo tänä keväänä 2023 on tehty seurasopimukset yhteistyöseurojen kanssa ja esisopimus ravintolan vuokrasta. Näitä ei kuitenkaan esitetty valtuustolle, vaikka ne varmistaisivat yhteistyöseurojen sitoutumisen hankkeeseen.

Espoo osavuosikatsauksessa korostetaan riskityötä ja riskien analysoinnin tärkeyttä. Oma arvioni oli, että valtuustolle annetuilla tiedoilla Espoo ei voi myöntää omavelkaista takausta. Valtuustolle on esitettävä viime keväänä kirjallisesti tehdyt seurasopimukset ja esisopimus ravintolan vuokrasta. Lisäksi on virkavastuulla tehtävä riskiarvio siitä, että RoGa Sport Oy saa riittävästi vuokratuloja ja pystyy maksamaan Espoon kaupungille vuokraa ja pankille lainanlyhennyksiä, vuosittain yhteensä yli miljoona euroa.

Näillä perusteluilla esitin, että asia pannaan pöydälle, kunnes lisäselvitykset on saatu.   

Asiasta äänestettiin: 53 valtuutettua vastusti esitystäni, 13 kannatti ja 7 äänesti tyhjää. Näin valtuusto päätti myöntää takauksen.

Jätin päätökseen eriävän mielipiteen. Kysymys on laillisuusharkinnasta. Kuntalain 129 §:n mukaan kunta ei saa myöntää takausta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Nyt taloudellista riskiä ei selvitetty lainkaan.

Eriävä mielipide:

Valtuuston ei pidä hyväksyä Espoon kaupungin 15,5 miljoonan euron omavelkaista takausta RoGa Sport Oy:lle. Takaus voidaan ottaa valtuustossa käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun valtuustolle esitetään viime keväänä kirjallisesti tehdyt seurasopimukset ja esisopimus ravintolan vuokrasta. Valtuustolle on lisäksi esitettä virkavastuulla tehty riskiarvio siitä, että RoGa Sport Oy saa riittävästi vuokratuloja ja pystyy maksamaan Espoon kaupungille vuokraa ja pankille lainanlyhennyksiä, vuosittain yhteensä yli miljoona euroa.

Perustelut:

Kaupungin omavelkainen takaus tarkoittaa, että kaupunki vastaa velasta kuin omastaan. Valtuustolle ei ole nyt esitetty RoGa Sport Oy:n tilinpäätöstä, selvitystä hallituksen jäsenistä eikä hallituksen jäsenten maksukyvystä saada hankkeeseen 1,5 miljoonan euron oma pääoma.

Valtuustolle ei ole myöskään esitetty kirjallisia sopimuksia, joilla yhteistyöseuroiksi mainitut Tapiolan Tennis sekä Tennisseurat HKL Espoo ry ja Helsingin Lawn-Tennis Klubi ry olisivat kirjallisesti sitoutuneet ostamaan uuden tenniskeskuksen tennisvuoroja vuoden 2025 alusta, ei myöskään esisopimusta ravintolan vuokrasta. Valtuustolle ei ole myöskään esitetty virkavastuulla tehtyä riskiarviota RoGa Sport Oy:n maksukyvystä, jossa olisi huomioitu myös se, että Tapiolan tennispuisto on käytössä vuoden 2028 loppuun.

 

 

 

Demarien puoluekokouksessa asuntopolitiikasta 3 - 5.9.2023

Nuuksion työväenyhdistys eli oma puolueosastoni oli tehnyt puoluekokoukselle aloitteen, jossa vaaditaan sosiaalisen asuntotuotannon lisäämistä. Puoluehallitus yhtyi aloitteeseen ja viittasi puolueen eduskuntavaaliohjelmaan sekä kehotti demareita työskentelemään asuntojen määrän lisäämiseksi etenkin kasvavilla kaupunkiseuduilla. 

Kritisoin puheenvuorossani puoluehallituksen löysää kannanottoa:

Tämä ei riitä. Demareilta vaaditaan nyt enemmän, koska pääministeri Orpon hallitus linjaa sosiaalista asuntopolitiikkaa ihan uudella tavalla. Meidän on puolustettava pienituloisia vuokralaisia.

Orpon hallituksella on nyt vahva usko vapaarahoitteiseen asuntorakentamiseen. Samalla ARA-tukea leikataan, mikä vähentää valtion korkotukia ja uustuotannon käynnistysavustuksia. Tämä taas johtaa kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan vähenemiseen ja vuokrien nousuun tilanteessa, missä asuntorakentaminen on lähes pysähdyksissä ja pääkaupunkiseudulla on ankara työvoimapula. Esimerkiksi Espoossa ollaan jo vähennetty omaa vuokra-asuntotuotantoa ja suunnitellaan jopa vuokrataloyhtiön pääomien imurointia kaupungille, mikä taas nostaa vuokria.

Sosiaalinen asuntotuotanto on asukkaan kannalta turvallinen ja lisäksi se on kustannustehokasta. Työvoiman saatavuuden kannalta se on välttämätöntä. Valtion tuet, rakentaminen omakustannushintaan ja tehokas tuotantoketju ovat varmistaneet sen, että pääkaupunkiseudulla kuntien omistamien vuokrataloyhtiöiden keskivuokrat ovat noin 30 prosenttia alle markkinatason. Yhtiöt pystyvät rakentamaan myös laskusuhdanteen aikana.

Jos me emme onnistu puolustamaan sosiaalisia vuokra-asuntoja, asumistuen tarve lisääntyy merkittävästi, mikä puolestaan lisää vaatimusta sen leikkaamiseen. Vuokrien nousu ajaa pienituloiset alueille, joilla vuokrat ovat matalia. Alueiden väliset erot kasvavat ja segregaatio lisääntyy. Näin ei saa tapahtua.

maanantai 28. elokuuta 2023

Jotain tarttee tehdä, jotta soteuudistus saadaan toimimaan

Osallistuin hyvinvointialueiden tarkastuslautakuntien neuvottelupäiville Kuopiossa 24 – 25.8.2023. Olen jo pitkään kantanut huolta siitä, miten soteuudistus saadaan toimimaan, kirjoitellut blogeja[1] ja osallistunut aktiivisesti keskusteluun. Toivonut, että asiakkaat ja potilaat saavat palveluja ja rahat riittävät.

Neuvottelupäivillä Valtiontalouden tarkastusviraston johtava tuloksellisuustarkastaja Nina Martikka piti esitelmän, jonka sisältö on pakko jakaa täällä blogissani. VTV:n alla olevat riskiarviot on tehty vuoden 2022 syksyllä. Oma arvioni on, että ne ovat edelleen täysin ajankohtaisia. Entisenä VM:n virkamiehenä olen aika varma, että ministeriöiden ohjaus ei tule toimimaan – ei erikseen eikä yhdessä.

VTV:n Nina Martikan diat soteuudistuksesta:

Uudistukselle asetetut tavoitteet eivät toteudu

-          Yhdenvertaisuus palvelujen saannissa ei toteudu.

-          Palvelut eivät toimi yhteen.

-          Palvelut eivät ole kustannusvaikuttavia.

-          Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten kasvua ei pystytä hillitsemään.

-          Suurten kokonaisuuksien kilpailuttaminen vaikeuttaa pienempien tuottajien mahdollisuuksia päästä tuottamaan palveluja hyvinvointialueelle.

o   Hallitusohjelma (s. 104): Hallitus parantaa julkisen sektorin tehokkuutta rajaamalla inhouse-yksiköiden käyttöä julkisissa hankinnoissa.

-          Kustannusten kasvua yritetään hillitä supistamalla palveluvalikoimaa.

Valtion rahoitus on riittämätön

-          Sairaalainvestointien rahoituksen ohella hyvinvointialueet joutuvat jatkossa kohdentamaan rahaa yhä enemmän myös kunnilta siirtyneiden tilojen perusparannukseen. Sairaalainvestointien lainan takaisinmaksu ei siten jatkossa välttämättä merkittävästi vapauta rahaa palvelujen kehittämiseen.

-          Hyvinvointialueiden investointitarpeet ovat erilaisia.

-          Jos hyvinvointialueille kohdennettu laskennallinen rahoitus ei riitä, valtion on pakko myöntää alueille lisärahoitusta.

-          Hyvinvointialueet saavat päättää itse, miten ne valtion rahoituksen jakavat alueellaan. Tämän seurauksena joillakin alueilla rahaa on riittämättömästi sosiaalihuoltoon, toisilla taas vanhustenhuoltoon.

-          HV-alue voi ottaa hoitaakseen vapaaehtoisia tehtäviä, minkä takia riskinä saattaa olla lakisääteisten tehtävien riittämätön resurssointi.

-          Hyvinvointialueilla aletaan periä asiakasmaksuja palveluista, joista ei ole aikaisemmin asiakasmaksuja peritty ja asiakasmaksuja peritään lain sallima enimmäismäärä.

-          HE 241/2020 vp ei ole arvioitu palkkaharmonisoinnin muutoskustannuksia eikä palkkaharmonisoinnin aiheuttamiin menoihin ole varattu rahaa julkisen talouden suunnitelmassa.

-          Hyvinvointialueiden työvoimakustannukset nousevat nopeammin kuin valtion rahoitustaso. Kustannustason muutos otetaan huomioon hyvinvointialueiden hintaindeksillä, jossa yleisen ansiotason painokerroin on 0,60. Palvelujen järjestämiseen jää entistä vähemmän rahaa.

Uudet ohjaustavat eivät toimi

-          Vaikka sosiaali- ja terveysministeriöllä ja valtiovarainministeriö voivat hyvinvointialueiden kanssa käymissään neuvotteluissa antaa hyvinvointialueille tarvittaessa palvelujen järjestämistä koskevia toimenpidesuosituksia, niillä ei ole kuitenkaan käytettävissään oikeudellisia keinoja toimenpidesuositusten noudattamisen varmistamiseksi.

-          Hyvinvointialueiden ohjauksessa valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä sisäministeriö joutuvat tekemään yhteistyötä. Jos yhteistyö ei toimi, ei myöskään ohjaus toimi.

Palveluja ei ole tarjolla riittävästi alueen asukkaiden tarpeisiin nähden

-          Vaikka rahaa olisi järjestää palveluja, työvoimapulan takia palveluja ei voida tarjota tarvetta vastaavasti.

-          Riittämätöntä palvelutarjontaa ei voida korvata lisäämällä ostopalveluja, koska myös yksityiset palveluntuottajat kärsivät työvoimapulasta.

-          Hyvinvointialueiden sisällä palvelujen myöntämiskriteereitä yhdenmukaistetaan. Osa asiakkaista saa aikaisempaa vähemmän palveluja.

-          Sosiaali- ja terveysministeriö ei pysty aidosti arvioimaan palvelujen riittävyyttä hyvinvointialueen laatiman selvityksen ja THL:n laatiman hyvinvointialuekohtaisen asiantuntija-arvion perusteella.

  



[1] Soteuudistus – joko se nyt vihdoin tulee (23.4.2021), HUSin hallitukseen ja ehdolle aluevaltuustoon (15.10.2021), Maltti on valttia soteuudistuksen täytäntöönpanossa (12.12.2021), Riittävätkö rahat, paranevatko palvelut? (3.1.2022), Mitä HUSlle ja soteuudistukselle kuuluu? (23.8.2022), Soteuudistus – viittä vaille valmis? (13.9.2022), Pakkolaista, HUSin taloudesta, soteuudistuksen vaikutuksista ja kehitysvammaisten hoidosta (19.9.2022), Soteuudistus, onko syytä huoleen? (27.11.2022), Voisiko maakuntavero lisätä hyvinvointialueiden tehokkuutta ja tuottavuutta? (4.2.2023) ja Kuka päättää sotepalveluista? (4.5.2023)

 

perjantai 14. heinäkuuta 2023

Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja syntyy vain julkisella tuella

HS julkaisi alla olevan mielipiteemme 14.7.2023. Kirjoitimme jutun, koska asuntopolitiikan sisällöksi ei todellakaan riitä juhlapuheet, joissa vain vaaditaan kohtuuhintaisia asuntoja. Tarvitaan konkreettisia poliittisia linjauksia. Nyt PM Orpon hallitus on niitä tehnyt. Epäselväksi kuitenkin jää, onko seuraamuksia arvioitu riittävästi. Pahimmillaan seurauksena on, että sosiaalinen asuntotuotanto ajetaan alas ja kohtuuhintaiset vuokra-asunnot keskitetään laitakaupungeille.

--------------------------------------------------

Kansanedustaja Minja Koskela esittää hyvin perustellun huolensa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tulevaisuudesta (HS 27.6.2023). Huolen taustalla on pääministeri Orpon hallituksen vahva usko vapaarahoitteiseen asuntorakentamiseen; ARA-tukea leikataan ja tulorajat palautetaan.

Hallituksen tavoitteet johtavat valtion tukimenojen eli korkotuen ja uustuotannon käynnistysavustusten vähentämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan vähenemistä ja vuokrien nousua tilanteessa, missä asuntorakentaminen on lähes pysähdyksissä ja pääkaupunkiseudulla on ankara työvoimapula.

Yhteiskunnan tukeman asuntotuotannon leikkaaminen ei lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Kaavoituksen voimakaskin lisääminen käynnistää yksityistä tuotantoa vasta sitten, kun asuntojen kysyntä ja hintataso ovat halutulla tasolla. Asumistuen tarve lisääntyy merkittävästi, mikä puolestaan lisää vaatimusta sen leikkaamiseen. Vuokrien nousu ajaa pienituloiset alueille, joilla vuokrat ovat matalia. Alueiden väliset erot kasvavat ja segregaatio lisääntyy. Jo Sipilän hallituksen aikana tyrmätty tulorajojen palauttaminen tuo asumiseen jatkuvaa epävarmuutta. Syntyy kannusteloukku, jossa työuralla eteneminen ja ansiotason nousu saattavat laskea käytettävissä olevia tuloja.

Kuntien tukea ARA-asuntotuotantoon on julkisuudessa liioiteltu. Tuki rajoittuu siihen, että kunnat luovuttavat ARA-kelpoiset tontit markkinatasoa halvemmalla. Esimerkiksi Espoossa tämä tuki on 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Toisaalta samoista tonteista peritään vuokratuloa 5,9 miljoonaa euroa. Tästä huolimatta Espoossa on juuri tehty päätös, jolla kaupungin oman vuokrataloyhtiön Espoon Asunnot Oy:n vuosittaista uustuotantoa leikataan 400:sta 300:aan.

Hallitus haluaa ajaa alas ARA-rakentamisen, koska kokee sen asuntomarkkinoilla kiusalliseksi häiriköksi. Näin siitä huolimatta, että ARA-rakentaminen on erittäin kustannustehokasta. Valtion tuet, rakentaminen omakustannushintaan ja tehokas tuotantoketju ovat varmistaneet sen, että pääkaupunkiseudulla kuntien omistamien vuokrataloyhtiöiden keskivuokrat ovat noin 30 prosenttia alle markkinatason. Yhtiöt pystyvät rakentamaan myös laskusuhdanteen aikana. Myös Rakennusteollisuus vaatii ARA-tuotannon vauhdittamista, ei sen vähentämistä.

 

Hannele Kerola, varatuomari, Espoon kaupunginvaltuutettu

Timo Rauhanen, KTT