Tässä blogissa avaan taloutta vähän tarkemmin, sellaisena kuin se on keskivertovuonna. Korona-aika olisi heikentänyt kunnan taloustilannetta, mutta valtio antoi myös Espoolle koronatukea, lähes 200 miljoonaa euroa.
On helppo luvata hyviä palveluja, mutta niille täytyy myös löytyä rahoitus. Siksi on tärkeää, että Espoossa on hyviä veronmaksajia ja yritykset haluavat toimia Espoossa.
Korona on lisännyt myös Espoossa työttömyyttä ja lomautuksia. Espoon työttömyysaste oli pitkään noin 8 %, mutta koronan vuoksi se on nyt reilut 12 % eli työttömiä on noin 7 000 enemmän kuin vuosi sitten. Lomautettuna on 4 000 espoolaista.
Nyt onkin etsittävä kaikki keinot, joilla työllisyystilanne saadaan parannettua ja yritykset jaloilleen.
Ensin tuloista:
Espoon tulot ovat vuodessa keskimäärin noin 2 miljardia euroa. Koska Espoo on suuri ja rikas kaupunki, pääosa tuloista on verotuloja. Espoo saa valtionosuuksia 40–60 miljoonaa euroa vuodessa, mutta toisaalta maksaa muille kunnille jaettavaa valtionosuuden tasausta noin 170 miljoonaa euroa vuodessa.
Espoon kunnallisveroprosentti on 18 eli sama kuin Helsingissä. Kauniaisten veroprosentti on Suomen alhaisin 17 ja Vantaan 19. Veroprosentti ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon Espoo saa jokaisesta sadan euron tulosta. Verotuksessa voi erilaisia vähennyksiä, joista päättää valtio. Tämän vuoksi kunta saa tosiasiassa vähemmän verotuloja kuin veroprosentin osoittaman määrän. Todellinen eli efektiivinen veroprosentti on noin 15. Kunnallisveroja vertyy Espoolle vuodessa noin 1,5 miljardia euroa.
Pääomatuloista maksetaan veroa vain valtiolle. Espoolaisten saamista pääomatuloista ei siten makseta euroakaan veroa Espoolle.
Espoon vakituisen asunnon kiinteistöveroprosentti on 0,41 (sama Helsingissä) eli sen verran maksetaan veroa kiinteistön arvosta. Vapaa-ajan asunnon kiinteistöveroprosentti on 1 (Helsinki 0,93). Kiinteistöveroja kertyy Espoolle noin 100 miljoonaa euroa vuodessa.
Yritykset maksavat veroja vain valtiolle, mutta valtio tilittää osan veroista yhtiön kotikunnalle. Espoo saa tätä yhteisöveron jako-osuutta vuosittain noin 130 miljoonaa euroa.
Espoo perii lisäksi erilaisia asiakasmaksuja, kuten terveyskeskusmaksuja. Asiakasmaksuja kerätään vuosittain noin 100 miljoonaa euroa.
Sitten menoista:
Keskimäärin menot ovat vuodessa noin 2 miljardia euroa eli saman verran kuin tulot. Talous on silloin tasapainossa.
Espoon saamat valtionosuudet ovat pieniä, minkä vuoksi palvelut ja investoinnit täytyy pystyä rahoittamaan verotuloilla. Jos verotuloja ei kerry tarpeeksi, palveluja voidaan joutua leikkaamaan.
Suurin osa kaupungin rahoista menee sosiaali- ja terveyspalvelujen ja opetuksen rahoittamiseen. Sotemenoihin menee vuodessa reilut 800 miljoonaa euroa ja sivistyspalveluihin vajaa 800 miljoonaa euroa.
Jos valtion suunnittelema Sote-uudistus toteutuu ehdotetussa muodossa, sillä on merkittävä vaikutus sekä Espoon tuloihin että menoihin. Tärkeintä on kuitenkin huolehtia siitä, että palvelut säilyvät muutoksen aikana vähintäänkin ennallaan, jos eivät jopa parane.
Kasvavassa kaupungissa pitää tehdä myös investointeja. Lisäksi koulut ja päiväkodit vaativat jatkuvaa korjaamista. Espoo investoikin vuosittain runsaalla 400 miljoonalla eurolla. Investointeja ei voida hoitaa pelkästään verorahoituksella, vaan lainarahoitusta tarvitaan yli 200 miljoonaa euroa vuodessa.
Rikas, mutta velkainen Espoo
Espoon lainakantaa täytyy tarkastella kahdella tasolla. Itse peruskaupunki Espoolla on lainaa yli miljardi euroa, mikä on yli 5 000 euroa asukasta kohden.
Espoolla on yli 27 tytäryhtiötä ja kolme säätiötä. Suurimmat yhtiöt ovat Espoon Asunnot Oy ja Länsimetro Oy. Espoo kuuluu lisäksi yhdeksään kuntayhtymään ja on osakkaana 20 yhtiössä. Tämä kokonaisuus muodostaa Espoo-konsernin. Koko konsernilla on velkaa yli 4 miljardia euroa eli lähes 16 000 euroa asukasta kohden. Viidessä vuodessa lainakanta asukasta kohden on 1,7-kertaistunut.
Espoossa vuonna 2020 tehdyn konsulttiselityksen mukaan Espoo-konserni poikkeaa useista muista suurista kaupungeista siinä, että konserni on velkainen eikä rahoita kaupungin toimintaa. Konsernin nopeaa velkaantumista selittävät suuret investoinnit. Konsernin lainamäärän ja suhteellisen velkaantuneisuuden perusteella Espoo onkin painumassa kriisimittarit täyttäväksi kaupungiksi.
Konserni-kokonaisuus tuo kuitenkin espoolaisille palveluja ja parantaa yritysten toimintaympäristöä. Konsernia ei siten pitäisi arvioida vain sen tuottamien tulojen kannalta.
Espoon rahastot
Suomessa millään muulla kunnalla ei ole yhtä suuria rahastoja kuin Espoolla. Suurin rahasto on Peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahasto.
Tämä rahasto perustettiin vuonna 2006, kun Espoo myi Espoon Sähkö Oy:n osakkeet 365 miljoonalla eurolla ja sijoitti myyntitulot rahastoon. Rahastossa on nyt selvästi yli 700 miljoonaa euroa. Tuottoja on inflaatio huomioon ottaen kertynyt vuosittain 3–14 % eli 10–40 miljoonaa euroa, yhteensä vuosien mittaan noin 200 miljoonaa euroa. Näistä tuotoista on käytetty tähän mennessä vain noin 30 miljoonaa euroa. Kaikki muut tuotot on lisätty pääomaan ja sijoitettu uudelleen. Rahaston sääntöjen mukaan sen tuotot tulee (=olisi pitänyt) käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen.
Rahaston tuottojen uudelleen sijoittamista perustellaan sillä, että nyt kannattaa ottaa lisää lainaa, ei käyttää omia rahastoja. Tämän seurauksena Espoo-konserni on siis Suomen toiseksi velkaisin. Velka ja sen korot on kuitenkin maksettava tulevien vuosin verotuloilla. Jos meillä olisi edelleen Espoon sähkö Oy, sen tuotot käytettäisiin varmuudella espoolaisten hyväksi eikä kukaan esittäisi niiden uudelleen sijoittamista.
Nyt on oikea aika ottaa rahastoon kertyneet tuotot käyttöön ja ohjata ne investointien rahoittamiseen. Näin jää enemmän rahaa palveluille. Nyt ei todellakaan ole oikea aika leikata palveluista, vaan pikemminkin selvittää, pitääkö niihin käyttää nykyistä enemmän rahaa, jotta korona-ajan vaikutukset saadaan korjattua etenkin lapsiin ja nuoriin.
