Länsimetro Oy ja julkisuus

Espoon ja Helsingin valtuustot päättivät tällä viikolla korottaa omavelkaisen takauksen määrää Länsimetron lainoille. Länsimetron 1. vaihe (Ruoholahdesta Matinkylään) on pituudeltaan 14 kilometriä ja maksaa näillä näkymin 1,2 miljardia euroa. Toinen puolta lyhempi pätkä (Matinkylästä Kivenlahteen) maksaa lähes yhtä paljon. Kysymys on valtavista summista.

Vaikka rahoituksessa puhutaan takausvastuun nostamisesta, tosiasiassa koko hanke rahoitetaan verorahoilla. Länsimetro Oy nostaa lainat ja Espoo ja Helsinki takaajina maksavat ne. Länsimetro Oy:llä ei ole mitään tuloja.

Länsimetro siis rakennetaan verovaroilla, mutta sitä ei voida valvoa eikä siitä voida keskustella avoimesti, koska toiminta on yhtiöitetty. Osakeyhtiöt eivät nimittäin kuulu julkisuuslain piiriin. Kukaan ei voi väittää, Länsimetro Oy:ssä on vallankäyttöön liittyvää vääristymää ja korruptiota, mutta kukaan ei voi myöskään todistaa, että kaikki on kunnossa.   

Jos Espoo ja Helsinki olisivat vuonna 2007 päättäneet rakentaa länsimetron kuntien yhteisenä hankkeena, siihen sovellettaisiin julkisuuslakia. Julkisuuslain mukaan viranomaisten toiminnan pitää olla avointa ja julkista, siitä pitää saada luotettavaa tietoa, julkisen vallan ja verorahojen käyttöä pitää voida valvoa, hankkeista pitää voida käydä avointa keskustelua ja vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon. Päätöksistä ja niiden valmistelusta on saatava helposti tietoja.

Tarkemmin julkisuuslaista

Julkisuuslaki koskee vain niitä viranomaisia, jotka toimivat virkavastuulla valtion ja kuntien palveluksessa. Viranomaisten kaikki asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Salassa pidettäviä ovat vain ne tiedot ja asiakirjat, jotka julkisuuslaissa säädetty salassa pidettäväksi. Esimerkiksi liike- ja ammattisalaisuudet on pidettävä salassa, mutta vain silloin, kun niiden kertomisesta voi aiheutua taloudellista vahinkoa tai kilpailuhaittaa.

Kunnan omistama osakeyhtiö ei ole julkisuuslain piirissä, vaikka kunta omistaisi sen sataprosenttisesti. Osakeyhtiö voi olla julkisuuslain piirissä vain siinä tapauksessa, että se hoitaa lain nojalla julkista tehtävää ja käyttää siinä julkista valtaa.

Julkisuuslaki voi kuitenkin koskea myös yksityistä asiakirjaa, jos se on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Korkein hallinto-oikeus (KHO:2016:117) teki viime elokuussa mielenkiintoisen ratkaisun, joka tosin koski valtiota ja sen omistajaohjauksessa olevaa osakeyhtiötä. Yhtiön omistajaohjaukseen liittyvät asiakirjat katsottiin julkisiksi, koska yhtiö oli toimittanut ne omistajaohjauksesta vastaavalle virkamiehelle eli ”hänen toimialaan ja tehtäviin kuuluvassa asiassa” ja ne liittyivät virkamiehen päätöksentekoon.

Voi olla, että ainakin osa Länsimetro Oy:n asiakirjoista saadaan KHO:n päätöksen nojalla julkisiksi. Espoon virkamiehille annetut, omistajaohjauksen kannalta välttämättömät paperit ovat julkisia asiakirjoja. Jos omistajaohjaus on hoidettu kunnolla, tällaisia asiakirjoja täytyy olla aikamoinen pino.

Osakeyhtiölaista

Osakeyhtiölain mukaan yhtiön johdon on edistettävä yhtiön etua. Hallituksella on lakisääteinen velvollisuus huolehtia yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Hallitus myös vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty.

Osakeyhtiölaki tai mikään muu laki ei pakota osakeyhtiöitä salaamaan asioita. Päätösvalta on yhtiöllä ja sen omistajilla. Sen pidemmällä ei tietenkään tarvitse mennä, kuin mitä julkisuuslaki säätää esimerkiksi liikesalaisuuksien osalta.

Esimerkiksi professori Olli Mäenpää on esittänyt, että Länsimetro Oy:n pitäisi oma-aloitteisesti antaa pöytäkirjat julkisuuteen. Mäenpään mukaan kysymys on olennaisesta julkisten varojen käytöstä ja sen laillisuuden arvioinnista. Länsimetro Oy kuuluu kuntakonserniin ja on kuntalain mukaan kunnallista toimintaa. Mäenpään mukaan kuntayhtiöiden rajattu julkisuus kasvattaa riskiä monenlaisiin ei-toivottuihin ilmiöihin, korruption mahdollisuudet vahvistuvat, vastuun pakoilu mahdollistuu ja kunnan toiminnan avoimuus rajoittuu (Länsiväylä 26.8.2016).

Ruotsissa tilanne on toinen. Siellä lainsäädännöllä on varmistettu, että kunnallisiin osakeyhtiöihin sovelletaan julkisuuslakia, jos valtio tai kunta käyttää yhtiössä määräysvaltaa. Ruotsissa Länsimetro Oy kuuluisi julkisisuuslain piiriin.

Espoossa riittää kysyttävää: Miksi ei haluta tehokasta omistaja- ja konserniohjausta?

Espoo konserniin kuuluu lähes 30 kokonaan omistettua osakeyhtiötä (esim. Länsimetro Oy, Espoon Asunnot Oy ja Espoon Sairaalat Oy) ja joukko yhtiöitä, joissa Espoo on osakkaana. Lisäksi Espoo kuuluu 9 kuntayhtymään (esim. HSL ja HSY) ja kolmeen säätiöön. Espoo-konserni on siis valtavan suuri ja monia merkittäviä asioita on siirretty yhtiöiden hoidettavaksi.

Espoon valtuustossa hyväksyttiin 12.12. omistajapolitiikan linjaukset ja konserniohjeet. Kumpikin asiakirja oli minusta kevyt ja oppikirjamainen. En usko, että ne muuttavat mitään. Esitin kummankin palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Ei kannata hyväksyä linjauksia ja ohjeita, jos ne eivät johda nykyistä parempaan tilanteeseen.

Muutokseen on selvästi tarvetta, kuten tarkastuslautakunnan puheenjohtajakin totesi: Omistajaohjauksen ja valvonnan pitää toimia nykyistä paremmin.

Yritin arvioida etenkin konserniohjetta siitä näkökulmasta, päästäänkö sen avulla paljon julkisuudessa olleen Länsimetron osalta parempaan tilanteeseen:

Konserniohjeen mukaan konsernijohtoon kuuluvat kaupunginhallitus ja sen konsernijaosto, kaupunginjohtaja, toim-alajohtajat, rahoitusjohtaja ja liiketoimintajohtaja. Länsimetro Oy:n osalta tämä tarkoittaa sitä, että Espoon teknisen toimen toimialajohtaja Olli Isotalo ja rahoitusjohtaja Ari Konttas kuuluvat Espoon konsernijohtoon ja vastaavat muun ohella Länsimetro Oy:n valvonnasta. Samaan aikaan he ovat Länsimetro Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja jäsenenä osakeyhtiölain mukaan velvolliset edistämään vain Länsimetro Oy:n etua.

Konserniohjeissa kiinnitetään aivan oikein huomiota siihen, että virkamiehen ja hallituksen jäsenten roolit eivät saisi sekoittua omistajaohjauksessa. Ohjeessa pitäisi kuitenkin olla tältä osin selvä linjaus, jonka mukaan konsernijohtoon kuuluva ei saa toimia konserniyhtiön hallituksessa. Minun on vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa muu konsernijohto puuttuisi Olli Isotalon ja Ari Konttaksen toimintaan.

Konserniohjeen mukaan konsernivalvonnan järjestämisestä vastaa koko konsernijohto. Pahimmillaan yhteinen vastuu johtaa siihen, että kukaan ei ota siitä vastuuta. Esimerkiksi omistajapolitiikan linjauksessa todetaan, että tavoitteiden toteutuminen raportoidaan säännöllisesti konsernijaostolle ja tarvittaessa myös valtuustolle. Sille, jolle raportoidaan, syntyy vastuu myös päättää siitä, onko raportoinnin perusteella ryhdyttävä toimenpiteisiin. Konserniohjeessa vastuutahon pitäisi olla yksiselitteinen.

Konserniohjeen mukaan konsernivalvonta tarkoittaa yhtiön tuloksellisuuden ja taloudellisen aseman seurantaa, analysointia ja raportointia. Riskienhallinnan osalta rajoitutaan kuitenkin vain seuraamaan sen toimivuutta.

Riskienhallinnan osalta on syytä palauttaa mieleen vuonna 2014 tehdyt kaksi tärkeää päätöstä, joilla linjattiin kaupunginhallituksen ja valtuuston roolit:

Kaupunginhallitus hyväksyi silloin Kaupunkikonsernien riskienhallintapolitiikan. Näiden linjausten mukaan kaupunginhallitus vastaa riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä ohjaa ja valvoo riskienhallinnan toimeenpanoa ja riittävyyttä. Valtuuston on mm. osoittaessaan resursseja ja tehdessään päätöksiä edellytettävä riittävää riskienhallintaa. Tytäryhtiöiden on raportoitava kaupungille merkittävistä riskeistä sekä riskienhallintansa toimivuudesta ja riittävyydestä.

Valtuusto hyväksyi samana vuonna Länsimetron rahoitusta koskevan päätöksen yhteydessä neuvottelukunnan yksimielisen kannanoton, jonka mukaan valtuusto edellyttää, että hankkeen riskinhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen raportoidaan valtuustolle säännöllisesti.

Minusta nämä vuonna 2014 tehdyt päätökset olivat hyviä. Silloin niitä pidettiin tarpeellisina, koska riskienhallinta ja valvonta ei siihen asti ollut taloudellisten riskien osalta riittävää.

Konserniohjeissa pitäisikin tuoda selvästi esille vuonna 2014 tehdyt päätökset riskienhallinnasta eli kaupunginhallitus vastaa riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä ohjaa ja valvoo riskienhallinnan toimeenpanoa ja riittävyyttä. Valtuustolle pitäisi ohjeen mukaan raportoida säännöllisesti konserniyhtiöiden riskinhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen.

Konserniohjeeseen olisi näin koottu yhteen myös riskienhallinnan periaatteet. Esimerkiksi Länsimetron rakentaminen jatkuu vielä vuosia, minkä vuoksi on tärkeää, että ohjaus, seuranta ja valvonta ovat kunnossa ja vastuut selvät.

MIKSI OMA RAHA EI KELPAA ESPOOSSA JA SITTEN VIELÄ KARHUSUON KOULUSTA

Espoon valtuusto hyväksyi 7.12.2016 vuoden 2017 budjetin. Monet asiat ovat Espoossa hyvin, mutta taloudellista liikkumavaraa kaventaa se, että Espoon veroprosenttia ei haluta nostaa. Menot kuitenkin kasvavat, koska meitä espoolaisia on joka vuosi noin 4 000 enemmän ja tarvitaan uusia päiväkoteja ja kouluja. Samaan aikaan kasvavat sekä vanhusväestön määrä että työttömyys. 

Kirjoitan tässä blogissani kahdesta minulle tärkeästä asiasta eli Espoon rahastoista ja Karhusuon koulusta (kuvassa). Käytin näistä puheenvuoron valtuustossa 7.12.