Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja syntyy vain julkisella tuella

HS julkaisi alla olevan mielipiteemme 14.7.2023. Kirjoitimme jutun, koska asuntopolitiikan sisällöksi ei todellakaan riitä juhlapuheet, joissa vain vaaditaan kohtuuhintaisia asuntoja. Tarvitaan konkreettisia poliittisia linjauksia. Nyt PM Orpon hallitus on niitä tehnyt. Epäselväksi kuitenkin jää, onko seuraamuksia arvioitu riittävästi. Pahimmillaan seurauksena on, että sosiaalinen asuntotuotanto ajetaan alas ja kohtuuhintaiset vuokra-asunnot keskitetään laitakaupungeille.

--------------------------------------------------

Kansanedustaja Minja Koskela esittää hyvin perustellun huolensa kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tulevaisuudesta (HS 27.6.2023). Huolen taustalla on pääministeri Orpon hallituksen vahva usko vapaarahoitteiseen asuntorakentamiseen; ARA-tukea leikataan ja tulorajat palautetaan.

Hallituksen tavoitteet johtavat valtion tukimenojen eli korkotuen ja uustuotannon käynnistysavustusten vähentämiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa kohtuuhintaisen vuokra-asuntokannan vähenemistä ja vuokrien nousua tilanteessa, missä asuntorakentaminen on lähes pysähdyksissä ja pääkaupunkiseudulla on ankara työvoimapula.

Yhteiskunnan tukeman asuntotuotannon leikkaaminen ei lisää kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Kaavoituksen voimakaskin lisääminen käynnistää yksityistä tuotantoa vasta sitten, kun asuntojen kysyntä ja hintataso ovat halutulla tasolla. Asumistuen tarve lisääntyy merkittävästi, mikä puolestaan lisää vaatimusta sen leikkaamiseen. Vuokrien nousu ajaa pienituloiset alueille, joilla vuokrat ovat matalia. Alueiden väliset erot kasvavat ja segregaatio lisääntyy. Jo Sipilän hallituksen aikana tyrmätty tulorajojen palauttaminen tuo asumiseen jatkuvaa epävarmuutta. Syntyy kannusteloukku, jossa työuralla eteneminen ja ansiotason nousu saattavat laskea käytettävissä olevia tuloja.

Kuntien tukea ARA-asuntotuotantoon on julkisuudessa liioiteltu. Tuki rajoittuu siihen, että kunnat luovuttavat ARA-kelpoiset tontit markkinatasoa halvemmalla. Esimerkiksi Espoossa tämä tuki on 4,5 miljoonaa euroa vuodessa. Toisaalta samoista tonteista peritään vuokratuloa 5,9 miljoonaa euroa. Tästä huolimatta Espoossa on juuri tehty päätös, jolla kaupungin oman vuokrataloyhtiön Espoon Asunnot Oy:n vuosittaista uustuotantoa leikataan 400:sta 300:aan.

Hallitus haluaa ajaa alas ARA-rakentamisen, koska kokee sen asuntomarkkinoilla kiusalliseksi häiriköksi. Näin siitä huolimatta, että ARA-rakentaminen on erittäin kustannustehokasta. Valtion tuet, rakentaminen omakustannushintaan ja tehokas tuotantoketju ovat varmistaneet sen, että pääkaupunkiseudulla kuntien omistamien vuokrataloyhtiöiden keskivuokrat ovat noin 30 prosenttia alle markkinatason. Yhtiöt pystyvät rakentamaan myös laskusuhdanteen aikana. Myös Rakennusteollisuus vaatii ARA-tuotannon vauhdittamista, ei sen vähentämistä.

 

Hannele Kerola, varatuomari, Espoon kaupunginvaltuutettu

Timo Rauhanen, KTT

 

 

 

Kuulumisia valtuustosta – rahastoista, työttömyydestä ja hyvinvoinnista

Valtuustossa käsiteltiin 15.5.2023 tarkastuslautakunnan laatimaa arviointikertomusta vuodelta 2022. Tärkeä paperi, josta saa hyvää tietoa Espoon viime vuoden toiminnasta.

Espoon rahastoista

Kuntalain mukaan tarkastuslautakunnan tehtävänä on muun ohella arvioida, onko kunnan toiminta järjestetty tuloksellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla.

Arviointikertomuksessa tuodaan esille, että kaupungilla on sijoituksia 800 miljoonaa euroa ja viime vuonna niistä syntyi tappioita yli 70 miljoonaa euroa. Johtopäätöksenä todetaan vain, että vuosi 2022 oli sijoitusmarkkinoilla erittäin epävarma.

Arviointikertomuksesta ilmenee, että kaupungin suurimman rahaston tarkoituksena on varmistaa kaupungin peruspalveluinvestointien ja maanhankinnan rahoitusta pitkällä aikavälillä. Sitä ei tuoda esille, että rahaston tuotot pitäisi käyttää investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. Näitä tuottoja on kertynyt nimellisesti noin 300 miljoonaa euroa ja niistä on käytetty vain noin 30 miljoonaa euroa. Lautakunta ei ota kantaa siihen, onko tarkoitus saavutettu ja tuotot käytetty sääntöjen mukaisesti.

Peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahastossa on siis lähes 700 miljoonaa euroa. Sen kokoa voi verrata Espoon verotuottoihin, joita arvioidaan kertyvän tänä vuonna saman verran eli 700 miljoonaan euroa. Rahaston viime vuoden lähes 70 miljoonan tappio vastaa kahden vuoden Take-säästöjä (Espoon viisi vuotinen säästöohjelma, jota minä en kannata). Rahastojen osalta puhutaan siten talouden kannalta merkittävästä asiasta, mikä olisi vaatinut myös tarkastuslautakunnalta vähän jämäkämpää otetta.

Olen moneen kertaan puhunut valtuustossa rahaston tuottojen käyttämisestä espoolaisten hyväksi. Minulle on todettu, että on edullisempaa ottaa lainaa, kuin käyttää omia rahoja kuntalaisten hyväksi.

Vuonna 2020 esitin valtuustolle hyväksyttäväksi toivomuksen, jonka mukaan valtuustolle tuotaisiin selvitys siitä, koska tuottoja aletaan käyttää rahaston sääntöjen tarkoittamalla tavalla ja, niistä kriteereistä ja oletuksista, joilla kaupunginjohtaja voi päätyä siihen, että lainanotto on edullisempaa kuin rahastojen käyttö. Valtuuston enemmistö ei hyväksynyt toivomustani, mutta itse näen, että nykyisellä korkotasolla ja tässä maailmantilanteessa toivomukseni on entistä ajankohtaisempi.

Sijoittaminen ei ole kunnan ydintoimintaa.

Esitinkin, että tarkastuslautakunta ottaisi seuraavassa kertomuksessaan Espoon rahastot erilliseksi arviointikohteeksi.

Työttömyyden hoitamisesta ja sakkomaksuista

Suomessa valtio ja kunnat rahoittavat työttömyyden perusteella maksetun työmarkkinatuen. Valtio rahoittaa työttömyyden 300 ensimmäistä päivää ja sen jälkeen valtio ja työttömän kotikunta rahoittavat työmarkkinatuen puoliksi 1 000 päivään asti, minkä jälkeen kotikunnan osuus suurenee 70 %:iin.

Työtön saa tätä tukea viideltä päivältä viikossa 37,21 euroa/päivä.

Espoossa pitkäaikaistyöttömyys ei hellitä. Tilinpäätöksen mukaan vuonna 2022 pitkäaikaistyöttömiä oli 5 051, mikä on 47 % enemmän kuin kolme vuotta aikaisemmin. Espoon työttömyysaste oli 8,7 %.

Sitkeän pitkäaikaistyöttömyyden vuoksi Espoo joutuu maksamaan Kelalle työmarkkinatuen kuntaosuutta eli ns. sakkomaksuja. Vuonna 2022 näitä maksuja maksettiin 28 milj. euroa, 3,3 milj. euroa enemmän kuin budjetissa arvioitiin. Vuosina 2016–2022 eli seitsemän vuoden aikana Espoo on maksanut näitä sakkomaksuja yhteensä 163,9 milj. euroa, joka vuosi entistä enemmän. Vuoden 2025 TE-palvelujen uudistuksessa näyttää siltä, että Espoon vuosittainen sakkomaksu nousee lähes 50 miljoonaan euroon eli kustannukset nousisivat 75,4 prosenttia ellei, espoolaisia onnistuta työllistämään.

Olen puhunut valtuustossa aikaisemminkin siitä, että sakkomaksujen sijaan rahat pitäisi käyttää espoolaisten työttömien työllistämiseen.

Espoossa on Työllisyyden kuntakokeilu Työllisyys Espoo ja Omniassa kaksi osaamiskeskusta, joiden toiminnat vaikuttavat lautakunnan mukaan tuloksellisilta ja tarkoituksenmukaisilta.

Espoossa on myös Elinkeinojen ja työllisyyden kehittämisrahasto, jonka tarkoituksena on edistää elinkeinotoiminnan edellytyksiä ja sitä kautta työllisyyttä Espoossa. Rahastossa on lähes 33 miljoonaa euroa.

Espoossa on myös Enter Espoo Oy, jonka tavoitteena on saada lisää työpaikkoja, verotuloja ja kestävää kasvua Espooseen sekä yhtiön kumppaneille.

En ymmärrä, miksi työllisyyttä ei saada näillä toimilla parannettua, vaikka pääkaupunkiseudulla on työvoimapula.

Olisikin tärkeää arvioida, onko Espoossa paras mahdollinen rakenne työttömyyden hoitamisessa. Tulokset eivät ainakaan vakuuta. Vuoden 2025 alussa vastuu työttömyyden hoidosta siirtyy Espoolle, joten nyt olisi hyvä selvittää kokonaisuuden toimivuus ja vaikuttavuus.

Hyvinvoinnista

Tämän vuoden alusta sosiaali- ja terveyspalvelut, opiskeluhuollon psykologi- ja kuraattoripalvelut sekä kouluterveydenhuollon palvelut siirtyivät hyvinvointialueille. Espoon palvelut siirtyivät Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle, yhdessä 10 kunnan kanssa.

Vastuu hyvinvoinnista jäi kuitenkin osittain kuntien vastuulle. Lain mukaan kunnan on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyy kunnan muihin lakisääteisiin tehtäviin. Kunta tekee tätä ennalta ehkäisevää hyvinvointityötä varhaiskasvatuksessa, opetuksessa, nuorisopalveluissa, kirjastoissa ja muilla kulttuuripalveluilla, vapaa-ajantoiminnalla ja liikuntapalveluilla.

Kuntia kannustetaan HYTE-kertoimella. Tämä tarkoittaa, että kunta saa sitä enemmän valtionosuutta, mitä enemmän se edistää kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä.

Minusta HYTE-kerroin ja tulosten mittaaminen vaikuttaa vähän epämääräiseltä, samoin Espoon organisaatio. Vastuu on nimittäin itse kaupunginjohtajalla ja työrukkasina ovat kaupunginhallitus ja konsernihallinto.

Erityisesti minua huolestuttaa koulujen tilanne, kun psykologit, kuraattorit ja kouluterveydenhuolto on siirretty hyvinvointialueen vastuulle. Miten työnjako hoituu ja kuka lopulta vastaa koululaisten hyvinvoinnista.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen parantamisesta puhutaan paljon. Espoon tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta (sama kerrotaan myös HUSin tarkastuskertomuksessa) kuitenkin paljastuu, että palvelut ovat edelleen (siis olleet jo vuosia) pirstaleiset, hoitovastuut osin epäselvät, toimivat hoito- ja palveluketjut puuttuvat tai ovat kuntakohtaisia ja palveluihin pääsyssä on viivettä. Nuorten lievien ja keskivaikeiden mielenterveysongelmien hoidolle ei ole selkeää vastuutahoa.

Lastensuojelulaitoksissa asuvien psykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten palveluista vastaavien roolit ovat epäselvät ja yhteistyön käytännöt vielä puutteellisia. Nuorten päihdehoidon järjestelmä pääkaupunkiseudulla on pirstaleinen.

On hyvä ja tärkeää, että tarkastuslautakunta tuo ongelmat esille. Kaikki poliitikothan vaativat palvelujen parantamista ja keinona nähdään aina rahan lisääminen. Näin myös HS 16.5.2023 vieraskynässä Sixten Korkman, jonka mukaan mielenterveyspalvelujen saatavuuden parantaminen vaatii menojen lisäämistä.

Minäkin aloittaisin palvelujen parantamisen selkeyttämällä ensin lainsäädäntöä ja vastuita. Oma näkemykseni on, että rahan lisääminen ei korjaa tilannetta. Vastuut ja hoitoketjut täytyy ensin laittaa kuntoon.

Tarkastuslautakunta kommentoi myös Espoon perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen palveluverkkoa. Lautakunta tyytyy toteamaan Espoon Take-säästöohjelman linjauksen, että ”palveluverkkoa kehitetään tavoittelemalla nykyistä suurempia kouluyksiköitä, joiden etuina nähdään joustavammat opetusryhmät, laajempi kieli- ja valinnaisainetarjonta sekä mahdollisuus tukea oppilaita ja opiskelijoita eri lahjakkuusalueilla. Suuremmat kouluyksiköt parantavat myös opiskeluhuollon palveluita sekä erityisen tuen ja kieli- ja kulttuuriryhmien opetuksen järjestämisen mahdollisuuksia. Samalla tavoitellaan pienempiä vuokra- ja toimintokustannuksia. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat isossa kouluyksikössä pienemmät ja erikoisluokkatilojen käyttöaste parempi kuin pienessä koulussa”.

Lautakunta toteaa saman linjauksen myös varhaiskasvatuksen osalta eli ”palveluverkkoa kehitetään kasvattamalla päiväkotien yksikkökokoa ja luopumalla epätarkoituksenmukaisista ja pienistä varhaiskasvatustiloista. Näin hillitään kustannusten kasvua, lisätään tilojen käytön joustavuutta sekä toiminnan laatua”.

On hyvä, että tarkastuslautakunta tuo esille erilaisia ongelmia.

En ymmärrä, miten lautakunta voi todeta ilman mitään näyttöä tai analyysia, että suuret koulut ja päiväkodit parantavat palveluja ja hillitsevät kustannuksia. Voi tietysti pitää itsestään selvänä, että 1 000 oppilaan koulu ja 40 oppilaan luokat pienentävät tilakustannuksia. Kehittämisestä, eikä ainakaan hyvinvoinnin lisäämisestä, tässä ei ole kysymys.

Itse kannatan pieniä lähikouluja ja kirjastoja, mielellään koulujen yhteydessä. Näin kouluihin ja kirjastoihin päästään kävelemällä tai pyörillä. Näin luodaan turvallista hyvinvointia.

Lopuksi kouluruuasta

Esitin helmikuussa valtuustossa, että Espoo satsaisi vähän enemmän (nyt reilut 2 euroa/ateria) päiväkotien ja koulujen ruokaan. Terveellinen ja maistuva ruoka on minusta tärkeä osa lasten ja nuorten hyvinvointia, mikä on yksi kaupungin tulostavoitteista. Tehtäisiin Espoosta edelläkävijä, jossa jokainen koululainen haluaa syödä hyvänmakuisen ja terveellisen kouluaterian joka päivä. Siihen meillä nimittäin on varaa, koska vuonna 2022 Espoon tulos oli 244,8 miljoonaa euroa ylijäämäinen.

En saanut valtuustossa kannatusta kuin muutamalta valtuutetulta. Asia on kuitenkin tärkeä eikä sitä kannattaisi haudata. Viimeisessä Länsiväylä-lehdessä nimittäin usea espoolainen koululainen vaati kouluihin parempaa ruokaa. Kuunneltaisiin tässä kuntalaisia!