HUSin tarkastuslautakunnan jäsenenä, entisenä HUSin hallituksen jäsenenä,
espoolaisena valtuutettuna ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen
varavaltuutettuna, mutta myös palvelujen käyttäjänä, yritän selvittää,
toimivatko julkiset sotepalvelut – pääseekö hoitoon ja löytyykö tekijöitä.
Keräsin tiedot HUSin tilinpäätöksistä, toimintakertomuksista sekä HUSin ja
Länsi-Uudenmaan arviointikertomuksista. Jonkin verran olen käyttänyt myös THL:n
tietoja. Uudenmaan osalta niitä on kuitenkin niukasti, vaikka alueella asuu
neljäsosa koko väestöstä.
Soteuudistuksella asetettiin kaikki hyvät tavoitteet, mutta valittu malli
ei perustunut tutkittuun tietoon. Se toteutti ennen kaikkea Suomen keskustan
pitkäaikaisen tavoitteen siirtää pienten ja köyhien kuntien sotemenot valtion
vastuulle. Säästöjä ei uskottu saatavan ainakaan 10 vuoteen. Palkkaharmonisoinnin
ja ICT-muutoksen kulut arvioitiin alakanttiin. Uudellemaalle tehtiin
kummallinen erillisratkaisu eli neljä itsenäistä hyvinvointialuetta ja Helsinki
ohjaavat HUSin rahoitusta ja toimintaa.
Maakuntaveroa ei haluttu ottaa käyttöön, vaikka tutkimusten mukaan verosta
olisi paljon hyöty. Se mm. kannustaisi palvelutuotannon tehostamiseen ja
kustannusten hillintään.
Potilaan ja asiakkaan kannalta tilanne ei näytä hyvältä. Onko lisäraha
ainoa ratkaisu?
Mitä arviointikertomukset kertovat HUS ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen
tilanteesta?
HUS-yhtymällä on Suomen suurin yliopistollinen sairaala, jonka
erikoissairaanhoito on maailman huipputasoa. HUSissa hoidetaan vuosittain lähes
700 000 potilasta, käyntejä on lähes 3 miljoonaa ja henkilökuntaa noin
27 000. Kuten alla olevasta
kuvasta näkyy, toimintatuotot ja -kulut ovat kasvaneet maltillisesti.
Kun hoitoon pääsyä vertaa vuoteen 2018, tilanne on
selvästi huonontunut (suluissa vuosi 2018). Lähetteen käsittelyaika ylittyi
viime vuonna 12 138 potilaalla (4 544) ja osastolle hoitoon pääsyä
odotti yli kuusi kuukautta 8 325 (497). Kuten kuvasta näkyy, apua on
haettu palveluseteleistä, joiden käyttö on lisääntynyt merkittävästi.
Tilannetta ei ole kuitenkaan saatu lain edellyttämälle tasolle.
HUSin arvion mukaan hoitojonojen purkuun tarvittaisiin kertaluontoinen 50–70 miljoonan euron lisärahoitus ja jonojen pitämiseen
kohtuullisina 25–30 miljoonaa euroa vuosittain. Vuonna 2023 HUS ei saanut lisärahoitusta.
Hoitoon ei pääse, koska henkilöstöä ei ole
tarpeeksi. Tarkastuslautakunnan vuotta 2023
koskeva arviointikertomus toteaakin: ”HUSin henkilöstötilanne on vakava.
Työvoimapulan paheneminen on ollut tiedossa pitkään ja rekrytointivaikeudet
vaarantavat erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuuden useilla
erikoisaloilla”.
Olen
kirjoittanut henkilöstöstä oman blogin
lokakuussa 2023 https://arjen-asiantuntija.blogspot.com/2023/10/julkiset-sotepalvelut-vaativat-tekijoita.html
Tarkastuslautakunta on vuosien mittaan antanut useita henkilöstöön
liittyviä suosituksia, mutta ongelmat eivät ole korjaantuneet.
Tässä muutamia faktoja arviointikertomuksesta:
-
palkkausjärjestelmän toimivuutta
henkilöstön kannalta ei ole kattavasti selvitetty, kokonaisuus on monimutkainen
eikä sitä ole saatu päivitettyä, kannustavia palkkauselementtejä käytetään eri
tulosalueilla eri tavoin eikä päätöksiä hallinnoida keskitetysti, työn
vaativuuden arvioinnissa on puutteita
-
hoitotyön esihenkilöiden tehtävät
ja vastuut ovat osin päällekkäisiä eikä tehtävänkuvauksia ole viime vuosina
päivitetty, osalla on yli 60 alaista (suositus enintään 40 alaista)
-
vuokratyövoiman käyttö kasvaa
vauhdilla, samoin sen kustannukset
-
yhä harvempi pääsee täydennyskoulutukseen
-
työtyytyväisyydestä ja
hyvinvoinnista tehdään erilaisia kyselyitä, mutta vastausprosentit ovat
alhaisia (syksyllä 2023 24 %)
-
työterveyshuolto toimii heikosti ja
sairauspoissaolopäivien määrä kasvaa
Työvoimapulan ratkaiseminen vaatii toimenpiteitä: tietoon
perustuvaa johtamista, henkilöstön aitoa kuulemisesta, osaamisen kehittämistä,
uramahdollisuuksien parantamista sekä täydennyskoulutuksen ja työterveyshuollon
parantamista.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen kuuluu Espoo ja yhdeksän pientä kuntaa,
asukkaita on yli 495 000.
Tarkastuslautakunnan vuotta 2023 koskevan arviointikertomuksen mukaan tilannekuva palveluiden nykytilasta on edelleen epäselvä eikä
seurantakriteereitä ole voitu määrittää. Työvoimaa vuokrattiin 46,6 miljoonalla
eurolla, yli kaksinkertaisesti talousarvioon nähden. Palveluseteleiden käyttömääristä
ei löydy tietoa. Talous on lähes 100 miljoonaa alijäämäinen ja epävarmassa
taloustilanteessa jouduttiin tekemään irrallisia säästötoimia, vaikka päätöksentekojärjestelmä
ja vastuut olivat epäselvät. Tarkastuslautakunta on huolissaan työhyvinvoinnista
ja työterveydestä. Henkilöstökoulutus painottui esihenkilöille.
Palveluja
keskitetään, mutta hoitoon pääsyä arvioidaan vain sen perusteella, kuinka monessa
minuutissa asukkaat saavuttavat palvelut henkilöautolla (esim. Hangosta on yli 100
kilometriä Espooseen). Kaikilla ei ole kuitenkaan omaa autoa ja joukkoliikenneyhteydet
ovat sekä huonot että kalliit.
Arviointikertomuksesta
ei löydy tietoja hoitoon pääsystä, ei myöskään siitä, pääsevätkö potilaat erikoissairaanhoitoon.
THL:n arvion mukaan vuonna 2023 Länsi-Uudellamaalla terveyskeskukseen lääkärin
vastaanotolle pääsi viikon kuluessa noin puolet asiakkaista. Hammaslääkäriin
pääsy on vaikeutunut ja 15 % joutui odottamaan yli kolme kuukautta. Erikoissairaanhoitoon
pääsy on myös vaikeutunut ja 20 % potilaista joutui odottamaan yli puoli vuotta.
Prosenttimäärien lisäksi ei löydy henkilömääriä, ei myöskään kuntakohtaisia tietoja.
Vuonna
2022 tehtiin HUSin ja Uudenmaan kuntien yhteysarviointi lasten ja nuorten mielenterveyspalveluista,
jonka johtopäätökset olivat huolestuttavia: hoitoon ei päässyt laissa säädetyssä
määräajassa, HUS ja kunnat seurasivat hoitoon pääsyä kukin tavallaan, palvelut
olivat pirstaleiset ja hoitovastuut epäselvät, toimivat hoito- ja palveluketjut
puuttuvat tai olivat kuntakohtaisia eikä erikoissairaanhoidossa aina tiedetty,
mikä taho kunnassa vastaa lapsen tai nuoren jatkohoidosta. Siitä ei ole tietoa,
mihin toimenpiteisiin on ryhdytty hyvinvointialueella.
Omat johtopäätökseni – miten meni ensimmäinen
vuosi
Keskustelu painottuu nyt säästöihin,
palvelujen leikkauksiin ja keskittämiseen. Keskeinen kysymys on kuitenkin se,
pääsevätkö asiakkaat/potilaat hoitoon. Ongelmien ratkaisuna nähdään yksinomaan rahan
lisääminen.
Oma näkemykseni on, että koko julkinen sotekokonaisuus
on sekava - päätöksentekojärjestelmä on hajanainen eikä valta ja vastuu ole
yksissä käsissä. Julkisiin sotepalveluihin käytettään jo nyt noin 25 miljardia euroa vuodessa. Lisäraha ei ratkaise ongelmia.
Kaikilla hyvinvointialueilla maan hallitus päättää lainsäädännöstä,
rahoituksen kokonaismäärästä ja sairaalaverkosta sekä vahvistaa joka neljäs
vuosi strategiset tavoitteet. Kolme ministeriötä ohjaa hyvinvointialueita,
joille on kuitenkin annettu itsehallinto. Uudellamaalla HUSin erikoisairaanhoito
ei ole osa hyvinvointialueita, vaan neljä hyvinvointialuetta ja Helsinki antavat
HUSille vuosittain talousraamin, jossa täytyy pysyä. Julkisella puolella
omistajaohjaus on perinteisesti ollut heikkoa.
Koska Uudellamaalla haluttiin toteuttaa
erillisratkaisu, täällä tarvitaan avointa, helposti löydettävää tietoa hoitoon
pääsystä, henkilöstön tilanteesta ja siitä, pääseekö perusterveydenhoidosta tarvittaessa erikoissairaanhoitoon. Nyt tiedot ovat
puutteellisia ja niitä joutuu etsimään eri paikoista. Hoitoon pääsy on hyvä mittari ja se oli HUSissa käytössä vuonna 2019: Kaikista hoitoa odottavista potilaista vähintään 80 % pääsee hoitoon alle 31 vuorokaudessa. Toteuma oli vain 44,9 %.
Palvelujen keskittämisen vaikutuksia pitäisi selvittää
potilaiden kannalta. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida julkisen
sektorin toimintaa, ehkä jossain vaiheessa myös toiminnan vaikuttavuutta.
Itse näen suurimpana uhkakuvana sen, että jos
julkinen sektori ei pysty hoitamaan tehtäviään asianmukaisesti eivätkä ihmiset
pääse hoitoon, aikaa myöten yksityinen sektori kaappaa palvelut itselleen. Verovaroilla
ja asiakasmaksuilla rahoitettu palvelusektori on rahasampo. Valtion on pakko
maksaa suurin osa kuluista, mutta ottaa myös viime kädessä vastuu yksityisestä hoidosta.
Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut.