Valtuusto 9.6.2025: Taloudesta ja maanhankinnasta

 

Espoossa on nyt valittu uudet luottamushenkilöt. Omat toiveeni toteutuivat ja toimin seuraavat neljä vuotta sekä kaupunkisuunnittelulautakunnan että Yritysten ja yrittäjyyden Espoo ohjelman varapuheenjohtajana. Lupaan hoitaa tehtäväni mahdollisimman hyvin. Vaalilupaukseni oli, että puolustan luontoa ja lähipalveluja. Yrittäjänä haluan olla varmistamassa, että yrittäjien toimintaolosuhteet ovat parhaat mahdolliset.

Minuun saa olla yhteydessä: hannelekerola@gmail.com, 0408289901.

Espoon taloustilanne on yllättäen heikentynyt jopa niin paljon, että kaupunginjohtaja Mykkänen on antanut julkisesti myrskyvaroituksen talouden tilasta. Tulot jäävät ennakoitua pienemmiksi ja menot kasvavat enemmän kuin on ennakoitu. Verotuloja kertyy 26 miljoonaa euroa vähemmän kuin budjetoitiin.

Tässä tilanteessa virkamieskuntaa on kehotettu kiinnittämään erityistä huomiota menokehitykseen ja varmistamaan talousarviossa pysyminen. 

Onko maanhankinta aina kannatettavaa? 

Valtuustolle esitettiin, että maanhankintaan varattu 5 miljoonan euron budjetti ylitetään 4 miljoonalla. Raha käytettäisiin lähes 90 hehtaarin suuruisen maa-alueen hankintaan Nupurista ja Kolmperästä. Kuulostaa kohtuullisen eduslliselta.

Budjetin ylitys on kuitenkin merkittävä. Esimerkiksi kasvatukseen ja opetukseen esitettiin kahden miljoonan euron lisämäärärahaa, vaikka siellä menot kasvavat vauhdilla.

Valtuustolle 4 miljoonan lisämäärärahaa ei avattu miltään osin, vaan todettiin kaupunginhallituksen päättäneen hankkeesta maaliskuussa. Tarkistin KH:n päätöksen ja sen mukaan KH:n päätös oli ehdollinen ja edellyttää, että valtuusto myöntää lisämäärärahan. Tällaista virheellistä tietoa ei saisi esittää valtuustolle!        

KH:n pöytäkirjan mukaan kolmasosa ostettavasta alueesta on yleiskaavoissa merkinnöillä A3 ja AP ja alue on kokonaan asemakaavoittamaton. Sitä ei kerrottu KH:lle, että alueella on vireillä Nupurinkallion asemakaava. Kaupunkisuunnittelulautakunnan päätöksen mukaan tätä vanhaa omakotialuetta ”täydennetään luonnonläheiseksi pientaloalueeksi, jossa alueen maisemalle tyypilliset piirteet huomioidaan suunnittelussa ja asemakaavalla turvataan arvokkaimpien luontoarvojen säilyminen”.

Nämä maat, jotka kaupunki nyt suunnittelee ostavansa, ovat pääosin rakentamattomia. Ne on myös suurelta osin rajattu asemakaavan valmisteluvaiheessa maankäyttöön tutkittavien alueiden ulkopuolelle. Syynä on nimenomaan se, näillä alueilla on jyrkkiä kalliota ja arvokkaita luontokohteita.

Koska valtuustolle kerrottiin (virheellisesti), että KH on jo päättänyt asian, ymmärsin kyllä, että hanketta ei voinut enää torpata. Raakamaan hankinta kaupungille onkin lähtökohtaisesti järkevää. Kysyin kuitenkin puheenvuorossani, onko nyt oikea aika käyttää kaupungin tulorahoituksesta 4 miljoonaa euroa maanhankintaan, jonka tulevista hyödyistä ei ole olemassa mitään arviota. Maa-aluille pystytään varmaan rakentamaan jonkin verran pientaloja, mutta se on epävarmaa, saako kaupunki edes omiaan takaisin.

Myönnän, että olen tiukka muodollisissa kysymyksissä. En hyväksy, että valtuustolle annetaan missään muodossa puutteellista tai virheellistä tietoa. Olen myös sitä mieltä, että kun talous on tiukalla, keskitytään peruspalvelujen rahoittamiseen. Hyviä kauppoja voi tehdä esimerkiksi hankkimalla oikeaan aikaan raakamaata, mutta silloin täytyy esittää päätöksentekijälle selvät kustannus-hyötyanalyysit.

Maanhankinta on nyt tarkoitus rahoittaa kaupungin tulorahoituksella eli niillä rahoilla, joista rahoitetaan myös koulutus ja opetus. Pahimmillaan voi käydä niin, että maanhankinnan rahoitus johtaa koulutuksen leikkauksiin! Espoolla on kuitenkin 800 miljoonan euron rahasto, joka on tarkoitettu nimenomaan maanhankintaan ja peruspalvelujen investointeihin. Tähän rahastoon tai sen tuottoihin ei kuitenkaan haluta syystä tai toisesta koskea, vaan tuotot lisätään pääomaan uudelleen sijoitettavaksi. Tästä olen puhunut valtuustossa lukemattomia kertoja, saamatta vastakaikua rahaston tuottojen käyttämiseen espoolaisten hyväksi.  

Valtuusto 19.5.2025: Koulukiusaamisesta ja Nupurinjärven kunnostamisesta

Työnsä päättävä Espoon valtuusto päätti viimeisessä kokouksessan korottaa luottamusmiesten palkkioita 10 % (vastaa 80 % ansiotasoindeksin noususta). Osa kokoomuslaisista ja perussuomalaisista kannatti 4 %:n korotusta.  Itse olisin tyytynyt pienempään korotukseen, koska palkkiot ovat jo nyt kohtuullisen hyvät. Äänin 59/16 korkeampi korotus hyväksyttiin.

Julkisella sektorilla on lakisääteisiä tarkastuslautakuntia, jotka laativat vuosittain hyviä ja perusteellisia arviointikertomuksia. 

Vuoden 2024 arviointikertomuksen mukaan Espoolla meni oikein hyvin ja kaupungin tulos oli 105 miljoonaa euroa plussalla eikä uusia lainoja tarvinnut nostaa. Verotuloja kertyi yli 800 miljoonaa euroa, tosin 82 miljoonaa euroa vähemmän kuin vuonna 2023. Valtionosuuksia saatiin noin 400 miljoonaa euroa ja kaupungin rahastot tuottivat 60 miljoonaa euroa. Uusia espoolaisia tuli 7 000, joista vieraskielisiä 25 %. Vaikka taloudessa meni hyvin, työttömyys kuitenkin kasvoi merkittävästi ja avoimia työpaikkoja oli viime vuoden lopussa vain vajaa 600.

Koulukiusaamisesta 

Espoossa on jo useana vuonna asetettu tavoite pyrkiä nollatoleranssiin koulukiusaamisen ja kouluväkivallan osalta. Jostain kumman syystä tilanne vain huononee ja tämä kehitys näkyi jo vuonna 2023. Huolestuttavaa on myös se, että vuoden 2023 kouluterveyskyselyn mukaan iso osa tytöistä kokee ahdistuneisuutta, koulu-uupumista ja seksuaalista häirintää. Myös syrjinnän kokemukset ovat lisääntyneet etenkin maahanmuuttajataustaisilla nuorilla. Tästä käytettiin valtuustossa useita puheenvuoroja.

Tarkastuslautakunta vaatii, että kiusaamis-, häirintä-, syrjintä- ja väkivaltatapauksiin on puututtava välittömästi ja entistä tiukemmin. Arviointikertomuksessa on listattu Espoossa käytetyt keinot: ennaltaehkäisevä ja moniammatillinen yhteisöllinen opiskeluhuolto sekä hyvinvointialueen vastuulla olevat kuraattorit, psykologit ja muut terveydenhuolloin palvelut, perusopetuksen Puuttumisen portaat -toimintamalli, jolla mallinnetaan kiusaamisen vastaisia toimia, Yhdessä vahvaksi yhteisöksi-suunnitelma, opiskeluhuoltosuunnitelman kriisisuunnitelma, hankerahoituksella palkatut yhteisöohjaajat sekä koulujen kiusaamisen ehkäisyn prosessikaavio ja koulukohtaiset suunnitelmat. Minulle nämä kuulostavat vähän paperinmakuisilta ja tulosten perusteella tarvittaisiin selvästi jotain muutakin. Sitä ei voi hyväksyä, että tilanne pahenee vuosi vuodelta. Pelkkä puhuminen valtuustossa ei tuo muutosta.

Espoon vesistöistä 

Tapiolan Otsolahden rehevöityminen huolestuttaa monia valtuutettuja. Nostin omassa puheenvuorossani myös Espoon järvet, joita on peräti 74, lisäksi lukuisia lampia ja poikkeuksellisen rikas virtavesien verkosto. Nämä kaikki ovat espoolaisille tärkeitä luontoarvoina, uimapaikkoina, melonta- ja sup-lautaväylinä sekä virkistyskalastajien käytössä.

Kerron esimerkin Nupurinjärvestä, jonka rannalle Espoo kaavoitti lähes 20 vuotta sitten uuden asuinalueen 400 asukkaalle, pääosin lapsiperheille. Järvi on matala, mutta vuosikymmeniä sitten siinä oli kyläläisten yhteinen uimapaikka. Kaupunki on rakentanut järven rantaan 100 000 euroa maksaneen ”virkistyslaiturin”, mutta siinä oleva kyltti kieltää uimisen. Koska järvi on rehevöitynyt, Nuuksio-seura, jonka puheenjohtaja olen, käynnisti viime vuonna hankkeen, jolla järven vanha uimapaikka kunnostetaan. Esitin, että olisi tärkeää saada kaupunki mukaan tähän hankkeeseen vähintäänkin neuvonantajana. Vastavanalaista työtä on tehty ja suunnitteilla myös muilla järvillä.

Tein tästä valtuustotoivomuksen, joka hyväksyttiin yksimielisesti: Valtuusto toivoo, että Espoon kaupunki tekisi yhteistyötä lähivesistöjen kunnostamisessa asukasyhdistysten ja asukkaiden kanssa, koska paikallisilla asukkailla on usein hyödyllistä tietoa oman alueensa vesistöjen tilasta ja halua osallistua niiden kunnostamiseen. Kaupungin nettisivuilla voisi myös olla ohjeet siitä, minkälaisia lupia tarvitaan, jos asukkaat haluavat talkoovoimin esimerkiksi siivota rantoja poistamalla kaatuneita puita ja oksia, poistaa rantakasvillisuutta tai kunnostaa melontareittejä. Sivuilla voisi olla myös ohjeita ja neuvoja siitä, mitä toimenpiteitä asukkaiden ei kannata tehdä. Näin saataisiin pienillä kustannuksilla parannettuja lähivesistöjen ekologista tilaa.

 

 

 

Sotepalveluilta pitää vaatia enemmän

 

Länsiväylä julkaisi mielipiteeni sotepalveluista:

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue aloitti toimintansa vuoden 2023 alussa. Ensimmäisissä aluevaaleissa suuri osa ehdokkaista lupasi parantaa palveluja. Palveluja on kuitenkin keskitetty ja lähipalveluja lopetettu, hoitoon pääsyssä on ongelmia ja takaisinsoittopalvelu takkuilee, asiakasmaksuja on nostettu ja omaishoidon tukia leikattu. Ei tässä näin pitänyt käydä.

Soteuudistuksessa hyvinvointialueille säädettiin itsehallinto. Suomen hallitus päättää kuitenkin valtakunnan tasolla, mitä palveluja ja, missä määräajassa kaikkien hyvinvointialueiden on järjestettävä palveluja. Hallitus päättää myös palvelujen rahoituksen tasosta ja rahojen jakamisesta alueille. Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, kuten kunnilla, vaikka paikalliset olosuhteet vaatisivat lisärahoitusta.

Olemme ajautuneet sekavaan tilanteeseen, jossa tavoitteet ovat ristiriitaisia. Sotelait edellyttävät koko Suomessa hyviä palveluja, mutta niiden rahoituksesta päätetään erillään palveluista. Hyvinvointialueiden itsehallinto on jäänyt epäselväksi.

Lainsäädännön vaatimusten lisäksi toiminnan lainmukaisuuttaa valvoo Valvira, joka on antanut HUSille ja 14 hyvinvointialueelle määräyksen noudattaa eri sotelaeissa säädettyjä määräaikoja ja purkaa hoitojonot. Etelä-Suomen AVI on antanut Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle useita huomautuksia hoitoon pääsystä. Hyvinvointialueet eivät noudata sotelakeja, mutta yrittävät noudattaa rahoituslakia.

Meiltä puuttuu selkeä kansallinen näkemys siitä, mitkä hyvinvointipalvelut valtio rahoittaa ja, mikä jäävät jokaisen yksilön omalle vastuulle.

On epärealistista ajatella, että julkisella sektorilla tuottavuutta voitaisiin parantaa nopeasti tai digipalveluja lisätä niin, että kasvavat palvelutarpeet voitaisiin hoitaa etäpalveluina. Yhtä epärealistista on ajatella, että valtio voisi nostaa nykyistä 26 miljardin vuotuista sotepalvelujen määrärahaa.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on hyvä ja vuoden 2025 budjetti on laadittu lähes 80 miljoonaa ylijäämäiseksi. Toimintaympäristö on kuitenkin vaikea ja uusien valtuutettujen pitää nyt rohkeasti kääntää suuntaa. Hoitoa täytyy saada, kun sille on tarvetta. Lähipalveluja tarvitaan, koska 10 kunnan alueella julkinen liikenne toimii heikosti. Digipalveluja täytyy kehittää, mutta kaikki eivät voi tai osaa niitä käyttää. Nyt tarvitaan malttia myös toimintatapojen uudistamisessa.

Hannele Kerola, varatuomari, valtuutettu

Kunta- ja aluevaaliehdokas (SDP)

 

 

Pyöräily kuuluu kaikille!

 

 

Pyöräily on paras harrastukseni. Uskon vahvasti pyöräilyyn ja sen suosion kasvuun. Pyöräily lisää terveyttä, on äänetöntä ja vähentää liikenteen päästöjä.

 

Voit äänestää minua Espoossa numerolla 473 ja hyvinvointialueella numerolla 2666.

 

Sähköpyöräilyn yleistyminen tulee entisestään lisäämään pyöräilyä – se on niin helppoa! Aikuisille on tarjolla myös kolmipyöräisiä ja pyörällä voi myös ajaa ihan hissukseen.

 

Olen Pyöräliiton ja Helsingin seudun pyöräilijöiden Hepon hallituksessa, koska haluan edistää pyöräilyä ja ymmärtää, miksi infraan on niin vaikea löytää rahoitusta. Olin valmistelemassa Pyörävaalien tavoitteita ja mielestäni onnistuimme hyvin: 1. Pyöräily kuuluu kaikille, 2. Laadukas pyöräväylien verkosto luo turvallisen ja sujuvan liikenneympäristön, 3. Suomi on ihanteellinen pyörämatkailumaa ja infrainvestoinnit tuovat matkailueuroja.

 

Espoolaisena valtuutettuna olen tehnyt aloitteen, että jokaisen julkisen rakennuksen yhteydessä olisi runkolukittavat pyörätelineet. Olen myös vaatinut, että Espoon uudessa pyöräilyn edistämisohjelmassa arvioitaisiin, kuinka paljon tavoitteiden toteuttaminen vaatii rahaa. Nykyisen ohjelman teki 10 vuotta sitten konsulttiyhtiö ja siinä on hienoja tavoitteita. Kun niiden toteuttamiseen ei osoitettu määrärahoja, juuri mikään ei ole edennyt. Onneksi viime budjettineuvotteluissa saatiin kuitenkin edistettyä Tarvonbaanan rakentamista.

Paljon on vielä tehtävää Espoossa ja pääkaupunkiseudulla. Pidetään huoli siitä, että pyöräily kuuluu kaikille!

Länsiväylän mainoksessa näkyvät tärkeimmät tavoitteeni. Blogistani löytyy kootusti, mitä kaikkea olen tehnyt valtuutettuna https://arjen-asiantuntija.blogspot.com

 

Valtuutettuna haluan jatkossakin edistää viihtyisää, turvallista ja elinvoimaista Espoota. Vanhojen alueiden tiivistäminen Kehä III:n ulkopuolella ei saa tarkoittaa luonnon tuhoamista. Länsirataa ei pidä rakentaa, koska se on tolkuttoman kallis ja tuhoaa laajasti espoolaista luotoa.

 

Vauraassa Espoossa on varaa parantaa palveluja. Tarvitaan enemmän lähipalveluja, pieniä päiväkoteja, hyviä kouluja ja paikallisia kirjastoja. Espoon on nyt todella satsattava työllisyyspalveluihin, jotta työttömille saadaan töitä.

 

Suorien bussiyhteyksien karsiminen ei ole lyhentänyt matkustusaikoja eivätkä metro ja juna palvele kaikkia espoolaisia. Joukkoliikennettä täytyy kehittää koko päälaupunkiseudulla niin, että lippujen hintoja saadaan alennettua ja Espoon halkaiseva vyöhykejako voidaan poistaa. 

 

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella tarvitaan ymmärrystä taloudesta ja lainsäädännöstä. Talous täytyy saada tasapainoon, jotta palvelut voidaan turvata koko alueella. Digipalveluja on kehitettävä, mutta kaikki eivät voi tai osaa niitä käyttää. Tarvittaessa on aina päästävä lääkäriin. Asiakasmaksuja ei saa nostaa eikä omaishoitajien tukia leikata.

 

Meitä Kehä III:n ulkopuolella asuvia valtuutettuja on vain muutama. Jos annat äänesi minulle, lupaan edelleen puolustaa asukkaiden oikeuksia ja lähiluontoa.

 

Espooseen tulee kalliita liikuntapaikkoja!

Espoon valtuustolla oli 24.3.2025 poikkeuksellinen kokous, kun päätettävänä oli kolme kallista liikuntapaikkahanketta. Yhdessä nämä jalkapallo- ja uintihankkeet maksavat 160 miljoonaa euroa. Kaikki hankkeet sijoittuvat tietysti etelä-Espooseen.

Etukäteen oli selvää, että valtuutetut eivät olleet yksimielisiä.

Urheilupuiston stadionia ja pysäköintilaitosta on suunniteltu parikymmentä vuotta. Kansainväliset mitat täyttävään stadioniin tulee 6 000 katsojapaikkaa ja tarkoitus on, että myöhemmin stadion toimisi myös monitoimihallina. Lisäksi alueelle tulee maanalainen pysäköintilaitos 670 autolle, asuinkerrostaloja ja hotelli. Valmista pitäisi olla vuonna 2029.

Perussuomalaiset esittivät hankkeen hylkäämistä, kokoomus ja muut puolueet puolustivat Tapiolaan tulevaa stadionia monilla eri perusteilla. Hankkeen kalleutta ja taloutta tosin myös kritisoitiin.

Jalkapallolla on Espoossa paljon ystäviä!

Kerron vähän tarkemmin hankkeen rahoituksesta, koska se on hoidettu poikkeuksellisella tavalla. Stadion ja pysäköintilaitos maksavat arviolta 74 miljoonaa euroa. Hanketta varten perustetiin vuonna 2019 Urheilupuiston taseyksikkö ja lisäksi on perustettu kaksi kaupungin omistamaa osakeyhtiötä, jotka vastaavat rakentamisesta.

Espoossa näitä taseyksiköitä eli sisäisiä raportointiyksiköitä on kolme, Urheilupuisto, Tapiola ja Suurpelto (uusia ei olla perustamassa). Taseyksikkö saa rahaa myymällä sen alueella olevia kaupungin omistamia asuintontteja ja rahat käytetään alueen kehittämiseen, esim. rakentamalla alueelle stadion.

Vuonna 2022 tehdyn arvion mukaan Urheilupuistosta kertyy tontin myyntituloja arviolta 72 miljoonaa euroa. Tosin uuden hankesuunnitelman riskiarvioinnin mukaan tuloja saattaa kertyä arvioitua vähemmän ja menoja arvioitua enemmän.

Taseyksiköstä huolimatta kysymys on kuitenkin kaupungin tuloista ja menoista. Rahat vaan kerätään kyseiseltä alueelta ja korvamerkitään tämän alueen käyttöön.

Espoon tarkastuslautakunta on todennut, että taseyksiköiden käyttäminen ei saa johtaa epätasa-arvoiseen kaupungin eri alueiden kehittämiseen. Minustakaan ei ole aivan reilua, että Espoon muilla alueilla kaupungin tonttien myynti- ja vuokratulot menevät kaupungin kassaan ja käytetään koko kaupungin hyväksi.

Rahoituksen osalta on siis selvää, että stadion ja pysäköintilaitos maksavat vähintään 74 miljoonaa euroa (Tampereella vähän suurempi halli tosin maksoi 43 milj.). Koska asuntomarkkinatilanne on heikko, asuntotontit myydään vasta vuosina 2028–2032. Siihen asti Espoo antaa rakentajayhtiöille lainaa ja maksaa niille rahoitusvastiketta lainojen lyhentämistä varten. Epäselväksi jäi, kuinka paljon Espoolle jää lopulta maksettavaksi kuluja, jotka pitäisi kirjata kaupungin talousarvioon. Olisin pitänyt hyvänä, että valtuustolle olisi esitetty kaupunginhallituksen vaatima selvitys stadionin käyttökustannuksista kaupungille ja harrastajille.

Äänestyksen jälkeen hanke hyväksyttiin 70 äänellä, kolme kannatti hylkäämistä ja kaksi äänesti tyhjää.

Tapiolan uimahallin osalta kysymys oli siitä, hyväksytäänkö vanhan uimahallin korjauskustannusten nousu lähes 10 miljoonalla.

Uimahalli on kiistatta rakennustaiteellisesti ja historiallisesti arvokas rakennus eikä sitä voi purkaa. Vaikka hallia on peruskorjattu ja laajennu, se jouduttiin sulkemaan 10 vuotta sitten.

Korjauksiin varattiin ensin 30 miljoonaa, sitten summa nousi yli 40 miljoonaan. Nyt määrärahaan haetaan korotusta eli kustannusarvio on noussut 55,5 miljoonaan. Tällä rahalla olisi tarkoitus korjata kaikki uimahallin tilat ja ulkoalueet. Korjattu halli valmistuisi vuoden 2028 alussa.

Hankkeesta käytettiin todella paljon monenlaisia puheenvuoroja. Esitettiin hankkeen hylkäämistä, jolloin uimahalli jäisi tyhjilleen tai muutettaisiin toiseen käyttöön (jos se on mahdollista, maksaisi 20 miljoonaa), uuden hallin rakentamista Tapiolan urheilupuistoon, asian pöydälle panoa ja, että ainakaan lisää rahoitusta ei enää myönnetä. Se tuli ainakin selväksi, että Tapiolassa asuu paljon valtuutettuja ja todella moni on uinut altaassa.

Pitkän käsittelyn jälkeen äänestettiin, 54 äänesti lisärahoituksen puolesta, 20 vastaan ja 1 tyhjä. Kuusi PS jätti eriävän mielipiteen. Lopputulos siis on, että halli korjataan 55,5 miljoonalla eurolla.

Espoonlahden uimahalli oli alun perin tarkoitus peruskorjata ja laajentaa, mutta sitten arvioitiin, että halli onkin tullut elinkaarensa päähän ja se on purettava. Hankesuunnitelman mukaan uusi uimahalli rakennettaisiin samalle paikalle vuosina 2027–2029. Liikuntalautakunnan lausunnon mukaan uuteen halliin pitäisi tulla myös monitoimiallas, joka ei sisälly hankesuunnitelmaan. Uuden uimahallin tavoitehinta ulkoaltaan kanssa on 35,3 milj.

Asiaa on veivattu päätöksenteossa monta vuotta. Viime marraskuussa valtuusto päätti yksimielisesti, että tutkitaan vielä mahdollisuuksia välttää tai lyhentää käyttökatko, selvitetään perusteellisesti muut sijaintivaihtoehdot Espoonlahdessa ja tehdään kattava raportti nykyisen uimahallin kunnosta ja miten kauan se voisi pysyä käyttökunnossa.

Valtuustolle esitettiin nyt, että nykyinen halli on sittenkin mahdollista pitää käytössä joitakin vuosia edellyttäen, että korjauksiin käytettään arviolta puoli miljoonaa vuodessa. Uudeksi hallin paikaksi on selvitetty kolme vaihtoehtoa: Espoonlahden paloaseman vanha tontti, uimahallin pohjoispuolella olevan päiväkodin tontti (vaatisi päiväkodin purkamisen) ja Soukanväylän tontti. Uuden hallin sijoittaminen uuteen paikkaan vie noin seitsemän vuotta eli uusi halli olisi valmis vuonna 2032.

Kokouksen välissä pidettiin neuvottelukunnan kokous, jossa löytyi yksimielisesti hyväksyttävä kompromissi: hankesuunnitelma päätettiin palauttaa eli nykyistä hallia ei nyt pureta, vaan se pyritään pitämään kunnossa siihen asti, kun saadaan rakennettua uusi halli. Kaupunginhallitus käynnistää välittömästi vaihtoehtoisen hallin asemakaavoituksen. Varmuuden vuoksi pidetään varaus sille, että jos halli joudutaan sulkemaan, uusi halli tehdään sitten samalle tontille.