tiistai 15. lokakuuta 2013

ESPOON TALOUS – MITEN MINÄ SEN HOITAISIN





Nyt on se aika vuodesta, kun aletaan tehdä päätöksiä ensi vuoden rahankäytöstä. Kaupunginjohtaja Mäkelä julkistaa oman talousarvioesityksensä 24.10. ja valtuusto tekee päätökset 4.12. 

Esitän tässä blogissa oman näkemykseni siitä, miten asiat pitäisi hoitaa. Kertaan ensin pääpiirteissään sen, mikä on tilanne ja mitä arvioita on esitetty lähivuosien kehityksestä.

Tulot

Espoon tulot muodostuvat lähes kokonaan (80 – 85 %) verotuloista, joita kertyy vuodessa noin 1,3 miljardia euroa. Muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna Espoon veroprosentit ovat pienempiä:

                                            Tuloveroprosentti               Yleinen kiinteistöveroprosentti

Espoo                                  17,75                                   0,60
Helsinki                                18,50                                   0,80
Vantaa                                 19,00                                   1,00
Tampere                              19,00                                   1,05
Turku                                  18,75                                   1,00
Oulu                                    19,25                                   0,95

Koko kuntatalouden rahoitus on monimutkainen kokonaisuus. Valtio maksaa osan kuntien menoista, mutta vauraat kunnat maksavat köyhemmille kunnille verotulojen tasausta. Espoo saa valtiolta vuosittain valtionosuuksia muutaman kymmenen miljoonaa euroa, mutta maksaa toisaalta muille kunnille verotulojen tasausta vähintään saman verran tai jopa enemmän.

Espoo myi Espoon Sähkön kolmessa erässä vuosina 1994, 2011 ja 2006. Rahat laitettiin rahastoon, jossa on nyt 450 miljoonaa euroa. Espoolla on yhteensä rahastoissa reilut 600 miljoonaa euroa. Rahastojen tuotot ovat vaihdelleet ja moni haluaisi purkaa koko rahastot. Tänä vuonna peruspalvelujen kehittämisrahastosta on otettu noin 40 miljoonaa euroa.

Menot

Espoon vuosikulut ovat noin 1,6 miljardia euroa. Menot kasvavat noin 6 prosentin vauhtia.

Työntekijöitä on 13 556 ja heidän palkkoihin menee 640 miljoonaa euroa. Osittaisesta rekrytointikiellosta huolimatta uutta väkeä on palkattu tänä vuonna 259 henkilöä. Ulkoisten palvelujen ostoihin menee 690 miljoonaa euroa ja ostot kasvavat noin 20 miljoonan euron vuosivauhtia. Yksi suurimpia palvelujen ostoja on HUS:lta hankittava erikoissairaanhoito.

Eniten rahaa kuluu sosiaali- ja terveystoimeen, noin 700 miljoonaa euroa vuodessa. Sivistystoimeen menee lähes yhtä paljon. Rahat eivät tunnu riittävän ja lisää tarvittaisiin ainakin erikoissairaanhoitoon, lastensuojelu- ja vanhuspalveluihin sekä toimeentulo- ja työmarkkinatuen rahoittamiseen.

Espoon investointimenot ovat tänä vuonna 240 miljoonaa euroa. Suurimpia hankkeita ovat Länsimetro, Espoon sairaala ja Opinmäen koulukeskus. Tilakeskus-liikelaitos, joka vastaa mm. päiväkotien ja koulujen korjaamisesta, käytti tänä vuonna investointeihin lähes 60 miljoonaa euroa, josta päiväkoteihin ja kouluihin 24 miljoonaa euroa.

Talous ei ole tasapainossa

Espoossa menot ovat suuremmat kuin tulot ja kasvavat tuloja nopeammin, joten talous ei ole tasapainossa. Tämän vuoden alijäämäksi arvioitiin ensin 30 miljoonaa euroa, mutta alijäämän arvioidaan edelleen kasvavan.

Espoo on ottanut tänä vuonna lainaa 116 miljoonaa euroa ja vuosina 2014 – 2016 lainaa varaudutaan ottamaan reilusti enemmän. Koko Espoo-konsernilla (Espoon kaupunki ja kaikki sen omistamat yhtiöt) on lainaa 1,5 miljardia euroa ja lainamäärän ennakoidaan nousevan 2,8 miljardiin euroon vuonna 2016.

Espoo on kasvava kaupunki

Espoon väkiluku kasvaa joka vuosi noin 4 000:lla, puolet on väestön kasvua, puolet tänne muualta muuttaneita. Espoo järjestää palvelut noin 250 000 asukkaalle. 

Palvelujen tarve kasvaa kummassakin päässä: Päivähoidossa on noin 14 000 lasta ja joukko kasvaa vuodessa 200:lla. Peruskoululaisia on lähes 25 000 ja joukko kasvaa vuodessa vajaalla 500:lla. Erityistukea tarvitsee runsaat 2 000 koululaista. Eläkeläisiä on nyt noin 30 000, vuonna 2030 jo yli 100 000.

Koko väestöstä työttöminä on yli 10 000 henkilöä, nuorista lähes prosenttia.   

Miten minä hoitaisin Espoon taloutta

Minusta Espoon taloutta on hoidettava niin, että kaupunkilaisten hyvinvointi kasvaa. Kun rahat vähenevät, tarvitaan arvovalintoja.

Seurattuani vajaan vuoden ajan kaupunginhallituksen jäsenenä päiväkoti- ja koulurakennusten surkeaa tilannetta, laittaisin ensimmäiseksi nämä kuntoon. Kaikki päiväkodit ja koulut on käytävä läpi, jotta terveysongelmat saadaan kartoitettua. Vaikka vastustan yleensä palvelujen ostamista, tässä tekisin poikkeuksen: terveyshaitoista tarvitaan puolueeton ja luotettava tutkimus. Kun korjausta vaativat päiväkodit ja koulut on listattu, ne on korjattava saman tien lainarahalla. Yhden koulun korjaaminen maksaa noin 10 – 30 miljoonaa euroa, joten kokonaispotti voi nousta 300 miljoonaan euroon. Rahastoja en lähtisi purkamaan, koska niiden tuotto on nyt suurempi kuin lainoista maksettava korko. Remontin ajaksi kouluille pitää osoittaa tasapuolisesti toimivat väistötilat ja pienten lasten väistötilat on löydyttävä aina oman kodin läheltä.

Laittaisin ilman muuta jäihin Länsimetron jatkeen (200 milj. euroa) ja Kehä I:n kattamisen Keilaniemessä (150 milj. euroa). Muidenkin investointien osalta pitäisi miettiä tosi tarkkaan, ovatko ne välttämättömiä tässä taloudellisessa tilanteessa. Kaupungintalo on liian pitkään seisonut tyhjillään ja sen laittaisin kuntoon. 


Kaavoituksessa keskittyisin vain nykyisten alueiden tiivistämiseen. Uusia, rakentamattomia alueita ei nyt kannata kaavoittaa. Näin säästetään kunnallistekniikan sekä uusien koulujen ja päiväkotien rakentamiskulut. Mitään näyttöä ei ole sen väitteen tueksi, että uusien alueiden infran kustannukset voidaan kattaa maankäyttömaksuilla. Pääosin kulut tulevat kaupungin maksettavaksi, tämä on kyllä nähty.  

Palvelujen kohdalla säästäminen on vaikeaa. Kukaan ei ole eri mieltä siitä, että painopiste pitäisi siirtää raskaista hoidoista ennalta ehkäisyyn. Käytännössä tällainen muutos on kuitenkin hankala toteuttaa. Ensimmäinen edellytys on hyvin toimivat, lakisääteiset peruspalvelut. Keskitytään niihin. Tuotetaan palvelut kaupungin omana työnä, mikä alentaa kustannuksia. Toinen perusasia on asukkaiden tarpeiden ja toiveiden kuunteleminen. Kun asioihin tartutaan ajoissa, kokonaiskustannukset jäävät pienemmiksi verrattuna siihen, että ongelmien annetaan kasvaa ja niihin puututaan vasta viime hädässä. Lapsista, nuorista ja heikoimmassa asemassa olevista on huolehdittava kaikissa tilanteissa.

Peruspalvelujen hoito vaatii riittävästi verotuloja. Koska kaupungin talous ei ole tasapainossa, en näe mitään syytä siihen, miksi espoolaiset maksavat vähemmän veroja kuin muissa suurissa kaupungeissa. Esitänkin, että tuloveroprosenttia nostetaan yhdellä prosenttiyksiköllä, mikä tuo kaupungin kassaan 60 – 65 miljoonaa euroa. Myös kiinteistöveroa on varaa nostaa. Näin talous saadaan tasapainoon.

Joku voi sanoa nyt, että Espoon kehitys näivettyy, jos verotaakka kasvaa, uusia investointeja ei tehdä eikä uusia alueita rakenneta. Olen tästä eri mieltä. Tärkeämpää kuin veroprosentti ja investoinnit on kaupungin yleinen tunnelma. Jos asukkaat kokevat Espoon palvelevaksi ja turvalliseksi, se on samalla vetovoimainen kaupunki. Luovuus ja innovaatiot eivät ole kiinni rahasta ja tavarasta, vielä vähemmän hallinnon rakenteista.





2 kommenttia:

  1. Hyvä analyysi ja kannatettava. Lisäisin vain kaupungintalokeissiin sen taloudellisen seikan, että kaupunki maksaa nyt jo puolenkymmentä vuotta käytössä olevista konserninjohdon vuokratiloista vuotuista, huikeaa 1,2 miljoonan euron vuokraa aina vuoteen 2018 saakka. Ja pitää tyhjillään tervettä ja lujaa vanhaa kaupungintaloa. Selvä säästökohde olisikin vapautua vuokratiloista ja muuttaa peruskorajttuiun kaupungintaloon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa. Tätä ei voi millään ymmärtää.

      Poista