perjantai 13. marraskuuta 2015

ESPOOSSA EI OLE RAHASTA PULAA



Nyt on se aika vuodesta, kun kaupungeissa tehdään ensi vuoden budjetteja ja taloussuunnitelmia. Lähinnä puhutaan menojen lisäämisestä, vähemmän siitä, miten menot voidaan rahoittaa kestävällä tavalla.

Muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna Espoolla on poikkeuksellisen iso rahasto. Kaupunki myi vuonna 2006 Espoon Sähkön ja laittoi rahat peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahastoon eli ns. sähkörahastoon.  Rahaston tarkoitus on varmistaa kaupungin peruspalvelujen ja maanhankinnan investointien rahoitus pitkällä aikavälillä.

Sähkörahastoon laitettiin alun perin 368 milj. euroa. Sen kirjanpitoarvo on nyt yli 500 miljoonaa euroa. Tuottoa on siten kertynyt 10 vuodessa runsaat 130 miljoonaa euroa.

Espoon valtuuston hyväksymien sääntöjen mukaan rahaston pääoma säilytetään vähintään alkuperäisen suuruisena (eli 368 milj. eurona). Sääntöjen mukaan tuotot (eli tässä vaiheessa 130 milj. euroa) tulee käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. Valtuuston pitäisi hyväksyä budjetin yhteydessä suunnitelma rahaston tuottojen käytöstä.  Valtuusto voi myös päättää rahaston purkamisesta. 

Sähkörahaston sääntöjen mukaan sen tuottoja ei käytetä sinä aikana, kun käytössä on peruspalvelun kehittämisrahaston varoja. Nämä kehittämisrahaston varat loppuvat ensi vuonna. Nyt olisi aika linjata sähkörahaston varojen käyttöä. 

Miksi tämä ei näy ensi vuoden budjetissa?

Espoon budjetti ei ole tasapainossa
'
Budjettiesityksen mukaan keskeisenä tavoitteena on, että talous ja rahoitus ovat kestävästi tasapainossa. Vuoden 2016 budjettiesitys on kuitenkin 18 miljoonaa euroa alijäämäinen. Myös konsernin tulos on alijäämäinen ja riittämätön investointien rahoitustarpeisiin nähden.

Espoossa hyväksyttiin vuonna 2014 talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelma TATU. Sen mukaan kestävä rahoitustasapaino edellyttää ensi vuonna 150 milj. euron vuosikatetta (eli mitä jää juoksevien menojen jälkeen käytettäväksi investointeihin, sijoituksiin ja lainojen lyhennyksiin). TATU-tavoitteeseen ei päästä, ei päästy myöskään tänä vuonna. Näin ei voi jatkua vuodesta toiseen.

TATU:n mukaan kaupungin lainakannan pitäisi olla enintään 1 500 euroa/asukas ja koko konsernin 7 300 euroa/asukas. Tätäkään tavoitetta ei saavuteta. Ensi vuonna lainaa on 2 664 euroa/asukas ja konsernilainaa yli 11 000 euroa/asukas. Budjettikirjassa todetaankin, että ”kaupungin lainamäärän kasvu on huomattavasti suurempaa kuin vuosi sitten ennustettiin. Maksuvalmius on viime vuosina heikentynyt ja toiminnan sekä investointien rahoittamiseksi on jouduttu ottamaan lisääntyvästi tilapäislainaa”. Näin ei voi jatkua vuodesta toiseen.

Vuoden 2016 budjettiesitys ei tuo tasapainoa, ei talouteen eikä rahoitukseen. Miksi yksi Suomen rikkaimmista kaupungeista ei tavoittele kestävää tasapainoa?  

Perusongelma on se, että Espoon kunnallisveroprosentti halutaan pitää 18 %:ssa, kun muissa suurissa kaupungeissa kunnallisvero lähentelee 20 %:a. Yhden prosenttiyksikön korotus olisi lisännyt kaupungin tuloja yli 70 miljoonaa euroa.

Onneksi meillä on sähkörahasto, jonka tuotoilla voitaisiin nyt tasapainottaa kaupungin taloutta.

Budjettiesityksen oudot linjaukset sähkörahastosta

Budjettiesityksessä linjataan, että sähkörahaston pääomaa ei vähennetä ja ”mikäli verorahoitus jatkossa riittää investointien rahoitukseen, ko. rahaston tuottoa ei käytetä”. Ensi vuonna rahaston tuotosta esitetään käytettäväksi vain 3 miljoonaa euroa ja vuosina 2017 ja 2018 15 miljoonaa euroa.

Budjettikirjassa rahastoa koskevat luvut on esitetty epäselvästi. Tänä vuonna rahaston ylijäämäksi arvioidaan yli 30 miljoonaa euroa eli tuotto olisi noin 7 %. Vuosina 2016 – 2018 ylijäämäksi arvioidaan vain noin 16 miljoonaa euroa eli tuotto olisi noin 3 %. Vuoden 2015 alusta syyskuun loppuun rahaston tuotoksi on arvioitu vain 1,3 %. Varovaisuus on hyvä asia, mutta 1,3 prosentin tuottoarvio on kyllä liian pieni. Kaupungin seurantaraportissa sama tuotto on todettu 7 %:ksi. Vuonna 2014 ylijäämä oli pienempi kuin tänä vuonna ja tuotto oli silti lähes 9 %. Nämä tiedot ovat tärkeitä, jotta voidaan arvioida realistisesti käytettävissä olevia tuloja.  

Miksi budjettikirjassa ei tuoda esille, että nyt olisi aika päättää sähkörahaston käytöstä?

Valtuuston pitäisi noudattaa itse hyväksymiään sääntöjä. Budjetin yhteydessä pitäisi tehdä suunnitelma peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston tuottojen käytöstä. Säännöt mahdollistavat kaikkien vuosina 2006 – 2015 kertyneiden tuottojen käyttämisen ja tarvittaessa rahaston purkamisen. Hyvällä suunnitelmalla Espoon taloutta voidaan tasapainottaa kestävällä tavalla.    



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti