ELÄKE JA VEROTUS

Kirjoitan nyt kaksi blogia eläkeläisten asiaa. Ensimmäinen koskee eläkkeiden verotusta, toinen eläkkeiden suuruutta. Olen demareiden puoluekokousedustaja ja eläkkeistä siellä puhutaan aivan varmasti.

Jatkuvasti törmää väitteeseen, että eläkkeiden verotus on kireämpää kuin palkansaajien. Näin ei ole (se tosin on oma juttunsa, pitääkö palkkoja ja eläkkeitä verottaa yhtä paljon). Pienten eläkkeiden ja palkkojen verotuksessa on eroa, mutta niin päin, että eläkkeitä verotetaan lievemmin kuin palkkatuloja, puhumattakaan sosiaalietuuksista, joiden verotus on kireintä. Veronmaksajien Keskusliiton kuva (sis. keskimääräiset tuloverot, pakolliset sotemaksut ja yle-veron) kertoo tämän selvästi:

Eläkkeensaajan ja 53 vuotta täyttäneen palkansaajan veroprosentit eri tulotasoilla 2015

Pienet eläkkeet ja verotus

Ensin vähän yleistä veroteoriaa: Kirjoitin lähes 10 vuotta sitten VM:n keskustelualoitteen Hyvä verojärjestelmä ja kansantalous (75/2007). Pohdin siinä veronmaksukykyä sekä horisontaalisen että vertikaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta. 

Veronmaksukyvyn peruslähtökohta on, että kovin pienistä tuloista ei tarvitse maksaa veroa ollenkaan. Veronmaksukykyä ei ole, koska tietty määrä tuloista tarvitaan elämiseen. Näitä periaatteita on tärkeää kunnioittaa jatkossakin:

Horisontaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että samalla tulotasolla olevien verovelvollisten pitäisi maksaa veroa yhtä paljon. Joskus voi kuitenkin olla niin, että veronmaksukyky on toisella heikompi kuin toisella; tulot ovat yhtä suuret, mutta toisella menot ovat suuremmat kuin toisella. Horisontaalista oikeudenmukaisuutta toteutetaan tällöin verovähennyksillä. 

Vertikaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että suurista tuloista maksetaan enemmän veroa kuin pienistä tuloista, koska suurituloisella on enemmän veronmaksukykyä. Tämän vuoksi meillä on progressiivinen tuloverotus.

Kaikkein pienituloisimmilla ei ole veronmaksukykyä, minkä vuoksi aivan pienistä tuloista ei makseta veroa. Valtiolle veroa aletaan maksaa vasta sitten, kun vuositulot ylittävät 16 900 euroa (vuosi 2017). Tästä alarajasta säädetään yksiselitteisesti laissa.

Kotikunnalle maksettavassa kunnallisverossa ei ole selkeää, laissa säädettyä alarajaa. Erilaisten verovähennysten vuoksi kunnallisveroa maksetaan kuitenkin vasta sitten, kun vuositulot ylittävät keskimäärin noin 15 000 euroa eli reilun tonnin kuukaudessa. Veroton osa riippuu kuitenkin siitä, minkälaisia verovähennyksiä yksittäinen veronmaksaja saa. Sivuhuomautuksena voi todeta, että kukaan ei maksa kunnallisveroa valtuuston päättämän veroprosentin verran (Espoossa 18 % vuonna 2017), vaan erilaisten vähennysten vuoksi todellinen eli efektiivinen veroaste on keskimäärin noin 14 % tuloista.

Pieniä eläketuloja saavat on kunnallisverotuksessa haluttu asettaa muita parempaan asemaan (horisontaalinen oikeudenmukaisuus). Eläketulosta tehdään aina lain nojalla eläketulovähennys, minkä vuoksi kansaneläkkeestä (628,85/kk vuonna 2017) tai takuueläkkeestä (760,26/kk vuonna 2017) ei makseta lainkaan veroa.  

Vaikka pienistä palkkatuloista ei makseta veroja, niistä joutuu kuitenkin maksamaan jo ensimmäisestä eurosta lähtien veronluonteisia eläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksua sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksua. Näitä maksuja peritään palkkatuloista noin 10 %. Vastaavia maksuja ei peritä eläketuloista.

Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta minusta olisi tärkeää, että laissa säädettäisiin yleinen verotuksen alaraja, jonka nojalla kaikkein pienimmät tulot olisivat verottomia sekä valtion- että kunnallisverotuksessa. Muutos keventäisi hieman pienten palkkatulojen verotusta ja hieman enemmän sosiaalietuuksien kuten työttömyystuen verotusta. Onneksi maakunta- ja soteuudistus vie meitä tähän suuntaan, koska jatkossa entistä suurempi osa veroista peritään valtionverona, jossa on jo yhteinen alaraja. 

Suurempien eläkkeiden verotus

Kuten edellä on todistettu, palkoista ja eläkkeistä maksetaan yhtä paljon veroja, lukuun ottamatta pieniä eläketuloja, joita verotetaan kevyemmin.

Miksi sitten jatkuvasti väännetään kättä siitä, että palkkatulojen ja eläkkeiden verotuksessa on eroja? Selitys löytyy siitä, että palkkojen verotus on erilainen kokonaisuus kuin eläkkeiden verotus. Jos verrataan vain veroja tai vain maksuja, tullaan väärään lopputulokseen. Tärkeintä on kokonaisuus ja käteen jäävä tulo. On aivan tarpeetonta saivarrella, millä nimellä veroa tai lakisääteistä, veronluonteista maksua kerätään.    

Alla olevasta Veronmaksajain Keskusliiton taulukosta näkyy, mitä kaikkia veroja ja maksuja peritään eläkkeistä ja palkoista (esimerkissä vuositulo 20 000 euroa, vuosi 2015): 

	Eläkkeensaaja	Palkansaaja
Palkansaajan eläkevakuutusmaksu	0,00 %	7,20 %
Sairausvakuutuksen päivärahamaksu	0,00 %	0,78 %
Työttömyysvakuutusmaksu	0,00 %	0,65 %
Kunnallisvero	16,10 %	9,16 %
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu	1,21 %	0,61 %
Kirkollisvero	1,16 %	0,66 %
Yleisradiovero	0,68 %	0,66 %
Kaikki verot ja maksut yhteensä (ml. YLE-vero)	19,15 %	19,71 %

Epäselvyyttä kokonaisuudesta syntyy etenkin siinä vaiheessa, kun ihminen jää eläkkeelle. Hän saattaa ihmetellä, miten verokorttiin merkitty veroprosentti on eläkkeestä yhtä suuri kuin paljon suuremmasta palkkatulosta. Selitys on se, että verokortin pidätysprosentissa ei ole mukana palkansaajan eläkevakuutusmaksua ja työttömyysvakuutusmaksua.  Tämä noin 10 prosentin osuus peritään kuitenkin palkkatuloista verokortin pidätysprosentin lisäksi. Eläketuloista näitä maksuja ei peritä. 

Summa summarum: Verotus ei kiristy eläkkeelle jäädessä, eläketuloja ei veroteta kovemmin kuin palkkatuloja, vaikka yli 45 000 vuosieläkkeistä peritään kuusi prosenttia lisäveroa (ns. raippavero). Se ainoastaan tasaa palkansaajan ja eläkeläisen verotuksen samalle tasolle tai jos ollaan tosi tarkkoja, nostaa yli 95 000 euron vuosieläkkeiden (noin 8 000 euroa/kk) ihan hitusen korkeammalle tasolle kuin vastaavan suuruisten palkkojen verotuksen. Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta tämä ei ole oikein, mutta en silti usko, että tästä pitäisi kantaa huolta demareiden puoluekokouksessa.

Länsimetro Oy ja julkisuus

Espoon ja Helsingin valtuustot päättivät tällä viikolla korottaa omavelkaisen takauksen määrää Länsimetron lainoille. Länsimetron 1. vaihe (Ruoholahdesta Matinkylään) on pituudeltaan 14 kilometriä ja maksaa näillä näkymin 1,2 miljardia euroa. Toinen puolta lyhempi pätkä (Matinkylästä Kivenlahteen) maksaa lähes yhtä paljon. Kysymys on valtavista summista.

Vaikka rahoituksessa puhutaan takausvastuun nostamisesta, tosiasiassa koko hanke rahoitetaan verorahoilla. Länsimetro Oy nostaa lainat ja Espoo ja Helsinki takaajina maksavat ne. Länsimetro Oy:llä ei ole mitään tuloja.

Länsimetro siis rakennetaan verovaroilla, mutta sitä ei voida valvoa eikä siitä voida keskustella avoimesti, koska toiminta on yhtiöitetty. Osakeyhtiöt eivät nimittäin kuulu julkisuuslain piiriin. Kukaan ei voi väittää, Länsimetro Oy:ssä on vallankäyttöön liittyvää vääristymää ja korruptiota, mutta kukaan ei voi myöskään todistaa, että kaikki on kunnossa.   

Jos Espoo ja Helsinki olisivat vuonna 2007 päättäneet rakentaa länsimetron kuntien yhteisenä hankkeena, siihen sovellettaisiin julkisuuslakia. Julkisuuslain mukaan viranomaisten toiminnan pitää olla avointa ja julkista, siitä pitää saada luotettavaa tietoa, julkisen vallan ja verorahojen käyttöä pitää voida valvoa, hankkeista pitää voida käydä avointa keskustelua ja vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon. Päätöksistä ja niiden valmistelusta on saatava helposti tietoja.

Tarkemmin julkisuuslaista

Julkisuuslaki koskee vain niitä viranomaisia, jotka toimivat virkavastuulla valtion ja kuntien palveluksessa. Viranomaisten kaikki asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Salassa pidettäviä ovat vain ne tiedot ja asiakirjat, jotka julkisuuslaissa säädetty salassa pidettäväksi. Esimerkiksi liike- ja ammattisalaisuudet on pidettävä salassa, mutta vain silloin, kun niiden kertomisesta voi aiheutua taloudellista vahinkoa tai kilpailuhaittaa.

Kunnan omistama osakeyhtiö ei ole julkisuuslain piirissä, vaikka kunta omistaisi sen sataprosenttisesti. Osakeyhtiö voi olla julkisuuslain piirissä vain siinä tapauksessa, että se hoitaa lain nojalla julkista tehtävää ja käyttää siinä julkista valtaa.

Julkisuuslaki voi kuitenkin koskea myös yksityistä asiakirjaa, jos se on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Korkein hallinto-oikeus (KHO:2016:117) teki viime elokuussa mielenkiintoisen ratkaisun, joka tosin koski valtiota ja sen omistajaohjauksessa olevaa osakeyhtiötä. Yhtiön omistajaohjaukseen liittyvät asiakirjat katsottiin julkisiksi, koska yhtiö oli toimittanut ne omistajaohjauksesta vastaavalle virkamiehelle eli ”hänen toimialaan ja tehtäviin kuuluvassa asiassa” ja ne liittyivät virkamiehen päätöksentekoon.

Voi olla, että ainakin osa Länsimetro Oy:n asiakirjoista saadaan KHO:n päätöksen nojalla julkisiksi. Espoon virkamiehille annetut, omistajaohjauksen kannalta välttämättömät paperit ovat julkisia asiakirjoja. Jos omistajaohjaus on hoidettu kunnolla, tällaisia asiakirjoja täytyy olla aikamoinen pino.

Osakeyhtiölaista

Osakeyhtiölain mukaan yhtiön johdon on edistettävä yhtiön etua. Hallituksella on lakisääteinen velvollisuus huolehtia yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Hallitus myös vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty.

Osakeyhtiölaki tai mikään muu laki ei pakota osakeyhtiöitä salaamaan asioita. Päätösvalta on yhtiöllä ja sen omistajilla. Sen pidemmällä ei tietenkään tarvitse mennä, kuin mitä julkisuuslaki säätää esimerkiksi liikesalaisuuksien osalta.

Esimerkiksi professori Olli Mäenpää on esittänyt, että Länsimetro Oy:n pitäisi oma-aloitteisesti antaa pöytäkirjat julkisuuteen. Mäenpään mukaan kysymys on olennaisesta julkisten varojen käytöstä ja sen laillisuuden arvioinnista. Länsimetro Oy kuuluu kuntakonserniin ja on kuntalain mukaan kunnallista toimintaa. Mäenpään mukaan kuntayhtiöiden rajattu julkisuus kasvattaa riskiä monenlaisiin ei-toivottuihin ilmiöihin, korruption mahdollisuudet vahvistuvat, vastuun pakoilu mahdollistuu ja kunnan toiminnan avoimuus rajoittuu (Länsiväylä 26.8.2016).

Ruotsissa tilanne on toinen. Siellä lainsäädännöllä on varmistettu, että kunnallisiin osakeyhtiöihin sovelletaan julkisuuslakia, jos valtio tai kunta käyttää yhtiössä määräysvaltaa. Ruotsissa Länsimetro Oy kuuluisi julkisisuuslain piiriin.

Espoossa riittää kysyttävää: Miksi ei haluta tehokasta omistaja- ja konserniohjausta?

Espoo konserniin kuuluu lähes 30 kokonaan omistettua osakeyhtiötä (esim. Länsimetro Oy, Espoon Asunnot Oy ja Espoon Sairaalat Oy) ja joukko yhtiöitä, joissa Espoo on osakkaana. Lisäksi Espoo kuuluu 9 kuntayhtymään (esim. HSL ja HSY) ja kolmeen säätiöön. Espoo-konserni on siis valtavan suuri ja monia merkittäviä asioita on siirretty yhtiöiden hoidettavaksi.

Espoon valtuustossa hyväksyttiin 12.12. omistajapolitiikan linjaukset ja konserniohjeet. Kumpikin asiakirja oli minusta kevyt ja oppikirjamainen. En usko, että ne muuttavat mitään. Esitin kummankin palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Ei kannata hyväksyä linjauksia ja ohjeita, jos ne eivät johda nykyistä parempaan tilanteeseen.

Muutokseen on selvästi tarvetta, kuten tarkastuslautakunnan puheenjohtajakin totesi: Omistajaohjauksen ja valvonnan pitää toimia nykyistä paremmin.

Yritin arvioida etenkin konserniohjetta siitä näkökulmasta, päästäänkö sen avulla paljon julkisuudessa olleen Länsimetron osalta parempaan tilanteeseen:

Konserniohjeen mukaan konsernijohtoon kuuluvat kaupunginhallitus ja sen konsernijaosto, kaupunginjohtaja, toim-alajohtajat, rahoitusjohtaja ja liiketoimintajohtaja. Länsimetro Oy:n osalta tämä tarkoittaa sitä, että Espoon teknisen toimen toimialajohtaja Olli Isotalo ja rahoitusjohtaja Ari Konttas kuuluvat Espoon konsernijohtoon ja vastaavat muun ohella Länsimetro Oy:n valvonnasta. Samaan aikaan he ovat Länsimetro Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja jäsenenä osakeyhtiölain mukaan velvolliset edistämään vain Länsimetro Oy:n etua.

Konserniohjeissa kiinnitetään aivan oikein huomiota siihen, että virkamiehen ja hallituksen jäsenten roolit eivät saisi sekoittua omistajaohjauksessa. Ohjeessa pitäisi kuitenkin olla tältä osin selvä linjaus, jonka mukaan konsernijohtoon kuuluva ei saa toimia konserniyhtiön hallituksessa. Minun on vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa muu konsernijohto puuttuisi Olli Isotalon ja Ari Konttaksen toimintaan.

Konserniohjeen mukaan konsernivalvonnan järjestämisestä vastaa koko konsernijohto. Pahimmillaan yhteinen vastuu johtaa siihen, että kukaan ei ota siitä vastuuta. Esimerkiksi omistajapolitiikan linjauksessa todetaan, että tavoitteiden toteutuminen raportoidaan säännöllisesti konsernijaostolle ja tarvittaessa myös valtuustolle. Sille, jolle raportoidaan, syntyy vastuu myös päättää siitä, onko raportoinnin perusteella ryhdyttävä toimenpiteisiin. Konserniohjeessa vastuutahon pitäisi olla yksiselitteinen.

Konserniohjeen mukaan konsernivalvonta tarkoittaa yhtiön tuloksellisuuden ja taloudellisen aseman seurantaa, analysointia ja raportointia. Riskienhallinnan osalta rajoitutaan kuitenkin vain seuraamaan sen toimivuutta.

Riskienhallinnan osalta on syytä palauttaa mieleen vuonna 2014 tehdyt kaksi tärkeää päätöstä, joilla linjattiin kaupunginhallituksen ja valtuuston roolit:

Kaupunginhallitus hyväksyi silloin Kaupunkikonsernien riskienhallintapolitiikan. Näiden linjausten mukaan kaupunginhallitus vastaa riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä ohjaa ja valvoo riskienhallinnan toimeenpanoa ja riittävyyttä. Valtuuston on mm. osoittaessaan resursseja ja tehdessään päätöksiä edellytettävä riittävää riskienhallintaa. Tytäryhtiöiden on raportoitava kaupungille merkittävistä riskeistä sekä riskienhallintansa toimivuudesta ja riittävyydestä.

Valtuusto hyväksyi samana vuonna Länsimetron rahoitusta koskevan päätöksen yhteydessä neuvottelukunnan yksimielisen kannanoton, jonka mukaan valtuusto edellyttää, että hankkeen riskinhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen raportoidaan valtuustolle säännöllisesti.

Minusta nämä vuonna 2014 tehdyt päätökset olivat hyviä. Silloin niitä pidettiin tarpeellisina, koska riskienhallinta ja valvonta ei siihen asti ollut taloudellisten riskien osalta riittävää.

Konserniohjeissa pitäisikin tuoda selvästi esille vuonna 2014 tehdyt päätökset riskienhallinnasta eli kaupunginhallitus vastaa riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä ohjaa ja valvoo riskienhallinnan toimeenpanoa ja riittävyyttä. Valtuustolle pitäisi ohjeen mukaan raportoida säännöllisesti konserniyhtiöiden riskinhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen.

Konserniohjeeseen olisi näin koottu yhteen myös riskienhallinnan periaatteet. Esimerkiksi Länsimetron rakentaminen jatkuu vielä vuosia, minkä vuoksi on tärkeää, että ohjaus, seuranta ja valvonta ovat kunnossa ja vastuut selvät.