KAARIMALLI TULEE – OLETKO VALMIS

HSL:n kaarimalli on viime aikoina vilahdellut usein julkisuudessa. Kaikille ei ole ehkä selvää, mistä siinä on kysymys. Koska olen pitkään ollut HSL:n hallituksen jäsen, kerron tästä kokonaisuudesta vähän perusteellisemmin. Pitkä tarina, mutta paljon asiaa.

Ihan aluksi on hyvä todeta, että minusta kaarimallin raja vedettiin Espoossa väärin. B-kaaren sisällä pitäisi olla kaikki Espoon viisi aluekeskusta eli myös Espoon keskus ja Espoonlahti. 

Tässä kuva kaarimallista

 

Kaarten rajat

Pääkaupunkiseudulla matkalippujen hinnat perustuvat nyt kuntarajoihin. Joukkoliikenteen näkökulmasta kuntien rajoilla ei ole suurta merkitystä, minkä vuoksi HSL:ssä on mietitty parempia malleja. Yhtenä vaihtoehtona oli niin sanottu check in-check out -malli, jossa matkat hinta perustuisi matkan pituuteen. Malli olisi kuitenkin kallis ja siinä oli muitakin ongelmia; muissa maissa (esim. Tanska ja Hollanti) matkustajat valittavat sen ongelmista, kausilipuista olisi jouduttu luopumaan (matkustajista noin 80 % käyttää nyt) ja arvoliput olisi jouduttu leimaamaan myös vaunusta poistuttaessa (hidastaa matkustamista).

Selvitysten perusteella HSL:n hallitus päätti vuonna 2010, että pääkaupunkiseudulla siirrytään kaarimalliin, jossa matkalipun hinta perustuu matkan pituuteen laskettuna Helsingin keskustasta. Näillä näkymin kaarimalli tulee käyttöön vajaan vuoden päästä eli vuoden 2018 alussa.

Kuten kuvasta näkyy, pääkaupunkiseudun neljän kaupungin alueella tulee olemaan kolme vyöhykekaarta ja kehyskunnissa yksi tai kaksi. Kaarimallissa jokaisen on ostettava lippu, joka kattaa kaksi kaarta vyöhykkeillä A, B ja C. Ulommilla kaarilla asiakas voi ostaa pelkästään D tai E vyöhykkeen.

Pääkaupunkiseutu jaettiin kolmeen kaareen, jotta vyöhykerajan hintaporras saataisiin tasoitettua useammilla matkoilla. Nykyiseen kunnan sisäiseen lippuun verrattuna kahden kaaren lipun käyttöalue laajenee myös naapurikunnan puolelle, mikä lisää joukkoliikenteen käyttöä seudulla. Kolmen kaaren lippu (ABC) vastaa käyttöalueeltaan nykyistä seutulippua.

Kaarien rajat yritettiin piirtää oikein ja ottaa huomioon mm. työssäkäynti-, asiointi- ja opiskelualueiden sijainti. Tavoitteena oli, että yksittäinen linja ei ylitä vyöhykekaaren rajaa enempää kuin yhden kerran. Rajojen sijaintiin vaikutti myös hintaportaiden maantieteellinen laajuus sekä asukas- ja työpaikkamäärät vyöhykkeillä. Kaaren rajoihin vaikutti Espoossa etenkin raha, mitä selitän myöhemmin.

Mitä muuta on jo päätetty kuin kaarten rajat?

HSL päättää koko pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä ja matkalippujen hinnoista. Joukkoliikenteen kustannuksista noin puolet katetaan matkustajien maksamilla lipputuloilla ja loput HSL:n jäsenkuntien kuntaosuuksilla eli verovaroilla. Kaarimallin matkalippujen hinnat päätetään tänä vuonna.

HSL:n hallitus päätti jo vuonna 2013, että vyöhykekaarten hintasuhteet (eri asia kuin todelliset lippujen hinnat) ovat AB=50 euroa, BC=60 euroa, ABC=90 euroa, ABCD=140 euroa, BCD=120 euroa ja D=60 euroa.

HSL.ssä on arvioitu, että AB- ja BC-lippujen hinnat tulevat olemaan jonkin verran korkeampia kuin nykyjärjestelmän sisäisten lippujen hinnat, koska lippujen käyttöaluekin laajenee merkittävästi. ABC-lippujen hinnat tulevat todennäköisesti olemaan samaa suuruusluokkaa kuin nykyjärjestelmän kahden vyöhykkeen seutulippujen hinnat. ABCD-vyöhykkeen lippujen hintojen arvioidaan olevan lähellä nykyjärjestelmän kolmen vyöhykkeen seutulippujen hintoja.

Kaarimallin alennusliput

HSL:n hallitus päätti vuosina 2015 ja 2016 kaarimallin alennuslipuista, jotka tulevat siis käyttöön ensi vuonna. Alennusliput säilyvät pääosin ennallaan, vaikka nykyiset rajaukset on tehty jo 80-luvulla. Muutoksia on vaan niin vaikea tehdä ja helpompaa on jatkaa vanhalta pohjalta.

Kuka tahansa matkustaisi mielellään alennuslipulla, mutta kuten ”ei ole olemassa ilmaista lounasta” ei ole myöskään ilmasta matkaa; kaikki alennuslippujen hinnat maksetaan peruslippujen hinnoissa tai kuntaosuuksissa.   

Ilman lippua saa matkustaa:

-       alle 7-vuotias lapsi

-       pientä lasta vaunuissa, -rattaissa tai pyörätuolissa kuljettava henkilö

-       pyörätuolia käyttävä henkilö

-       saattaja

-       sokea (haitta-aste 50 %, nyt 90 %)

-       sotaveteraani (sotainvalidi, rintamaveteraani, työvelvollinen, miinanraivaaja ja lain nojalla kuntoutukseen oikeutettu)

-       eräät virkamiehet (esim. poliisi)

Puoleen hintaan saa matkustaa (= puolet aikuisen lipun hinnasta) HSL-alueella asuva:

-       7 -17 vuotias lapsi (nyt 7 – 16 vuotias, ei edellytä vakituista asumista)

-       18 – 29 vuotias, joka opiskelee päätoimisesti Suomessa sijaitsevassa oppilaitoksessa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, joka kestää vähintään vuoden (nyt opiskelulipun saa myös yli 29-vuotias, jos on oikeutettu opintotukeen)

-       ulkomainen vaihto-opiskelija, joka täyttää opiskelijalipun myöntämisperusteet

-       takuueläkkeen ja kansaneläkkeen saaja (alennus nyt 25 %)

-       liikuntarajoitteiset henkilöt, joilla on liikuntakykyä heikentävä pysyvä vamma tai pysyvä pitkäaikainen sairaus (vamman asteet säilyvät ennallaan)

-       70 vuotta täyttänyt klo 9 -14 alkavilla matkoilla arvolipun hinnasta, myös viikonloppuisin.

Hyötyjen ja haittojen jakautuminen

Helsinki hyötyy selvästi kaarimallista. Helsingin kulut tulevat pienenemään noin miljoonalla eurolla vuodessa, matkalippujen hinnat eivät nouse, mutta käyttöalue laajenee todella paljon. Helsingillä onkin HSL:n hallituksessa enemmistö ja sen edunvalvonta on toiminut hyvin.

Espoon tilanne on hankalampi, vaikka hyötyjiäkin on paljon. Suurin osa espoolaisista matkustaa nyt seutulipulla ja lyhyetkin kuntarajan ylittävät matkat ovat kalliita.

Kaarimallissa raja menee keskeltä Espoota. Espoo olisi halunnut, että kaikki sen aluekeskukset olisivat B-vyöhykkeellä tai ainakin raideliikenteessä tehdyt matkat hinnoiteltaisiin B-kaaren hintaisiksi Espoon keskukseen. Hyvä linjaus, mutta tämä liittyy nimenomaan rahaan, josta jäljempänä enemmän.  

Lähellä Helsinkiä asuvat espoolaiset ovat B-vyöhykkeellä ja lippujen hinnat lähes puolittuvat. Näitä onnekkaita espoolaisia on noin 150 000. Tämä nostaa Espoon verovaroista maksettavaa kuntaosuutta arviolta noin 7 miljoonaa euroa vuodessa.

Kauempana asuvat noin 100 000 espoolaista sijoittuvat C-vyöhykkeelle ja lippujen hinnat säilyvät nykytasolla. Ratkaisevaa ei kuitenkaan tule olemaan se, missä asuu, vaan se, mistä nousee junaan tai bussiin. Tämän vuoksi B-kaarella olevasta Koivuhovin asemasta tulee paljon suositumpi kuin C-kaarella olevasta Espoon asemasta.

HSL:n arvion mukaan noin 58 % espoolaisista tulee matkustamaan AB-lipuilla, noin 21 % BC-lipuilla ja noin 20 % ABC-lipuilla. Loppu 1 % tehtäisiin muilla lipuilla, kuten ABCD- ja CD-lipuilla.

Lippujen hintojen alenemisen uskotaan lisäävän joukkoliikenteen käyttöä Espoossa, mikä on hyvä asia. Toisaalta matkustajamäärien lisääntyminen edellyttää jossain vaiheessa myös liikennetarjonnan lisäämistä, jolloin joukkoliikenteen kustannukset kasvavat.

Kuinka paljon joukkoliikenteestä suostutaan maksamaan?

Kuten edellä kerroin, pääkaupunkiseudun kunnat maksavat verovaroilla noin puolet joukkoliikenteen kustannuksista. Espoon vuosittainen kuntaosuus on pitkään ollut noin 50 miljoonaa euroa vuodessa. HSL:n talousarvion mukaan Espoon kuntaosuus nousee tänä vuonna 66 miljoonaan euroon, vuonna 2018 noin 77 miljoonaan euroon ja vuonna 2019 yli 80 miljoonaan euroon. Suurin selitys on länsimetron rahoittaminen. Pääosin Espoo maksaa länsimetron kustannukset itse, mutta osa kuluista maksetaan HSL:n kautta.

Kaarimallissa erityisesti B-kaaren laajuudella on merkitystä kuntaosuuden suuruuden kannalta. Mitä suurempi osuus asukkaista ja työpaikoista sijoittuu AB-kaarelle, sitä suuremmaksi kasvaa kuntaosuus. Tämä johtuu siitä, että matkustajat eivät enää tarvitse nykyistä seutulippua vastaavaa ABC-lippua, vaan heille riittää puolet halvempi kahden kaaren lippu (AB tai BC).

Kaarimalli nostaa siis Espoon maksuosuutta noin 7 miljoonaa euroa vuodessa. Jos kaikki Espoon aluekeskukset olisivat B-kaarella, Espoon maksuosuus nousisi pelkästään tämän laajennuksen vuoksi vielä 10 – 12 miljoonaa euroa eli kuntaosuus nousisi ensi vuonna lähelle 90 miljoonaa euroa. Espoo olisi halunnut tämän laajennuksen, mutta ilmoitti, että ei suostu maksamaan sen kustannuksia. Tämän vuoksi kaaren rajaa ei piirretty niin kuin se olisi pitänyt piirtää. 

Ensi vuoden matkalippujen hinnat päätetään siis HSL:n hallituksessa tänä vuonna. Jos lippujen hinnat määritellään nykyisen hintatason pohjalta, Helsingin kuntaosuus nousee enimmillään vielä lähes 8 miljoonaa euroa vuodessa, Espoon yli 12 miljoonaa euroa ja Vantaan yli 11 miljoonaa euroa. Kaupungit ovatkin esittäneet, että AB- ja BC-lippujen hintaa voitaisiin maltillisesti korottaa nykyisten sisäisten lippujen hintatasosta, koska lippujen käyttöaluekin laajenee merkittävästi.    

Paljonko sitten espoolaiset suostuvat laittamaan verorahoja joukkoliikenteeseen? Kaarimallin laajentaminen tarkoittaisi veroprosentin nostamista nykyisestä 18 %:sta lähes 18,25 %:iin pelkästään kuntaosuuden kasvamisen vuoksi. Menoa voi myös verrata vaikka siihen, että tämän vuoden budjetissa löytyi liikuntapaikkojen perusparantamiseen18 miljoonaa euroa. Joukkoliikenteen kannattajana toivon, että kaarimallin laajentamiseen löytyy myös tarvittavat rahat, kuten on avokätisesti löytynyt myös länsimetron vaatimat 2 miljardia euroa.

Miksi minä kannatan Timo Harakkaa SDP:n puheenjohtajaksi

Seinäjoen puoluekokouksessa kolme vuotta sitten kannatin Antti Rinnettä, koska muutos oli välttämätön. Nyt kannatan Timo Harakkaa samasta syystä, mutta eri perusteluilla.

Demareiden kannatus on Rinteen aikana noussut, mikä on hieno saavutus. Ongelmana kuitenkin on, että demareiden poliittiset linjaukset eivät ole riittävän selkeitä ja uskottavia.

Demareiden politiikan suurimmat puutteet liittyvät talous- ja veropolitiikkaan. Erityisesti minua harmittaa se, että puoluehallitus ei ole tehnyt talous- ja veropoliittista ohjelmaa. Ei vaikka Seinäjoen puoluekokous nimenomaan tähän velvoitti jo vuoden 2014 aikana. Ohjelman tavoitteena piti olla täystyöllisyys ja oikeudenmukainen verojärjestelmä. Henkilökohtainen harmini johtuu siitä, että olin itse saanut sen ensin Uudenmaan demarien kannanotoksi ja sitten myös varsinaisen puoluekokouksen linjaukseksi.

Puolue ei voi tehdä uskottavaa talouspolitiikkaa ilman hyvää ohjelmaa, jossa linjataan keskeiset tavoitteet ja keinot. Talouspolitiikkaa ei voi tehdä reagoimalla yksittäisiin kysymyksiin.

Toinen moitteeni kohdistuu Kilpailukykysopimuksen hyväksymiseen. En ymmärrä, miksi demarit hyväksyivät sopimuksen, vaikka tässä Rinteellä olisi pitänyt olla asiantuntemusta. Suomi tuskin lähtee nousuun sillä, että valtion ja kuntien virkamiehet istuvat joka päivä 6 minuuttia pitempään töissä ja heiltä leikataan 30 % lomarahoista. Aika moni Sari Sairaanhoitaja joutuu ensi kesänä miettimään, onko varaa lähteä lomailemaan.  

Kannatin Timo Harakkaa EU-vaaleissa ja eduskuntavaaleissa. Minusta Timo on pitkään osoittanut laajaa osaamista talous- ja veropolitiikassa. Minun on ollut helppo arvioida tältä osin Timon laajaa ja monipuolista osaamista ja näkemyksiä, koska istun puolueen veroryhmässä, jossa Timo on puheenjohtajana.

Timo käynnisti myös juuri ennen puheenjohtajakisaan lähtemistä Liike 2020-hankkeen, jossa olen mukana. Minusta siihen on koottu hyvä ja monipuolinen näkemys siitä, mihin suuntaan demareiden täytyy mennä.

Tässä muutamia, minun mielestäni hyviä linjauksia (vähän lyhensin ja selvensin):

Mahdolli­suuksien tasa-arvo on Suomen tärkein kilpailukykytekijä. Syntyperästä ja varallisuudesta riippumatta jokaisella pitää olla mahdollisuus toteuttaa itseään ja päästä korkeatasoiseen koulutukseen. Opetuksen ja työvoimakou­lutuksen leikkaukset ovat järjettömiä ja tuhoisia.

Tarvitaan solidaarisuutta ja vastuuta nuorista. Työelämä muuttuu ja raja työllisen ja työttömän välillä hälvenee, use­at eivät saa työstään riittävää toi­meentuloa. Kaikista on kuitenkin huolehdittava. Sosiaalidemokraatit eivät voi, ei­vätkä saa, luottaa siihen, että vien­tivetoisella kasvulla suuret yritykset luovat merkittävästi työpaikkoja.

Julkisen vallan ja markkinoiden täytyy täydentää toisiaan selkeällä työnjaolla. Markkinatalous on hyvä tapa järjestää yhteiskunnan toimintaa – niissä tehtävissä, joihin se sopii ja silloin, kun se toimii. Julkinen valta on innostava kumppani, joka auttaa ja säätelee markkinataloutta, määrää sille rajat ja hallinnoi yhteiskunnan perusrakenteita. Yhteiskunnan ja markkinoiden täytyy jät­tää toisensa rauhaan silloin, kun se on parasta, ja tukea toisiaan, kun tarvitaan.

Suomen menestys rakentuu luottamukselle. Tulevaisuuteen voidaan luottaa yhteiskunnas­sa, jossa vallitsee yhteistyön, sopimisen ja keskinäisen kunnioituksen hen­ki. Jokaisesta kannetaan vastuu – ja jokainen kantaa vastuuta.

Vahva sosi­aalinen pohja ei johda taloudelliseen menestykseen, jos taloutta hallitsevat hyvä veli -ver­kostot, perinnöllinen valta, kartel­lit ja uutta luovaa liiketoimintaa kahlitseva hallinto.

Eurooppalaisella talouspolitiikalla pitää pelastaa ihmiset, ei pankkeja. Eurooppalainen oikeisto ajaa markkinatalouden tunnuksin suuryritysten etua. Suuret pankit pelastettiin veronmaksajien kus­tannuksella. Siitä aiheutunut vel­kaantuminen pantiin valtioiden tuhlaavaisuuden tiliin: seuraukse­na leikkauksia, jotka entisestään syventävät euroalueen taantumaa. Oikeiston ideologinen tavoite on surkastaa julkiset palvelut: sekä heikentämällä etuuksia että luopu­malla verotuotoista, joilla palvelut rahoitetaan.

Laitan tähän loppuun vielä muutaman Timon linjauksen, jotka ovat minusta tärkeitä:

Sosialidemokraatit ovat toivon liike, joka kokoaa ihmiset yhteistyöhön, sovinnon ja keskinäisen kunnioituksen merkeissä. Se on vahvuutemme menneisyydessä, se on myös tulevaisuuspuolueen voima. Timon tavoin kannatan sijoittamista kiertotalouteen, puhtaaseen ja puhdistavaan teknologiaan ja uskon, että uusiutuva tuotanto ja uusiutuva energia tuovat työpaikkoja. Sosiaaliturva on uudistettava, mutta uudistuksen täytyy olla selkeä ja yksinkertainen yleisturva. Jokaisen kansalaisen on saatava turvaa jokaiseen elämänvaiheeseen, omasta aktiivisuudesta palkitaan aina ja yrittäjyyden kynnystä madalletaan parantamalla yrittäjien perusturvaa.

Näillä mennään kohti Lahtea. Hyvä Timo!

ELÄKKEIDEN TASOSTA – MIKÄ ON OIKEUS JA KOHTUUS MINUN MIELESTÄNI

Aluksi kuitenkin muutama sana vielä eläkkeiden ja palkkojen verotuksen eroista. Vertasin edellisessä blogissani eläkkeellä olevan ja yli 53 -vuotiaan työssä käyvän verotuksen eroja. Päädyin siihen, että verotuksessa ei ole eroa. Lopputulos olisi vähän erilainen, jos olisin verrannut vaikka 30 -vuotiaan ja eläkkeellä olevan 65 -vuotiaan verotusta. Palkkojen verotus on tällöin kevyempää, koska osa verotuksen yhteydessä perittävistä maksuista vaihtelee iän perusteella. Esim. työeläkemaksu (ja vastaavasti myös eläkekertymä) on 53 – 62 -vuotiailla 1,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin muilla.

Vuonna 2017 voimaan tulleet kiky-sopimuksen mukaiset muutokset kiristivät palkansaajan eläkemaksuja, mutta tätä kompensoitiin ansiotulojen verotuksen kevennyksellä, mikä tietysti koski myös eläkkeitä. 

Suuri kuva siis on, että eläkkeiden ja palkkojen verotuksessa erot ovat pieniä ja eri suuntiin meneviä. Erilaisten vähennysten ja maksutasojen vuoksi verotus on lisäksi vaikeasti ymmärrettävää. Oikeudenmukaisuuden kannalta tämä on huono asia.  

Suuremman huomion veroblogissani olisi ansainnut se, että työttömän saaman päivärahan verotus on selvästi kireämpää kuin palkkatulojen verotus. Jos työtön saa kuukaudessa 1 000 euroa, veroa menee 21 %. Vastaavan suuruisesta palkkatulosta maksetaan kunnallisveroa vain 8,5 %. Demaritkin ovat pitäneet tätä oikeudenmukaisena ja uskoneet, että työtöntä kannustetaan näin töihin. Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta tämä on kuitenkin väärin. Minä en usko kannustavuteen. Luulen, että suurin osa työttömistä ei edes tiedä, että työtulovähennyksen vuoksi verotus kevenisi, jos menisi töihin. Sitä paitsi, kuinka moni pystyy edes valitsemaan, jos työpaikkoja ei edes ole.

Eläkkeiden tasosta

Pitkällä aikavälillä työntekijöiden palkkojen kehityksen pitäisi noudattaa tuottavuuden kasvua. On oikeus ja kohtuus, että osa yrityksen tuloksesta ”sataa työntekijöiden laariin”.

Pitäisikö eläkkeiden nousta samaa tahtia kuin palkkojen? Tästä on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minusta on oikeudenmukaista, että eläkkeiden ostovoimasta pidetään huolta. Kun hinnat nousevat, eläkkeet nousevat. Alla olevan laskelman on tehnyt tutkija Sami Grönberg eduskunnan tietopalvelusta. Siinä listataan ensin vuoden 2016 brutto- ja nettoeläkkeet, sitten samat tiedot vuodelta 2017 ja viimeisessä sarakkeessa on ostovoiman muutos:

Bruttotyöeläke, €/kk	Nettokokonaiseläke, €/kk	Bruttotyöeläke, €/kk		Nettokokonaiseläke, €/kk	Ostovoiman muutos, %
0	767	0		760	-2,0%
500	906	504		902	-1,6%
1 000	1 061	1 007		1 061	-1,2%
1 500	1 266	1 511		1 276	-0,4%
2 000	1 578	2 014		1 595	-0,2%
2 500	1 900	2 518		1 924	0,0%
3 000	2 168	3 021		2 199	0,2%
3 500	2 444	3 525		2 471	-0,1%
4 000	2 714	4 028		2 753	0,2%
4 500	2 970	4 532		3 021	0,5%
5 000	3 226	5 035		3 281	0,5%
5 500	3 482	5 539		3 541	0,5%
6 000	3 738	6 042		3 802	0,5%
6 500	3 945	6 546		4 016	0,6%
7 000	4 149	7 049		4 226	0,6%
7 500	4 354	7 553		4 436	0,7%
8 000	4 558	8 056		4 646	0,7%
8 500	4 763	8 560		4 856	0,7%
9 000	4 968	9 063		5 066	0,8%
9 500	5 172	9 567		5 276	0,8%
10 000	5 377	10 070		5 485	0,8%

Taulukosta näkyy selvästi, että tänä vuonna pienten eläkkeiden ostovoima heikkenee ja suurten paranee. Tämä on väärin. Ongelmaa ei kuitenkaan voida korjata taitetun indeksin muuttamisella, vaan luopumalla vähintään takuueläkkeiden väliaikaisesta leikkaamisesta.

En siis kannata demareiden puoluekokouksessakin keskusteluun tulevaa taitetun indeksin muutosta. Minusta eläkkeitä voidaan jatkossakin tarkistaa vuosittain indeksillä, jossa kuluttajahintojen paino on 80 % ja palkkojen 20 %.  On tärkeää varmistaa, että eläkemaksuja ei jatkossa jouduta nostamaan. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että nuoretkin saavat aikanaan eläkkeitä sen verran, että pärjäävät. 

Kaksi huolta minulla on eläkkeiden osalta: Miten estetään eläkeläisten köyhyys ja miten huolehditaan siitä, että pätkätöitä tekeville nuorille kertyy riittävästi eläkettä. 

Eläkeläisten köyhyydestä ja köyhyydestä yleensä

On hienoa, että jokainen Suomessa asuva on vuodesta 2011 lähtien ollut lain nojalla oikeutettu takuueläkkeeseen, jos eläke ei muutoin riitä kohtuulliseen toimeentuloon. Takuueläke maksetaan valtion varoista ja se on tänä vuonna 760,26 euroa kuukaudessa. Vuonna 2016 takuueläke oli 6,69 euroa suurempi ja vuonna 2018 se on taas noin 8 euroa suurempi. En ymmärrä tällaista poukkoilua eikä siihen löydy perusteluja hallituksen esityksestä.

Takuueläkkeitä koskevaa lakia säädettäessä arvioitiin, että takuueläkkeen saajia olisi noin 120 000 ja siihen menisi noin 100 miljoonaa euroa valtion varoja. Vuoden 2015 tilastojen mukaan takuueläkkeen saajia oli noin 100 000, suurin osa naisia. Minusta on huolestuttava tieto, että peräti puolet takuueläkkeen saajista on alle 60-vuotiaita ja 13 % alle 30 -vuotiaita. 

Minusta demareiden pitäisi linjata, että me huolehdimme takuueläkkeen saajista, mutta myös ylipäätään köyhistä sekä liian nuorena pienen työkyvyttömyyseläkkeen varaan jääneistä. Heille meidän tulisi varmistaa säällinen elämä.