Soteuudistus – onko syytä huoleen?

 

Nykytila vuoden 2022 loppuun

Suomessa on vuosikymmeniä tiedetty, että kaikki kunnat eivät pysty järjestämään julkisia sotepalveluja vanhenevalle väestölle. Puolet kunnista on pieniä, niissä asuu alle 6 000 asukasta. Yli 100 000 asukkaan kaupunkeja on vain 9.

Kunnat vastaavat tämän vuoden loppuun asti palveluista ja niiden rahoituksesta. Kunnilla ja kuntayhtymillä on lakisääteinen vastuu pitää talous tasapainossa eli tulojen pitää riittää menojen kattamiseen. Palvelujen rahoittamiseksi kunnat ovat tarvittaessa nostaneet kunta- ja kiinteistöveroja. Valtio osallistuu palvelujen kustannuksiin yleiskatteisella valtionosuudella, joissakin kunnissa enemmän, joissakin vähemmän.

Kunnissa on usein sijainnut oma terveyskeskus, päiväkoti, vanhusten hoivakoti ja paloasema, ehkä jopa oma sairaala. 

Koko maan kannalta ratkaisuna sote- ja pelastuspalvelujen turvaamiseen on nähty soteuudistuksen ”leveät hartiat”. Vastuu palveluista siirretään nyt kunnilta 21 hyvinvointialueelle ja Helsingille. Valtio vastaa yksin palvelujen rahoituksesta.

Sotelainsäädäntö

Soteuudistusta koskevat hallituksen esitykset annettiin syksyllä 2020. Koronan vaikutukset olivat vielä epäselvät, hoivajonot olivat maltilliset ja hoitajien lakosta ei ollut tietoakaan.   

Sotelainsäädännön mukaan myös hyvinvointialueilla on lakisääteinen vastuu pitää talous tasapainossa tai ylijäämäisenä. Lähtökohta on sama kuin kunnilla eli jos rahat eivät riitä, menoja on leikattava ja ei-lakisääteisiä tehtäviä karsittava. Vuoden 2023 alijäämä tulee kattaa viimeistään vuoden 2025 loppuun mennessä. Hyvinvointialueille ei kuitenkaan annettu verotusoikeutta kuten kunnille.

Sotelainsäädännön mukaan kunnan järjestämän perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalitoimen ja pelastustoimen käytössä olevat kunnan omistamat toimitilat siirtyvät vuokrasopimuksen nojalla hyvinvointialueen hallintaan. Siirtymäkauden vuokrasopimus on voimassa vähintään kolme vuotta. Vuokran on katettava kohtuulliset pääoma- ja ylläpitokulut.

Lainsäädännön eduskuntakäsittelyn aikana korona kuitenkin muutti suhtautumista julkisen sektorin investointien käsitteeseen ja suhdetta velkarahoitukseen. Sotemenot oli siihen asti vakiintuneesti katsottu käyttömenoiksi, jotka pitää pystyä kattamaan verotuloilla ja valtionosuuksilla. Jos tulot eivät riitä, palveluja on leikattava. Nyt sotemenot, kuten myös osaamiseen liittyvät menot, voidaankin katsoa tulevaisuuden investoinneiksi, jotka voidaan kattaa velkarahalla. Vaikka hyvinvointialueiden pitää edelleen tasapainottaa taloutensa kolmen vuoden aikana, valtio voi velkarahalla rahoittaa niiden palveluja.  

Riittävätkö rahat palveluihin ja vuokriin?

Koko kuluvan syksyn julkisuuteen on tullut tietoja, että valtion hyvinvointialueille lupaamat rahat eivät riitä palvelujen järjestämiseen, palkkojen harmonisointiin ja ICT-menoihin.

Hyvinvointialuilla on valmisteltu vuoden 2023 budjetteja tekemällä joko suoraan alijäämäisiä budjetteja tai leikkaamalla palveluja.  

Vielä on epäselvää, miten hyvinvointialueiden taloustilanteet lopulta kehittyvät ja, antaako valtio lisärahaa.  Valtio on lupaillut lisää rahaa koronan kuluihin ja hoitovelan purkuun, mutta jaettiinpa lisää rahaa lopulta millä perusteella tahansa, se on yleiskatteista.

Hyvinvointialueiden talouden tasapainoon vaikuttavat monet asiat, myös tilavuokrat. Kuten edellä totesin, sote- ja pelastuspalvelut sekä niiden tarvitsemat tilat ovat tähän asti olleet pääosin kuntien vastuulla ja omistamia. Vaikka lainsäädännön lähtökohtana oli, että kunnat vuokraavat nämä tilat hyvinvointialueille, toisin näyttää käyvän. Kunnilla ei selvästikään ole mitään intressiä tai kannustinta omistaa tiloja ja vuokrata niitä hyvinvointialueille. Jos mahdollista, tiloja myydään nyt sijoittajille.

Esimerkiksi Espoossa Espoon sairaala myytiin LähiTapiolan tytäryhtiölle 295 miljoonalla eurolla, joka vuokraa tilat Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle 7,7 miljoonan euron vuosivuokralla. Lain mukaan vuokraa ei voi korottaa vuosina 2023–2025, mutta sen jälkeen rajoituksia ei ole. Nyt Espoo myy LähiTapiolan tytäryhtiölle Keskuspaloaseman, Leppävaaran ja Mikkelän paloasemat 30,8 milj. eurolla.

Toimiiko kokonaisuus? Eikö tässä pitänyt edetä niin, että kunnat ja hyvinvointialueet tekevät hyvää, pitkäjänteistä yhteistyötä ja niillä on vahva yhteinen intressi huolehtia asukkaiden hyvinvointipalveluista mahdollisimman kustannustehokkaasti. Kun tilat siirtyvät kiinteistösijoittajille, vuokrat nousevat vuoden 2026 alusta suurella varmuudella eikä hyvinvointialueilla ole muuta vaihtoehtoa kuin maksaa se, mitä vaaditaan. Ei palveluja voi järjestää ilman sairaaloita ja paloasemia. Samaan aikaan ajoittuu myös aikaisempien vuosien alijäämien kattaminen.

Kolme kauhuskenaariota

Palautan mieliin syyskuussa julkaisemani blogin Soteuudistus – viittä vaille valmis. Kerroin siinä taloustieteen nobelisti Bengt Holmströmin ohjeet onnistuneelle soteuudistukselle:

·       päätöksentekojärjestelmän täytyy olla selkeä

·       vastuiden täytyy olla selkeät

·       päätöksentekoa täytyy keskittää.

Esitin silloin kauhuskenaarion: Valtio ei anna hyvinvointialueille riittävästi rahaa, mikä pakottaa leikkauksiin hyvinvointialueilla ja HUSissa. Jos /kun hyvinvointialueen on pakko pyytää valtiolta lisää rahaa (jotta se saa hoidettua lakisääteisen tehtävänsä), valtio ottaa päätösvaltaa, mutta ei mitään vastuuta palvelujen toimivuudesta.

Jatkan nyt kauhuskenaariota: Valtion rahoitus pysyy jatkossakin epäselvänä ja rahaa tulee tipoittain (tai sitten ei), perustuslain edellyttämä julkisen vallan vastuu palveluista on epäselvä ja eri tahot tekevät päätöksiä puhtaasti omista lähtökohdistaan. Kun millään taholla ei ole kokonaisvastuuta, kustannukset nousevat ja veroja joudutaan ennemmin tai myöhemmin korottamaan. Tai sitten leikataan palveluja ja valtio rajaa palvelulupauksen nykyistä tiukemmin.

Tai, vielä yksi kauhuskenaario: Valtio rahoittaa reilusti hyvinvointialueita velkarahalla, jolloin alueilla ei ole mitään kannustinta tehostaa ja järkiperäistää toimintaansa. Poliittisista syistä maakuntaveroa ei saada säädettyä.

Voidaanko soteuudistus vielä pelastaa?

Taloustieteellisen tutkimuksen mukaan nykyinen rahoitusmalli, jossa valtio kattaa menot, ei ohjaa hyvinvointialueita tehokkaaseen palvelutuotantoon, vaan luo selvän kannusteen käyttää kaikki rahoitus, joka hyvinvointialueille myönnetään.

Viimeistään tässä vaiheessa pitääkin siis tukeutua tutkittuun tietoon. Selkeytetään lainsäädännössä eri toimijoiden vastuut ja säädetään maakuntavero mahdollisimman nopeasti.   

Äänestä OP:n edustajiston vaaleissa!

 

Vielä ehtii äänestää osuuspankin vaaleissa!

Äänestysaika päättyy huomenna 17.11.2022. Entisen OP Helsingin jäsenet voivat näissä vaaleissa äänestää Helsingin vaalipiirin ehdokkaita.

Äänestä minua numerolla 70. Minulla on kokemusta ja osaamista, olen ollut OP Helsingin edustajistossa viisi vuotta.

Lupaan jatkossakin puolustaa omistaja-asiakkaiden etuja ja palveluja. Pienyrittäjille ja yhdistyksille tarvitaan kohtuuhintaisia pankkipalveluja ja bonuksia pitää jakaa myös niille omistaja-asiakkaille, joilla ei ole lainoja. Haluan myös jatkaa työtä osuuspankin vastuullisen toiminnan edistämiseksi, nyt kun olen jo päässyt aika hyvin sisälle pankin toimintaan.

Pankkimaailmassa vaikuttaminen ja omistaja-asiakkaiden etujen ja palvelujen puolustaminen ei ole helppoa, sen voin sanoa kokemuksesta. Vaikka osuuskuntalaki velvoittaa tukemaan jäsenten eli omistaja-asiakkaiden taloudenpitoa tai elinkeinoa sekä tarjoamaan jäsenille palveluja, pankki on kuitenkin aina pankki.

Jatkossa vaikuttaminen muuttuu astetta vaikeammaksi, koska Uudellamaalla tehtiin viime vuonna iso organisaatiouudistus. Siinä Helsingin, Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan osuuspankit yhdistyivät koko Uudenmaan kattavaksi osuuspankiksi. Pankissa on nyt yli tuhat työntekijää ja omistaja-asiakkaita reilusti yli 300 000. Edustajiston jäsenten määrä nousee sataan, kun OP Helsingin edustajistossa oli vain 30 henkilöä.

 

Hyviä uutisia nyt Ämmässuon hajuhaitoista!

Olen vuosien/vuosikymmenien varrella kirjoittanut Hesariin ja Länsiväylään useita juttuja Espoon Ämmässuon hajuhaitoista ja kirjoitellut myös hallinto-oikeuteen lukuisia valituksia, jotka valitettavasti on järjestäen hylätty. Mutta nyt onnisti!

Biojätteen kierrättäminen ja siitä tehtävän biokaasu ja multa ovat sinänsä hyviä juttuja. Ongelmana on se, että Ämmässuolla HSY tuo biojätteen loppuvaiheessa ulos aumoihin. Siellä niitä käännellään ja kypsytellään, mutta epäkypsä jäte haisee todella karmeasti. Hajuhaittoja on vuosien mittaan saatu jonkin verran vähennettyä, mutta ei riittävästi. Edelleen aina silloin tällöin kamala haju leijailee kilometrien päähän.

Ensin vähän taustaa:

HSY:lle on myönnetty biojätteen käsittelyyn kaksi ympäristölupaa. Vuonna 2012 myönnettiin lupa ulkona oleville aumoille ja vuonna 2014 sisätiloissa tapahtuvalle biojätteen käsittelylle. EU:ssa hyväksyttiin vuonna 2018 jätteenkäsittelyn parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT) koskevat päätelmät ja ympäristölupien pitää olla niiden mukaiset. ELY-keskus päätti vuonna 2021 arvioida EU:n BAT-päätelmien vaikutusta HSY:n toimintaan, mutta arviointi rajattiin jostain kumman syystä vain sisällä tapahtuvan biojätteen lupaehtoihin. HSY katsoi ELY:n kiristävän vaatimuksia ja valitti AVI:iin.

Sain sattumalta tiedon AVI:n päätöksestä ja kirjoitin Nuuksio-seuran puheenjohtajana valituksen, jossa vaadittiin, että lupaehdot on arvioitava uudelleen sisätiloissa tapahtuvan biojätteen käsittelyn osalta, mutta myös ulkona aumoissa tapahtuvan käsittelyn osalta. Lisäksi vaadimme, että kaikki biojätteen ja mädätteen käsittelyvaiheet on määrättävä suoritettaviksi sisätiloissa. Ulkona olevia, kattamattomia aumoja ei saa sallia, koska hajuhaitat johtuvat nimenomaan aumojen massoista ja niiden käsittelystä.  

Kannatti valittaa! Hallinto-oikeus kumosi 25.10 2022 antamallaan päätöksellä AVI:n päätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Ehkä HO:ssa, kuten jo ELY:ssä on tapahtunut, vähitellen ymmärretään asukkaiden huolet. ELY nimittäin antoi maaliskuussa 2021 HSY:lle kehotuksen, että biojätteen käsittely tulee järjestää siten, ettei siitä aiheudu ympäristölupamääräysten vastaisesta hajuhaittaa ympäristössä.

HO toteaa päätöksen perusteluissa, että Ämmässuon biojätteen laitosmainen käsittely ja kenttätoiminnot muodostavat yhdessä BAT-direktiivilaitoksen, sillä toiminnot sijaitsevat samalla alueella, liittyvät suoranaisesti toisiinsa ja vaikuttavat toiminnasta aiheutuviin päästöihin. Eli, oma kommenttini: Viranomiaset eivät voi jakaa toimintaa niin, että lupapäätöksiä arvioidaan vain sisätilojen osalta, joista ei edes aiheudu hajuhaittoja. Ongelmat johtuvat aumoista, mutta niiden hajuhaittojen poistaminen vaatii HSY:ltä investointeja.

HO:n päätöksen mukaan hajunhallintasuunnitelmassa (HSY:n määräaika elokuu 2022) on kuvattava ne toimenpiteet, joilla lähiympäristön asukkaita kohtuuttomasti haittaavat hajut loppuvat, toimenpiteille määrätään aikataulu ja niiden vaikuttavuutta seurataan (tämä oli myös Nuuksio-seuran vaatimus). Mutta mikä parasta: ”Biojätteen käsittelylaitoksessa kaikki biojätteen ja mädätteen käsittelyvaiheet, mukaan lukien aumoissa tapahtuva jälkikompostointi, määrätään suoritettaviksi sisätiloissa. HO:n mukaan suunnitelman pitää kattaa jätteenkäsittelykeskus ja ulkona olevat aumat eli tätä en ihan ymmärrä, jos kaikki kuitenkin määrätään sisätiloihin.

Tämän suunnitelman seurantaan minä ja Nuuksio-seura paneutuu nyt täysin voimin.