HUS Helsingin yliopistollinen sairaala on Suomen suurin terveydenhuoltoalan toimija ja vastaa erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudenmaan alueella. Lisäksi HUSiin on keskitetty valtakunnallisesti useiden harvinaisten ja vaikeiden sairauksien hoito. Vuosittain HUSissa hoidetaan 700 000 potilasta ja tehdään 87 000 leikkausta.
Olen HUSin tarkastuslautakunnan jäsen ja blogini perustuu tarkastuslautakunnan helmikuussa 2025 julkistamaan muistioon ”Yhdenvertaisuus hoitoon pääsyssä”. Olen myös varavaltuutettu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella ja pidän tärkeänä, että hoitopolku perusterveydenhuollosta HUSiin ja takaisin toimii hyvin.
Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että ketään ei aseteta eriarvoiseen asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Yhdenvertaisuus HUSissa
HUSin yhtenä toimintaa ohjaavana arvona on yhdenvertaisuus, mikä toteutuu pääosin hyvin. Tarkastuslautakunnan haastattelemien asiantuntijoiden mukaan HUSissa ei ole noussut esiin erityisiä ongelmakohtia, jotka liittyvät potilaan etniseen taustaan tai äidinkieleen. Hoitoon ohjaus tapahtuu aina lääketieteellisten kriteerien perusteella.
Yhdenvertaisuuteen liittyy myös se, pääsevätkö kaikki hoitoon laissa säädetyssä kuuden kuukauden ajassa. Valvira on antanut tästä HUSille määräyksen, että hoitoon pääsy täytyy saattaa lain mukaiselle tasolle 31.3.2025 mennessä.
Hoitoon pääsyä hidastaa osaltaan se, että terveyskeskuksesta lähetteen saaminen kestää kauemmin kuin yksityiseltä lääkäriltä. Noin kolmasosa kaikista HUSiin saapuneista lähetteistä on yksityislääkärien kirjoittamia. Tämä on yhdenvertaisuuden kannalta ongelma ja tarvitaan lisää tietoa siitä, kuinka paljon nopeammin hoitoon pääsee käyttämällä yksityislääkäriä tai kuinka paljon hitaammin terveyskeskuslääkäriltä saa lähetteen kuin yksityislääkäriltä. Pitäisin itse tärkeänä, että tätä selvitettäisiin HUSin ja hyvinvointialueiden yhteistyönä, koska vuoden 2025 hyvinvointiyhteistyön painopisteenä on yhdenvertaisuuden varmistaminen.
Digipalveluja voidaan käyttää, mutta ne eivät sovi kaikille eikä kaikkiin sairauksiin. Monet ikääntyneet ja toimintarajoitteiset eivät pysty käyttämään digipalvelua itsenäisesti. Myös pienituloisuus, työttömyys, sosiaalinen eristyneisyys, huono terveydentila ja matala koulutustaso ovat yhteydessä vähäisiin digitaitoihin.
Potilas voi saada palvelusetelin, jos julkiselle sektorille ei pääse hoitoon. Niitä annetaan kuitenkin ensi sijassa nuoremmille ja terveimmille. Tarkastuslautakunta suosittaa, että palvelusetelin käytössä potilaita ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan. Suositus olisi ollut selvempi, jos olisi sanottu suoraan, että palveluseteli pitää antaa jokaiselle, joka sen tarvitsee ja omavastuuosuudet pitää yhdenmukaistaa. Tämä tosin nostaa kustannuksia.
Kuvantamistutkimuksen odotusaika voi vaikuttaa siihen, miten nopeasti potilas pääsee leikkaukseen. Eri toimipisteiden välillä on huomattavia eroja ja keskimääräiset odotusajat ovat pidentyneet. Odotusajat vaihtelivat suuresti myös eri potilasryhmillä.
Hoitoon pääsyä odottavat
Tarkastuslautakunta rajasi muistion kiireettömään tekonivel- ja tyräkirurgiaan sekä kaihileikkauksiin. Nämä ovat isoja potilasryhmiä (noin 8 000 potilasta, noin 23 prosenttia kaikista hoitoa odottavista), joiden hoitoon pääsyssä on pitkään ollut haasteita, ja potilasmäärät ovat kasvaneet viimeisen kahden vuoden aikana.
HUSissa polven tai lonkan tekonivelleikkaukseen pääsyn tilanne on vaikea ja hoitojonot pitkiä. Tekonivelleikkausten vuosittainen tarve on noin 7 000, mutta niitä pystytään tekemään vain noin 3 000. Tyräleikkauksia tehdään noin 3 300, mutta tarve olisi suurempi.
Kaihileikkauksia pystytään tekemään omana tuotantona vuosittain noin puolet tarvittavista noin 14 000–15 000 leikkauksesta. Kaihileikkauksia ei luokitella kiireellisiksi huolimatta siitä, että näkökyvyn säilyttäminen ylläpitää potilaan toimintakykyä.
Nykyisillä resursseilla ei palvelutarpeeseen kyetä vastaamaan riittävissä määrin. Tarkastuslautakunta suosittaakin HUSin yhtymäkokousta varmistamaan, että HUSin rahoitus on tasolla, jolla turvataan lain mukainen ja potilaiden yhdenvertainen hoitoon pääsy. Toisaalta, HUSin yhtenä strategisena painopisteenä on kestävä talous, jonka mukaan palveluiden yhdenvertaisuus taataan jatkuvan kehittämisen kautta. Muitakin keinoja siis on, kuin rahan lisääminen.
Hoitoon ohjauksen lähtökohtana Uudellamaalla on niin kutsuttu yhden jonon periaate eli Uudenmaan alueella kaikki erikoissairaanhoidon lähetteet asetetaan samaan jonoon. Yhden jonon periaatteesta huolimatta tilanteet vaihtelevat eri hyvinvointialueilla. Tätä on vaikea ymmärtää, ellei kysymys ole potilaan omasta valinnasta esimerkiksi lähellä olevaan sairaalaan.
Tarkastuslautakunta suosittaa toteuttamaan yhden jonon periaatetta nykyistä laajemmin.
Miksi hoitoon on vaikea päästä?
Leikkauksia ei voi tehdä, jos ei ole leikkaavia lääkäreitä. Esimerkiksi vuonna 2024 tekonivelkirurgiasta puuttui 12 erikoislääkäriä. Vuonna 2023 avatussa Siltasairaalassa on 16 leikkaussalia, mutta niistä on saatu avattua vain 8.
Ostopalveluilla ja henkilöstön lisätöillä on pystytty parantamaan hoidon saatavuutta, mutta niitä on sittemmin vähennetty säästösyistä.
Koska HUSin jonot ovat pitkiä, moni haluaa hoitoon Tampereelle hyvinvointialueiden omistamaan Tekonivelsairaala Coxaan. Vuonna 2024 siellä hoidettiin peräti 1 700 HUS-alueen asukasta (HUSissa 1 300, palveluseteleillä 1 500). HUS maksaa näiden potilaiden kustannukset Coxalle.
HUSissa tyräleikkaukset toteutetaan omana tuotantona eikä ostopalveluja tai palveluseteleitä ole käytetty.
Voivatko asiakasmaksut vaarantaa yhdenvertaisuuden?
Tarkastuslautakunnan muistiossa ei käsitellä julkisen sektorin asiakasmaksuja, mutta pidän niitä tärkeinä, koska asiakasmaksuja maksavat eniten iäkkäät, huono-osaiset ja pienituloiset.
Perusterveydenhuollossa maksuja nostettiin kuluvana vuonna 22,5 prosenttia ja erikoissairaanhoidossa 45 prosenttia. Vuonna 2024 maksuja korotettiin keskimäärin 20 prosenttia. HUS ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue perivät pääosin asetuksen sallimia enimmäismaksuja.
HUSissa tasamaksua ei peritä takuueläkkeen saajilta eikä potilailta, joilla on käräjäoikeuden velkajärjestelypäätös. Muut huojennushakemukset hylätään. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella huojennuksia myönnetään vain tulosidonnaisista maksuista eikä vapautusta voi saada tasamaksuista. Takuueläkkeen saajan on varmaan vaikea ymmärtää, miksi hyvinvointialue ei myönnä huojennusta tasamaksuista, mutta HUS vapauttaa automaattisesti.
Vuonna 2024 yli 524 000 julkisen sektorin asiakasmaksua laitettiin ulosottoon, lähes 19 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Tästä kokonaisuudesta on muodostunut kohtuuton ja hallinnollisesti kallis etenkin, kun kaikkia maksuja ei saada perittyä ulosoton kautta. Tästä ei kuitenkaan löydy täsmällisempiä tietoja. Ulosotto johtaa maksuhäiriömerkintään ja vaikeuttaa lainan, vuokra-asunnon tai osamaksusopimuksen saamista.
Käytännöt HUSissa ja hyvinvointialueilla pitäisi yhdenmukaistaa ja löytää keinot, jolla maksukyvytön voidaan vapauttaa maksuista. Yhdenvertaisuus vaarantuu, jos vähävaraisilla ei ole varaa palveluiden käyttöön.
