Kuka Espoossa päättää koulukorjauksista?

Espoossa Karhusuolla on kovan onnen koulurakennus. Siinä todettiin 1990-luvun lopulla vaikeita sisäilmaongelmia, minkä vuoksi koulu peruskorjattiin ja samalla sitä laajennettiin. Muutama vuosi sitten koulussa ilmeni jälleen sisäilmaongelmia, sekä vanhalla että uudella puolella. Vanha osa koulusta päätettiin purkaa ja rakentaa tilalle uusi koulukeskus. Alimmat luokat sijoitettiin koulun pallokentälle tuotuun väistökouluun ja 3-6 luokat Espoon keskukseen.

 

Valtuuston huhtikuussa 2016 hyväksymän hankesuunnitelman mukaan koulun pallokentällä olevan väistökoulun viereen rakennetaan uusi kaksikerroksinen 270 oppilaan väistökoulu. Tähän rakennukseen 3-6 luokkalaiset siirtyisivät Espoon keskuksesta viimeistään vuoden 2017 alussa. Uuden mittavan, jopa 700 oppilaan koulukeskuksen rakentamisen piti alkaa syyskuussa 2018 ja sen oli määrä valmistua huhtikuussa 2020. Hankkeeseen varattiin aluksi 30 miljoonaa euroa, minkä kaupunginhallitus alensi 25 miljoonaan euroon.

 

Espoon Tilapalvelut-liikelaitos päätti kuitenkin 10.6. keskeyttää hankesuunnitelman mukaisten väistötilojen kilpailutuksen. Perustelujen mukaan hankinta ei enää vastannut Espoon kaupungin tarvetta. Nyt onkin tavoitteena rakentaa Karhusuolle tavanomaisen koulun laatuvaatimukset täyttävä pysyvä, tilaelementtirakenteinen koulu ja kirjasto kahdessa tai kolmessa vaiheessa. Koulun ensimmäinen vaihe valmistuisi kesällä 2017.   

 

Kilpailutuksen keskeyttäminen ja hankinnasta luopuminen tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki Karhusuon koululaiset eivät pääse oman koulun pihalle väistökouluun ensi vuoden vaihteessa. Osa joutuu jatkamaan Espoon keskuksen väistötiloissa epämääräisen ajan.

 

Kyselin tarkempia perusteluja Tilapalvelusta. Sieltä kerrottiin, että ”ajatuksissa oli ollut kevään aikana vaihtoehtoinen tapa toteuttaa Karhusuon kouluhanketta, joka tosin viivästyttäisi hanketta. Siirtokelpoisen koulun hankinnasta tehty oikaisupyyntö avasi ns. viiveikkunan, joka mahdollisti myös vaihtoehtoisen toteutusratkaisun. Tällä ratkaisulla voidaan saavuttaa samalla kustannussäästöjä. Uusi ratkaisu perustuu siirtokelpoisen koulurakennuksen sijaan pysyvään koulurakennukseen, joka jää tulevan koulun yhdeksi siiveksi”. Muutos ei kuulemma vaikuta valtuuston hyväksymään hankesuunnitelmaan eikä uutta kustannusarviota ole tehty.

 

Selvitin asiaa myös Markkinaoikeudesta. Tilapalvelut sai siirtokelpoisista parakeista tarjouksen Elementit-E Oy:ltä ja Parmaco Oy:ltä, joista jälkimmäinen valittiin. Elementit-E Oy valitti hankintapäätöksestä markkinaoikeutteen 31.5.2016. Vaatimuksena oli hankintapäätöksen kumoaminen ja Parmaco Oy:n tarjouksen sulkeminen kokonaan pois tarjouskilpailusta. Tämän seurauksena Tilapalvelut päätti luopua hankinnasta ja Elementit-E Oy peruutti valituksensa 23.6.  

Tilapalvelujen päätös herättää monenlaisia kysymyksiä. Voi olla, että nyt etsitään aidosti uusia, kustannustehokkaita ratkaisuja, mikä olisi hyvä asia. Mutta kannattaako suunnitelmia muuttaa pika-aikataululla tietämättä niiden kustannusvaikutuksia? Ihmettelen myös sitä, millä valtuuksilla Tilapalvelut voi päättää, että hanke ei vastaa Espoon tarvetta. Tällainen tulkinta on vastoin valtuuston hyväksymää hankesuunnitelmaa ja opetuslautakunnan hyväksymää tarveselvitystä. Muutoksen motiivina ei saa olla halu välttää markkinaoikeuteen joutumista.

 

Tilapalvelujen suunnittelema tarkoittaa sitä, että vanha koulu on purettava pikavauhtia ja sen tilalle tuotava jonkinlainen hybridirakennus, joka muuttuu sujuvasti väistötilasta osaksi koulukeskusta. Epäilen, muodostuuko tästä kaunis ja ehjä kokonaisuus. Ainakaan se ei vastaa hyväksyttyjä ja asukkaille esitettyjä suunnitelmia. 

 

 

 

Metrosta ja sen riskeistä, osa 3

Julkaisin vuonna 2014 kaksi blogia Länsimetrosta ja sen riskeistä. Riskit ovat nyt toteutuneet: Länsimetro ei kulje automaattisesti eivätkä aikataulut ja budjetti ole pitäneet.

Länsimetro Oy julkisti viime perjantaina 10.6. tiedotteen, jonka mukaan metron liikenne ei käynnisty elokuussa (alun perin metron piti siis käynnistyä jo vuoden 2016 alussa). Kukaan ei tiedä, koska liikenne voidaan käynnistää. Viivästymistä selitetään taloteknisten järjestelmien testauksella.

Metron vuoksi HSL on päättänyt uudistaa koko Etelä-Espoon bussilinjaston elokuussa. Sisäiset bussilinjat ja Kamppiin liikennöivät seutulinjat oli päätetty korvata metron syöttöliikenteellä. Nyt yritetään epätoivoisesti löytää muita vaihtoehtoja.

Olen HSL:n hallituksen jäsen. Käsittelimme toukokuussa sitä mahdollisuutta, että metron alkuvaiheeseen voi liittyä liikennehäiriöitä. Tiedossa ei ollut mitään epäilyjä sen suhteen, että metro ei olisi toiminnassa elokuussa.

Viivästyminen on tosiasia ja siitä aiheutuu harmia ja haittaa arviolta yli 100 000 matkustajalle. Asiakkaiden kiukku kohdistuu myös HSL:ään, vaikka meillä ei ole ollut viivästymisen kanssa mitään tekemistä. Myös lisäkustannukset uhkaavat kaatua HSL:n maksettaviksi. Alustavan arvion mukaan korvaavan bussiliikenteen järjestäminen maksaa HSL:lle vähintään 1,5 miljoonaa euroa kuukaudessa. 

Miksi tähän tilanteeseen on jouduttu?

Minusta ongelmat kiteytyvät siihen, että länsimetro päätettiin rakentaa osakeyhtiömallilla. Espoo omistaa Länsimetro Oy:stä 85 % ja Helsinki 15 %. Länsimetro Oy:llä ei ole lainkaan tuloja, joten Espoo sekä takaa yhtiön lainat että maksaa lainanlyhennykset.

Espoon kaupunginhallituksen rooli

Olin vuonna 2014 Espoon kaupunginhallituksen jäsen. Hyväksyimme silloin kaupunkikonsernin riskienhallintaohjelman, joka kohdistui erityisesti Espoon tärkeimpään ja suurimpaan yhtiö Länsimetro Oy.

Ohjelman mukaan kaupunginhallitus vastaa riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä ohjaa ja valvoo riskienhallinnan toimeenpanoa ja riittävyyttä. KH edellytti, että tytäryhtiöiden on raportoitava kaupungille merkittävistä riskeistä sekä riskien hallinnan toimivuudesta ja riittävyydestä.

Onko Länsimetro Oy noudattanut raportointivelvollisuutta ja jos ei, mihin toimenpiteisiin KH on sen vuoksi ryhtynyt tai aikoo ryhtyä?

Espoon valtuuston rooli

Espoon valtuusto on myös kantanut huolta Länsimetro Oy:n riskienhallinnasta. Valtuusto hyväksyi vuonna 2014 kannanoton, jonka mukaan Länsimetron riskienhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen raportoidaan valtuustolle säännöllisesti.

Riskienhallinnasta raportointi edellyttää, että riskeistä raportoidaan etukäteen, ei jälkikäteen.

Espoon omistajaohjaus

Länsimetro Oy:n hallituksen puheenjohtajana on Espoon teknisen toimen johtaja Olli Isotalo. Hallituksessa istuvat myös Espoon rahoitusjohtaja Ari Konttas ja kolme poliittista luottamusmiestä.

Yhtiön pääosakkeenomistaja ja rahoittaja ei saa kuitata omistajaohjausta ja valvontaa istuttamalla hallitukseen korkeita virkamiehiään.

Julkista valvontaa ei myöskään ole, koska yhtiön toiminta ei ole julkisuuslain mukaisesti avointa eivätkä asiakirjat ja tiedot ole julkisia.  

Osakeyhtiön hallituksen vastuu

Osakeyhtiölain mukaan yhtiön hallituksen velvollisuus on huolehtia yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Vastuu on yksiselitteisesti hallituksella. 

Länsimetro Oy:n tiedotteen hallitukselle on kuitenkin kerrottu metron viivästymisestä vasta perjantaina, samana päivänä kun tiedote lähti julkisuuteen. Toinen mahdollisuus on, että hallitus on tiennyt riskistä, mutta laiminlyönyt velvollisuutensa ja tyytynyt toimimaan vain kumileimasimena. Kumpikin vaihtoehto on yhtä huono.

Miten Espoon olisi pitänyt toimia

Omistajaohjaus ja valvonta eivät ole toimineet. Tiedottaminen tökkii pahemman kerran eivätkä hallituksen ja toimitusjohtajan välit voi olla kunnossa, jos hallitus kuulee viivästymisestä samana päivänä, kun tiedote lähtee julkisuuteen.  

 

Metron rakentaminen kuitenkin jatkuu. Länsimetron toinen vaihe on pituudeltaan puolet lyhyempi, mutta budjetiltaan lähes yhtä suuri kuin 1. vaihe. Espoon on varmistettava, että jatkossa ei tule samanlaisia ongelmia.

Länsimetron rakentaminen osakeyhtiömallilla ei ole tuottanut niitä hyötyjä, mitä sen arveltiin tuottavan. Vaihtoehtoja on kaksi: Joko vaihdetaan yhtiön hallitus ja Espoo ottaa nykyistä selvästi paremmin haltuun sekä omistajaohjauksen että valvonnan. Toinen vaihtoehto on palautta länsimetron rakentaminen tehtäväksi avoimesti virkatyönä, virkavastuulla. Minä kannatan tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Tatusta, talouden tasapainosta ja Espoon rahastoista

Kirjoitin edellisessä blogissani Espoon vuoden 2016 budjetin käsittelystä ja hämmästelin, miksi Espoon mittavia rahastoja ei haluta hyödyntää.

Espoon valtuusto käsitteli 14.3.2016 talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmaa eli TATU 2:sta. Ohjelman tarkoitus on tukea kaupunkikonsernin talouden pitämistä tasapainossa. Tämä on hyvä tavoite.

TATU ei ole kunnan lakisääteinen ohjelma, vaan Espoossa kehitelty oma malli. Kuntalaki velvoittaa valtuuston hyväksymään vuosittain seuraavan vuoden budjetin ja taloussuunnitelma kolmeksi tai useammaksi vuodeksi. Lain mukaan budjetti ja taloussuunnitelma on laadittava niin, että kunta pystyy hoitamaan tehtävänsä. Taloussuunnitelman on oltava tasapainossa tai ylijäämäinen.

Espoon vuoden 2016 budjetti

Espoon vuoden 2016 budjettiesityksessä todettiin, että tavoitteena on talouden tasapainottaminen. Siitä huolimatta tehtiin alijäämäinen budjetti, joka on investointien rahoituksen kannalta riittämätön. Tulot eivät riitä menojen ja investointien kattamiseen, koska veroprosenttia ei haluttu nostaa ja sähkörahaston tuotosta käytetään vain pieni osa, 3 miljoonaa euroa.

TATU 1

Tasapainotus- ja tuottavuusohjelma hyväksyttiin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Silloin arvioitiin, että kestävä rahoitustasapaino edellyttää 150 milj. euron vuosikatetta. Vuosikate kertoo, mitä jää juoksevien menojen jälkeen käytettäväksi investointeihin, sijoituksiin ja lainojen lyhennyksiin. Investointien määrä on kuitenkin ollut selvästi suurempi ja kasvu on jouduttu rahoittamaan kokonaan velalla. TATU 1:n mukaan kaupungin lainakannan piti olla enintään 1 500 euroa/asukas ja koko konsernin 7 300 euroa/asukas.

TATU 2

Tatu 2:ssa vuosikatteen tavoitetaso on nostettu lähes kaksinkertaiseksi, 270 miljoonaan euroon. Kuten linjapaperissa todetaan, tämä edellyttää monia toimenpiteitä; tuottavuutta on parannettava, palveluja leikattava ja tulopohjaa vahvistettava. Näistä toimenpiteistä huolimatta velkataakka kasvaa huomattavasti nopeammin kuin kaksi vuotta sitten arvioitiin. Kaupungin lainakanta tulee nousemaan 3 100 euroon/asukas ja konsernin 8 900 euroon/asukas. Tänä vuonna konsernilainaa on tosin yli 11 000 euroa/asukas.

Tasapainottuuko Espoon talous TATU:lla?

Ihmettelin valtuustossa käyttämässäni puheenvuorossa, miksi Tatussa ei edes mainita Espoon poikkeuksellisen suuria rahastoja. Esitin, että kunnallisveroprosentin nostolla ja rahaston käytöllä Espoon talous voitaisiin tasapainottaa kestävällä tavalla.

Oma käsitykseni on, että Tatu 1 ei ollut realistinen, eikä sitä ole myöskään Tatu 2. Epäilen, että Tatu ei tuo tasapainoa, ei talouteen eikä rahoitukseen.

Tatun tavoitetta investointien tulorahoitusosuuden parantamiseen ei voida saavuttaa, ellei veroprosenttia nosteta eikä rahastojen tuottoa hyödynnetä huomattavasti nykyistä enemmän.

Perusongelma on se, että Espoon kunnallisveroprosentti on haluttu pitää 18 %:ssa, kun muissa suurissa kaupungeissa kunnallisvero lähentelee 20 %:a. Yhden prosenttiyksikön korotus lisäisi kaupungin tuloja yli 70 miljoonaa euroa. Asiakasmaksujen korottamisella taloutta ei saada tasapainoon eikä lakisääteisiä menoja voida leikata.

Kuten jo edellisessä blogissani totesin, Espoo laittoi kymmenen vuotta sitten Espoon Sähkön myynnistä saadut 368 miljoonaa euroa peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahastoon eli ns. sähkörahastoon. Rahastoon on kertynyt tuottoja runsaat 130 miljoonaa euroa.

Espoon valtuuston hyväksymien sääntöjen mukaan rahaston pääoma säilytetään vähintään alkuperäisen suuruisena, mutta valtuusto voi myös päättää rahaston purkamisesta. Sääntöjen mukaan tuotot, joita on siis tähän mennessä kertynyt 130 miljoonaa euroa, tulee käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. Sääntöjen mukaan tuottoja ei käytetä sinä aikana, kun käytössä on peruspalvelun kehittämisrahaston varoja. Nämä varat loppuvat tänä vuonna ja on aika linjata sähkörahaston varojen käytöstä.

Valtuuston pitäisi noudattaa itse hyväksymiään sääntöjä. Kehysvalmistelun yhteydessä pitäisi aloittaa suunnitelman valmistelu sähkörahaston tuottojen käytöstä. Säännöt mahdollistavat jopa kaikkien vuosina 2006 – 2015 kertyneiden tuottojen käyttämisen ja tarvittaessa rahaston purkamisen. Näin saadaan varoja esimerkiksi päiväkotien ja koulujen rakentamiseen. 

Hyvällä suunnitelmalla Espoon taloutta voidaan tasapainottaa kestävällä tavalla.

  

ESPOOSSA EI OLE RAHASTA PULAA

Nyt on se aika vuodesta, kun kaupungeissa tehdään ensi vuoden budjetteja ja taloussuunnitelmia. Lähinnä puhutaan menojen lisäämisestä, vähemmän siitä, miten menot voidaan rahoittaa kestävällä tavalla.

Muihin suuriin kaupunkeihin verrattuna Espoolla on poikkeuksellisen iso rahasto. Kaupunki myi vuonna 2006 Espoon Sähkön ja laittoi rahat peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahastoon eli ns. sähkörahastoon.  Rahaston tarkoitus on varmistaa kaupungin peruspalvelujen ja maanhankinnan investointien rahoitus pitkällä aikavälillä.

Sähkörahastoon laitettiin alun perin 368 milj. euroa. Sen kirjanpitoarvo on nyt yli 500 miljoonaa euroa. Tuottoa on siten kertynyt 10 vuodessa runsaat 130 miljoonaa euroa.

Espoon valtuuston hyväksymien sääntöjen mukaan rahaston pääoma säilytetään vähintään alkuperäisen suuruisena (eli 368 milj. eurona). Sääntöjen mukaan tuotot (eli tässä vaiheessa 130 milj. euroa) tulee käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. Valtuuston pitäisi hyväksyä budjetin yhteydessä suunnitelma rahaston tuottojen käytöstä.  Valtuusto voi myös päättää rahaston purkamisesta. 

Sähkörahaston sääntöjen mukaan sen tuottoja ei käytetä sinä aikana, kun käytössä on peruspalvelun kehittämisrahaston varoja. Nämä kehittämisrahaston varat loppuvat ensi vuonna. Nyt olisi aika linjata sähkörahaston varojen käyttöä. 

Miksi tämä ei näy ensi vuoden budjetissa?

Espoon budjetti ei ole tasapainossa

'

Budjettiesityksen mukaan keskeisenä tavoitteena on, että talous ja rahoitus ovat kestävästi tasapainossa. Vuoden 2016 budjettiesitys on kuitenkin 18 miljoonaa euroa alijäämäinen. Myös konsernin tulos on alijäämäinen ja riittämätön investointien rahoitustarpeisiin nähden.

Espoossa hyväksyttiin vuonna 2014 talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelma TATU. Sen mukaan kestävä rahoitustasapaino edellyttää ensi vuonna 150 milj. euron vuosikatetta (eli mitä jää juoksevien menojen jälkeen käytettäväksi investointeihin, sijoituksiin ja lainojen lyhennyksiin). TATU-tavoitteeseen ei päästä, ei päästy myöskään tänä vuonna. Näin ei voi jatkua vuodesta toiseen.

TATU:n mukaan kaupungin lainakannan pitäisi olla enintään 1 500 euroa/asukas ja koko konsernin 7 300 euroa/asukas. Tätäkään tavoitetta ei saavuteta. Ensi vuonna lainaa on 2 664 euroa/asukas ja konsernilainaa yli 11 000 euroa/asukas. Budjettikirjassa todetaankin, että ”kaupungin lainamäärän kasvu on huomattavasti suurempaa kuin vuosi sitten ennustettiin. Maksuvalmius on viime vuosina heikentynyt ja toiminnan sekä investointien rahoittamiseksi on jouduttu ottamaan lisääntyvästi tilapäislainaa”. Näin ei voi jatkua vuodesta toiseen.

Vuoden 2016 budjettiesitys ei tuo tasapainoa, ei talouteen eikä rahoitukseen. Miksi yksi Suomen rikkaimmista kaupungeista ei tavoittele kestävää tasapainoa?  

Perusongelma on se, että Espoon kunnallisveroprosentti halutaan pitää 18 %:ssa, kun muissa suurissa kaupungeissa kunnallisvero lähentelee 20 %:a. Yhden prosenttiyksikön korotus olisi lisännyt kaupungin tuloja yli 70 miljoonaa euroa.

Onneksi meillä on sähkörahasto, jonka tuotoilla voitaisiin nyt tasapainottaa kaupungin taloutta.

Budjettiesityksen oudot linjaukset sähkörahastosta

Budjettiesityksessä linjataan, että sähkörahaston pääomaa ei vähennetä ja ”mikäli verorahoitus jatkossa riittää investointien rahoitukseen, ko. rahaston tuottoa ei käytetä”. Ensi vuonna rahaston tuotosta esitetään käytettäväksi vain 3 miljoonaa euroa ja vuosina 2017 ja 2018 15 miljoonaa euroa.

Budjettikirjassa rahastoa koskevat luvut on esitetty epäselvästi. Tänä vuonna rahaston ylijäämäksi arvioidaan yli 30 miljoonaa euroa eli tuotto olisi noin 7 %. Vuosina 2016 – 2018 ylijäämäksi arvioidaan vain noin 16 miljoonaa euroa eli tuotto olisi noin 3 %. Vuoden 2015 alusta syyskuun loppuun rahaston tuotoksi on arvioitu vain 1,3 %. Varovaisuus on hyvä asia, mutta 1,3 prosentin tuottoarvio on kyllä liian pieni. Kaupungin seurantaraportissa sama tuotto on todettu 7 %:ksi. Vuonna 2014 ylijäämä oli pienempi kuin tänä vuonna ja tuotto oli silti lähes 9 %. Nämä tiedot ovat tärkeitä, jotta voidaan arvioida realistisesti käytettävissä olevia tuloja.  

Miksi budjettikirjassa ei tuoda esille, että nyt olisi aika päättää sähkörahaston käytöstä?

Valtuuston pitäisi noudattaa itse hyväksymiään sääntöjä. Budjetin yhteydessä pitäisi tehdä suunnitelma peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston tuottojen käytöstä. Säännöt mahdollistavat kaikkien vuosina 2006 – 2015 kertyneiden tuottojen käyttämisen ja tarvittaessa rahaston purkamisen. Hyvällä suunnitelmalla Espoon taloutta voidaan tasapainottaa kestävällä tavalla.