HESARIN TOIMITTAJA PUTOSI VYÖHYKEMALLIN KYYDISTÄ

Nyt on pakko kirjoittaa vaalilupauksia koskevaan blogisarjaani välijuttu. Syynä on tämän päivän Hesarissa ollut toimittaja Elina Väntösen Näkökulma-juttu: Kuntayhtymässä ei valtuutetun sana paina.

Minusta Espoon asioista vastaava toimittaja ei ole tehnyt kotiläksyjään.

Juttu koskee Espoon kaupungin ja kuntayhtymä HSL:n (Helsingin seudun liikenne) erisuuntaista päätöksentekoa. HSL:n hallituksen jäsenenä näen tilanteen aivan eri tavalla kuin toimittaja.

Hesarin toimittaja väittää, että Espoo haluaisi halvat kulkuyhteydet Espoon keskuksesta Helsinkiin, mutta HSL:n hallitus estää tämän. Yksinkertaistan ja avaan vähän asiaa:

Mikä on vyöhykemalli?

Hyvin toimivaa joukkoliikennettä ei voi suunnitella kuntarajojen mukaan. Työ-, koulu- ja vapaa-ajanmatkustaminen ei ainakaan pääkaupunkiseudulla seuraa kuntarajoja. Matkalippujen hinnoissa rajat kuitenkin näkyvät. Pitkätkin kunnan sisäiset matkat ovat edullisia, mutta hinta nousee heti, kun kuntaraja ylitetään.

HSL on päättänyt ja pääkaupunkiseudun kunnat ovat hyväksyneet, että pääkaupunkiseudulla siirrytään vyöhykkeisiin perustuvaan joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmään. Matkalipun hinta perustuu vyöhykkeen etäisyyteen Helsingin keskustasta. Karkeasti voi sanoa, että A-vyöhyke on Helsingin keskusta, B-vyöhyke kiertää Helsingin keskustaa noin 10 kilometrin säteellä ja C-vyöhyke kattaa loput. Vyöhykerajoilla on merkitystä, jos päivittäinen matka suuntautuu Helsinkiin.

Kaikissa käsittelyssä olleissa vaihtoehdoissa B-kaaren raja kulkee keskeltä Espoota ja Espoon keskus jää C-kaarelle. Tämä perustuu nimenomaan siihen, että Espoon keskus sijaitsee kaukana Helsingin keskustasta, kauempana kuin esimerkiksi Tapiolan keskus.

Eri vyöhykkeiden lippujen hinnoista ei ole vielä päätetty. Voi kuitenkin arvailla, että A ja B-kaarella matkalipun hinta saattaa olla lähellä Helsingin sisäisen lipun tasoa. C-kaarella lippu on ostettava ABC-kaarelle, jolloin lipun hinta saattaa pahimmillaan nousta nykyisestä seutulipun tasosta.

Paljonko kunta maksaa joukkoliikenteestä?

HSL:ää perustettaessa päätettiin, että kunnat maksavat joukkoliikenteensä kustannuksista sen, mitä ei kerry omien kuntalaisten matkalippujen hinnoista. Tällä hetkellä matkalippujen hinnat kattavat noin puolet kustannuksista.  

Espoo maksaa vuodessa vajaat 50 miljoonaa euroa HSL:lle. Jos Espoo haluaa parantaa palveluja, kustannukset katetaan joko nostamalla matkalippujen hintaa (HSL päättää lippujen hinnoista) tai Espoon maksuosuutta. Mitä halvempia espoolaisten matkaliput ovat, sitä enemmän Espoo maksaa.

Vyöhykemallin käyttöönotto nostaa Espoon kustannuksia noin 12 miljoonaa euroa. Kustannusten nousu johtuu siitä, että aika moni espoolainen pääsee B-kaarelle.

Ongelmia enteilee se, että Espoo on tähän asti ilmoittanut joka vuosi HSL:n hallitukselle, että Espoon kuntaosuus ei saa nousta.

Mitä Espoo siis haluaa?

Hesarin jutun mukaan Espoo haluaa, että Espoon keskuksesta pitäisi päästä Helsingin keskustaan yhtä halvalla kuin esimerkiksi Tapiolasta. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa, että Espoon keskus pitäisi siirtää B kaarelle. Huolimatta siitä, että vyöhykemalli on nimenomaan päätetty rakentaa niin, että ratkaisevaa on etäisyys Helsingin keskustasta.

Toimittaja kantaa jutussaan huolta siitä, että HSL ei halua kuunnella sitä, mitä Espoo haluaa. Tietääköhän Espoo tai espoolaiset valtuutetut itse mitä haluavat?

Joukkoliikenteen palvelutason parantaminen nostaa aina kustannuksia. Maksajia ovat joko matkustajat tai matkustajien kotikunta. Muita maksajia ei ole.

Jos Espoo haluaa, että Espoon keskus siirretään B-kaarelle, se tarkoittaa rumaa mutkaa vyöhykekaareen (B-kaari kuvassa vaalean vihreällä). Suurin vaikutus on kuitenkin se, että Espoon keskuksesta lähtevien matkustajien matkaliput halpenisivat. Toinen puoli on se, että Espoon vuosittainen kuntaosuus nousisi useita miljoonia euroja. Selvennän tätä yhteenlaskulla: Espoon nykyinen kuntaosuus noin 50 miljoonaa euroa + vyöhykemalliin siirtyminen noin 12 miljoonaa euroa + Espoon keskuksen siirtäminen B-kaarelle noin 10 miljoonaa euroa vuodessa.

Espoo saa siis haluta Espoon keskuksen siirtämistä B-vyöhykkeelle. HSL:n hallitus vastaa kuitenkin siitä, että yhdessä päätetyistä vyöhykkeistä ei tule sik-sakkia. HSL:n hallitus vastaa myös siitä, että joku maksaa kustannukset. Jos Espoo ei halua maksaa, se ei myöskään saa tahtoaan läpi. Näin yksinkertaista se on. Tämän verran Hesarin toimittajakin olisi voinut asiaa selvittää.