Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue aloitti toimintansa vuoden 2023 alussa. Ensimmäisissä aluevaaleissa suuri osa ehdokkaista lupasi parantaa palveluja. Palveluja on kuitenkin keskitetty ja lähipalveluja lopetettu, hoitoon pääsyssä on ongelmia ja takaisinsoittopalvelu takkuilee, asiakasmaksuja on nostettu ja omaishoidon tukia leikattu. Ei tässä näin pitänyt käydä.
Soteuudistuksessa hyvinvointialueille säädettiin itsehallinto. Suomen hallitus päättää kuitenkin valtakunnan tasolla, mitä palveluja ja, missä määräajassa kaikkien hyvinvointialueiden on järjestettävä palveluja. Hallitus päättää myös palvelujen rahoituksen tasosta ja rahojen jakamisesta alueille. Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, kuten kunnilla, vaikka paikalliset olosuhteet vaatisivat lisärahoitusta.
Olemme ajautuneet sekavaan tilanteeseen, jossa tavoitteet ovat ristiriitaisia. Sotelait edellyttävät koko Suomessa hyviä palveluja, mutta niiden rahoituksesta päätetään erillään palveluista. Hyvinvointialueiden itsehallinto on jäänyt epäselväksi.
Lainsäädännön vaatimusten lisäksi toiminnan lainmukaisuuttaa valvoo Valvira, joka on antanut HUSille ja 14 hyvinvointialueelle määräyksen noudattaa eri sotelaeissa säädettyjä määräaikoja ja purkaa hoitojonot. Etelä-Suomen AVI on antanut Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle useita huomautuksia hoitoon pääsystä. Hyvinvointialueet eivät noudata sotelakeja, mutta yrittävät noudattaa rahoituslakia.
Meiltä puuttuu selkeä kansallinen näkemys siitä, mitkä hyvinvointipalvelut valtio rahoittaa ja, mikä jäävät jokaisen yksilön omalle vastuulle.
On epärealistista ajatella, että julkisella sektorilla tuottavuutta voitaisiin parantaa nopeasti tai digipalveluja lisätä niin, että kasvavat palvelutarpeet voitaisiin hoitaa etäpalveluina. Yhtä epärealistista on ajatella, että valtio voisi nostaa nykyistä 26 miljardin vuotuista sotepalvelujen määrärahaa.
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on hyvä ja vuoden 2025 budjetti on laadittu lähes 80 miljoonaa ylijäämäiseksi. Toimintaympäristö on kuitenkin vaikea ja uusien valtuutettujen pitää nyt rohkeasti kääntää suuntaa. Hoitoa täytyy saada, kun sille on tarvetta. Lähipalveluja tarvitaan, koska 10 kunnan alueella julkinen liikenne toimii heikosti. Digipalveluja täytyy kehittää, mutta kaikki eivät voi tai osaa niitä käyttää. Nyt tarvitaan malttia myös toimintatapojen uudistamisessa.
Hannele Kerola, varatuomari, valtuutettu
Kunta- ja aluevaaliehdokas (SDP)
