Espoon valtuusto hyväksyi 13.6.2022 kotouttamisohjelman. Siinä asetetaan hyvä ja tärkeä tavoite: Maahanmuuttajataustaisten lasten oppimistulokset täytyy saada lähemmäs suomenkielisten lasten tasoa. Ero on nyt aivan liian suuri. Ohjelmasta selvisi minullekin aivan uusi tieto eli 36:sta OECD-maasta tilanne on huonoin kahdessa maassa: Meksikossa – ja Suomessa.
Ohjelmasta löytyy paljon muutakin mielenkiintoista yleistietoa, mutta sitä ei kerrota, minkälaisia eroja löytyy Espoon eri alueiden ja koulujen väliltä.
Käytin valtuustossa puheenvuoron, jossa nostin esille sen, että tilanne kuvataan ja tavoite asetetaan, mutta keinojen ei esitetä. Ohjelmassa kyllä viitattaan valtioneuvoston julkaisussa esitettyihin ratkaisuehdotuksiin, mm. uuteen valtakunnalliseen rahoitusmalliin, työn kuormittavuutta vähentävään erityiskohteluun ja lähikoulujen houkuttelevuuden lisäämiseen, mutta näitä keinoja ei luvata ottaa käyttöön. Espoossa aiotaan hyödyntää resurssoinnissa positiivista erityiskohtelua, mutta tätä ei konkretisoida mitenkään eikä siihen luvata yhtään euroa.
Ohjelmassa on listattu erilaisia seurantamittareita, mm. kirjattu uusi Erilaistumisindeksi: ”Kuinka suuren osan alakoululaisista tulisi teoreettisesti siirtyä toiseen alakouluun, jotta vieraskieliset jakautuisivat tasaisesti eri yksiköihin”. Kyseessähän ei tietysti ole indeksi, vaan pikemminkin indikaattori tai tunnusluku.
Tämän kirjauksen voi hyvin lukea niin, että ensin kartoitettaisiin, kuinka monta vieraskielistä lasta on eri alakouluissa. Tämän selvittämistä on tärkeä tieto eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Mutta sen jälkeen tehtäisiin ”teoreettinen laskelma”, miten nämä vieraskieliset lapset jaettaisiin tasaisesti eri kouluihin. Ensinnäkin laskelmassa ei olisi mitään teoreettista. Toiseksi tällaisen laskelman tekeminen olisi pohja mahdollisille toimenpiteelle, mitä vastustan jyrkästi. Miksi laskea, jos laskelmaa ei ole tarkoitus hyödyntää? Sitä vastoin voisi olla mielenkiintoista tehdä ”teoreettinen” laskelma siitä, miten vieraskielisten oppilaiden määrä vaikuttaa oppimistuloksiin.
Erilaistumisindeksi voi johtaa konkreettisesti siihen, että lapsia aletaan todella siirtää koulusta toiseen. HS kartoitti Espoon tilanteen liitteenä olevassa jutussa ja sen mukaan Espoossa on kuusi koulua, joissa maahanmuuttotaustaisia lapsia on yli puolet. Näitä kouluja ovat mm. Kirstin ja Kirkkojärven koulut. Näistä kouluista voitaisiin siis siirtää alakoululaisia pois omasta lähikoulusta, omilta kotikulmiltaan, jollekin vieraalle alueelle kilometrien päähän kodista. Annetaan bussikortti käteen ja laitetaan matkaan! Tulee halvaksi! Ei tarvitse antaa koululle lisäresursseja, ei mahdollistaa pieniä luokkakokoja, ei lisätä lähikoulujen houkuttelevuutta.
Esitin kirjauksen poistamista ja totesin, että kirjauksen tilalle tarvitaan näille kouluille lupaus lisäresursseista ja pienistä luokkaryhmistä. Valtuusto päätti äänin 65–8 poistaa kirjauksen. Vain perussuomalaiset kannattivat kirjausta.
Puheenvuorossani pidän ohjelman puutteena sitä, että ohjelmassa ei ole uskallettu arvioida Espoon kaupungin onnistumista, tai siis epäonnistumista, alueellisen segregaation ehkäisemisessä. Päiväkotien ja koulujen eriytyminen johtuu nimenomaan asuinalueiden eriytymisestä, kasvavista elintasoeroista ja huono-osaisuuden keskittymisestä. Perusongelma on, että Espoossa sosiaaliseen asuntotuotannon tonttien on annettu kasaantua tietyille alueille. Esim. Tapiolassa ja Aalto yliopiston kampuksella näitä ongelmia ei ole, eihän niissä ole sosiaalista asuntotuotantoakaan.
Tiesitkö muuten, että vuoden 2018 tilastojen mukaan ulkomaalistaustaisten suurin ryhmä Espoossa ovat aasialaistaustaiset, joita osuus on 37 %. Tämä johtuu heidän merkittävästä roolista Aalto-yliopiston kampuksella, tutkimuslaitoksissa sekä erityisesti teknologia-alan yrityksissä. Venäjänkieliset ovat edelleen suurin vieraskielisten ryhmä ja afrikkalaistaustaisten osuus on van 12 %.
