MITÄ SITTEN PÄÄTETTIIN?

 

Espoon valtuuston neuvottelukunnan enemmistö (vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole mukana) hyväksyi 24.9. talouden sopeutusohjelman vuosille 2021–2025. Kaupungin käyttötalouteen tehdään tänä aikana 147 miljoonan euron sopeutukset. Tästä noin 130 miljoonaa tulee menosäästöistä, kiinteistöveroa nostetaan 0,07 %. Lopullisen päätöksen ohjelmasta tekee valtuusto 18.10.2020.

Tulkitsen tässä blogissani sopeutusohjelman kirjauksia parhaani mukaan, juristin tarkkuudella:

Ohjelman mukaan sen tavoitetasot ja toimenpiteet sisällytetään kehykseen ja taloussuunnitelmiin vuosina 2021–2025 sekä valtuustokauden tavoitteisiin. Sopimuksen mukaan ”ohjelman vaikutusta tarkastellaan vuosittain kehysvalmistelun yhteydessä, myös tulopuolta. Mikäli ohjelma ei ole kääntänyt Espoo-konsernin tulojen ja menojen epätasapainoa syksyyn 2022 mennessä kestävälle uralle, tarkastellaan silloin sopeutuksen lisäämistä ja verojen korotusta. Ohjelmakauden aikana tarkastellaan myös rahastojen käyttöä”.

Ohjelman leikkaukset ja muut linjaukset

Kerroin edellisessä blogissani konsulttiselvityksestä, jonka pohjalta neuvotteluja käytiin. Sen lähtökohtana oli, että Espoon ei pitäisi käyttää opetuspalveluihin enempää rahaa kuin muut suuret kaupungit eikä tarjota sosiaalipalveluja yli lakisääteisen tason.

Opetuksen oppilaskohtaisen yksikkökustannuksen alentaminen konsulttiselvityksen mukaiselle tasolle toisi viiden vuoden aikana säästöjä peruskouluissa noin 11 miljoonaa euroa ja lukioissa lähes 2 miljoonaa euroa. Neuvotteluissa kuitenkin päätettiin, että opetuksesta ei leikata. Perusopetuksessa asetettiin tavoitteeksi 4+sarjaiset koulut, mikä toivon mukaan tarkoittaa vain uusille kouluille asetettua vaatimusta eikä pienten koulujen lopettamista. Kirjastoista säästetään viiden vuoden aikana 1,1 miljoonaa euroa.

Demarina olen saanut eniten tietoa siitä, mitä demarit saivat sosiaalipalvelujen osalta läpi neuvotteluissa:

-          sosiaalipalvelujen palvelutasoon esitettiin 5 miljoonan euron leikkausta, minkä demarit saivat neuvoteltua 1 miljoonaan euroon,

-          pitkäaikaishoidossa omaan tuotantoon esitetiin 2,1 miljoonan leikkausta, minkä demarit saivat neuvoteltua 500 000 euroon,

-          terveyskeskusten asiakasmaksut saatiin estettyä, mikä olisi lisännyt vuosituloja miljoonaa euroa.

Kotihoidon tuottavuutta päätettiin kuitenkin parantaa niin, että säästöjä syntyy vuodessa 1,8 miljoonaa euroa. Varhaiskasvatuksessa päätettiin ottaa käyttöön palvelusetelit. Kotihoidontuen kuntalisä rajataan 1.3.2021 lähtien alle 2,5 vuotiaisiin ja tuki on jatkossa 160 euroa (nyt 190 euroa alle 2-vuotiaasta ja 150 euroa 2-vuotiaasta), kun konsultti esitti koko kuntalisän poistamista. Joukkoliikenteestä haetaan 4 miljoonan euron säästöjä niin, että eri alueiden tasapuolinen kohtelu huomioidaan ja turvataan kohtuullinen palvelutaso.

Selvä, mutta minusta huolestuttava linjaus on, että jatkossa palvelut hankitaan markkinoilta, jos oma toiminta on kalliimpaa tai tehottomampaa kuin markkinoilta saatava palvelu. Tämä jättää paljon pelivaraa yksityistä tuotantoa kannattaville.

Leikkausten ja linjausten osalta noudatetaan muuten paljolti konsulttien esitystä. Hyvältä kuulostavia linjauksia on paljon; kehitetään tehokkuutta, tuottavuutta, kustannusvaikuttavuutta ja kokonaistaloudellisesti järkeviä toimintatapoja. Monilta osin linjaukset ovat niin ympäripyöreitä tai vaikeasti aukeavia, että on mahdotonta sanoa, miten ne vaikuttavat jatkossa palveluihin.

Täydellisestä kapulakielestä käy esimerkkinä linjaus, joka mahdollisesti liittyy POKE:een ja josta en ymmärrä mitään: ”Uusien alueiden avaamisen ajoitusta tarkastellaan ja infra-investointien toteutusta priorisoidaan, jotta niiden palvelurakentaminen voidaan toteuttaa kaupungin talouden kannalta kestävästi. Merkittävien alueiden ajoitusta ja keskinäistä priorisointia sekä kaavoituksen volyymin tavoitetasoa arvioidaan siten, että kaupungin kokonaistaloudellisuus kaupunkirakenteen ja palveluverkon toteuttamisen kannalta paranee.”

Muutama huomio veronkorotuksista, joita kokoomus on perinteisesti vastustanut

Konsulttiselvityksen mukaan verojen pitäisi korottaa vain, jos esitetyt sopeutustoimet eivät riitä. Tällöin tuloveroprosenttia pitäisi nostaa neljännes eli 18 %:sta 18,25 %:iin, mikä toisi tuloja 17,7 miljoonaa euroa. Kiinteistöveroprosentin osalta konsulttiselvitys on todella sekava. Espoossa vakituisen asunnon kiinteistöveroprosentti on nyt 0,41 % ja ei-vakituisen asunnon 0,93 % eli kumpikin on laissa säädetyllä alarajalla. Rakentamattoman tontin vero on 3,93 %, kun laissa säädetty haarukka on 2–6 %. Selvityksessä esitettiin kiinteistöverojen nostamista ”puoleen väliin maan keskiarvoa”, mikä tarkoittaa (ehkä) vakituisen asunnon veron nostamista 0,45 prosenttiin ja ei-vakituisen asunnon veron nostamista 1,07 %:iin.   

Kuten arvata saattoi, sopeutusohjelmassa päätettiin, että Espoon kunnallisveroa ei nosteta ainakaan ensi vuonna. Asiaan palataan aikaisintaan kahden vuoden päästä. Sitä vastoin kiinteistöveroon päätettiin tehdä 0,07 prosentin korotus jo ensi vuonna eli uudet veroprosentit ovat 0,48 ja 1. Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistövero nousee 0,5 prosenttia eli 4,43 %:iin. Kun kiinteistövero tuotti vuonna 2019 noin 120 miljoonaa euroa, korotus tuo lisätuloja vuodessa noin 10 miljoonaa euroa.

Rahastojen osalta sopeutusohjelman kirjaus on tyhjä. Valtuusto on päättänyt rahastoinnista ja sen säännöistä. Valtuusto voi koska tahansa päättää purkaa rahaston tai ottaa sen tuotot käyttöön kuntalaisten hyväksi.

Ketä ohjelma sitoo?

Oma käsitykseni on, että sopeutusohjelma sitoo ainakin virkamiesvalmistelua. Miksi se muuten olisi tehty?

Vuoden 2021 budjettiesityksessä ei nosteta kunnallisveroa, mutta kiinteistöveroa nostetaan sovittu 0,07 %. Kotihoidon kuntalisä muuttuu 1.3.2021 lähtien.

Muilta osin on mahdotonta arvioida, miten sopeutusohjelman linjaukset näkyvät vuoden 2021 kuntavaaleissa tai uuden valtuuston päätöksenteossa. Jo nyt on erilaista näkemyksiä siitä, kuinka sitovia ohjelman kirjaukset ovat. Kuka muistaa edes vuonna 2014 tehtyjä TATU 1:stä tai vuonna 2016 tehtyä TATU 2:sta, joiden piti tasapainottaa Espoon talous? Itse totesin jo silloin, että TATU:t eivät tuo tasapainoa - ei talouteen, eikä rahoitukseen. Jää siis nähtäväksi ja aika tavalla arvailujen varaan, mihin tämä uusi sopeutusohjelma (TATU 3?) lopulta vaikuttaa. Toivotaan parasta, eli Espoon talous saadaan näin taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväksi.

 

 

 

Espoo - leikkauksia luvassa

Espoo varautuu talouden sopeuttamiseen. Taustaselvitys teetettiin konsulttiyritys FCG Perlacon Oy:llä, jonka raportti ”Espoo lähihistoriasta nykyhetkeen ja tulevaan – onko Espoolla sopeutustarvetta?” julkaistiin 7.9.2020.

Yleistä Espoosta

Raportin mukaan Espoo on Suomen toiseksi elinvoimaisin kunta heti Helsingin jälkeen. Espoon tekemät investoinnit ovat hyödyntäneet koko Suomea.

Espoo on kasvava kaupunki. Asukasluku kasvaa joka vuosi yli 4 000 asukkaalla ja menot kasvavat yli 5 prosenttia vuodessa. Menojen kasvu on ollut voimakasta: Vuonna 1997 menot olivat noin 3 000 euroa/asukas, vuonna 2019 jo 6 500 euroa/asukas. Tähän asti palvelut on pääosin pystytty rahoittamaan verotuloilla, koska verotulot ovat kasvaneet lähes 4 prosenttia joka vuosi.

Espoo on panostanut kasvuun sekä investoimalla että parantamalla palveluja ja niiden laatua. Jatkossa verotulot eivät kuitenkaan enää riitä menojen kattamiseen. Raportin mukaan muuttoliike ei ole ollut kaupungin kassan näkökulmasta taloudellisesti kannattava – muuttajista tulee kaupungille jossain määrin enemmän menoja kuin tuloja.

Raportissa esitetään, että talouden tasapainottamiseksi Espoon pitäisi leikata palveluista 200 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä edellyttää leikkauksia etenkin sivistyspuolella. Eniten säästöjä saataisiin leikkaamalla perusopetuksesta, kirjastoista ja liikuntatoimesta. Kaikista niistä palveluista, jotka ovat kuntalaisille tärkeitä.

Sotepalveluihin ei esitetä leikkauksia, koska niihin käytettään nyt huomattavasti vähemmän euroja kuin muissa kaupungeissa. Muihin kaupunkeihin verrattuna sote palvelujen tarve on Espoossa vähäinen ja ikärakenne on vasta nyt painottumassa vanhempiin ikäluokkiin (sitä paitsi ne ovat siirtymässä maakuntiin, jos hallituksen tavoite toteutuu).

Digitaalisaatio nostetaan esille yhtenä keinona parantaa tuottavuutta. Tämä onkin tärkeä asia, mikä vaatii tarkkaa kustannus-hyötyanalyysia. Hyödyiksi arvioidaan seuraavan viiden vuoden aikana 16,5 miljoonaa euroa, mutta se edellyttäisi 20,5 miljoonan euron investointeja. On hyvä, että tältä osin kerrotaan avoimesti myös digitalisaation vaatimat investoinnit.

Erityisesti verotuksesta

Raportissa ei suositella veroprosentin nostamista. Perusteluna esitetään se kokoomuksen usein esillä pitämä ajatus, että vaikka Espoon veroprosentti on 18, efektiivinen veroprosentti on 14,42. ”Mitä suurempi ero on, sitä heikompi teho veroprosentilla on”. Espoon keskimääräinen efektiivinen veroprosentti ylittää jo nyt maan aritmeettisen keskiarvon.

Jos taloutta sopeutettaisiin nostamalla veroprosentti 19 prosenttiin, Espoon efektiivinen veroprosentti nousisi 15,25 prosenttiin. Kaupunki pääsisi näin kärkeen eniten kaupunkilaisiaan verottavien suurten kaupunkien joukossa. Raportin mukaan on mahdollista, että veroprosentin nosto vähentää suurituloisten muuttohalukkuutta kaupunkiin.

Raportissa annetaan sen verran myöten, että jos muut sopeutustoimet eivät riitä, tuloveroprosenttia voitaisiin nostaa neljännes veroprosentilla, mikä lisäisi verotuloja 17,7 miljoonaa euroa vuodessa (eli yhden veroprosenttiyksikön nosto lisäisi verotuloja reilut 70 miljoonaa euroa vuodessa).

Efektiivisen veroprosentin käsitettä on syytä avata. Jokainen veronmaksaja saa tehdä valtion- ja kunnallisverotuksessa erilaisia vähennyksiä, jotka riippuvat kunkin yksilön henkilökohtaisesta tilanteesta. Pelkästään kunnallisverotuksessa tehtäviä vähennyksiä ovat invalidivähennys, eläketulovähennys, ansiotulovähennys ja opintorahavähennys sekä perusvähennys.Mitä enemmän vähennyksiä, sitä vähemmän yksilö maksaa veroja.

Yleisesti voidaan todeta, että kunnassa, jossa asuu paljon pienituloisia ja eläkeläisiä, efektiiviseen veroaste on alhainen. Tämä johtuu siitä, että tulojen kasvaessa vähennysten merkitys pienenee. Espoossa efektiiviseen veroprosenttiin vaikuttaa lähinnä se, että suurin osa kuntalaisista saa ansiotulovähennyksen.  

Yksittäisen tulonsaajan kannalta keskeinen on kuitenkin nimellinen veroprosentti, koska verovähennykset ovat hänelle samansuuruisia, asuupa hän missä kaupungissa tahansa.

Kaikista verotuksessa tehtävistä vähennyksistä päättää valtio lainsäädännössä. Espoo tai mikään muukaan kunta ei voi vaikuttaa vähennyksiin tai niiden suuruuteen. Kunta voi päättää vain nimellisesti veroprosentista. Tämän vuoksi talouden sopeuttamisessa pitäisi keskittyä nimenomaan veroprosenttiin, ei kuntalaisten yksilöllisiin vähennyksiin ja niiden vaikutuksiin.

Yhden lisähuomion voi tehdä verotuksen osalta. Espooseen on kasaantunut paljon suurituloisia. Tilastokeskuksen mukaan koko maan 30 suurituloisimmasta puolet asuu Espoossa. Heidät tulonsa koostuvat suurelta osin pääomatuloista. Näistä tuloista ei makseta euroakaan Espoolle. Tältä osin olisikin hyvä luoda paineita valtiota kohtaan, jotta kunta saisi osan pääomatuloista maksettavista veroista.

Erityisesti konsernitaloudesta  

Raportin mukaan Espoossa konserni poikkeaa useista muista suurista kaupungeista sillä, että konserni on rahoitettava ja velkainen, ei kaupungin toimintaa rahoittava. Konsernin nopeaa velkaantumista selittävät suuret investoinnit. Kaupunki oli painumassa kriisimittarit täyttäväksi kaupungiksi sekä konsernin lainamäärän että suhteellisen velkaantuneisuuden perusteella. 

Espoon konsernitulos on jo toista vuotta peräkkäin negatiivinen. Raportin mukaan tavoitteena tulisi olla taloudellisesti tasapainossa oleva konserni, minkä vuoksi suositellaan 10 prosentin vähennystä investointien laajuudesta ja laadusta, mikä lisäisi tuloja 65 miljoonaa euroa vuodessa. Liikenneinvestointien tasossa ei ole myöskään pakko tavoitella laadukkainta ja erikoisinta ratkaisua, vaan tarkoituksenmukainen riittää. Lisäksi esitetään, että kaupungin omaisuutta myytäisiin 300–500 miljoonalla eurolla.   

On varmaan syytä avata se, mistä Espoo-konserni koostuu, koska sitä ei kerrota raportissa. Espoo-konserniin kuuluu 27 tytäryhtiötä, 3 säätiötä, 9 kuntayhtymää ja 20 osakkuusyhteisöä. Suurimmat tytäryhtiöt ovat Espoon Asunnot Oy ja Länsimetro Oy. Suurimmat kuntayhtymät ovat HUS, HSL, HSY ja Omnia. Näistä yksikään ei tuo suoraan tuloja Espoolle. Espoon Asunnot Oy:tä lukuun ottamatta kaikki yhtiöt ja yhtymät edellyttävät Espoolta verorahoja toiminnan rahoittamiseen.  

Konserni-kokonaisuus tuo kuitenkin espoolaisille palveluja ja parantaa yritysten toimintaympäristöä. Konsernia ei siten pitäisi arvioida vain sen tuottamien tulojen kannalta. Koska tavoitteena on nyt saada tehostettua toimintoja ja vähentää kustannuksia, oikea näkökulma olisikin arvioida, onko nykyinen konsernirakenne tehokas, onko oikeat toiminnot siirretty peruskunnan ulkopuolelle ja, voidaanko yhtiöiden ja kuntayhtiöiden rahankäyttöä valvoa ja puuttua ylisuuriin kustannuksiin. Näitä ei raportissa ole käsitelty ollenkaan.

Omia näkemyksiä

Kaupunki teetti raportin yksityisellä konsulttiyrityksellä. Palvelujen osalta leikkaukset on haluttu kohdistaa lapsiperheisiin ja etenkin niihin pienituloisiin, jotka käyttävät kunnallisia palveluja. Herääkin epäilys, onko työtä johdettu poliittisesti suurimman puolueen eli kokoomuksen taholta. 

Verotuksen osalta raportti on huono. Tavoitteena on ollut pelkästään perustella kokoomuksen tavoitteita myötäillen, että verotusta ei pidä kiristää.  

Espoon mittavista rahastoista ei sanota sanaakaan. Jos Espoolla olisi edelleen omistuksessaan Espoon sähkö Oy, se tuottaisi kaupungille tuloja, jotka käytettäisiin espoolaisten hyväksi. Espoo myi kuitenkin vuonna 2006 Espoon sähkö Oy:n ja sijoitti nämä rahat eli 365 miljoonaa euroa peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahastoon. Siellä on nyt 745 miljoonaa euroa eli tuottoja on inflaatio huomioon ottaen kertynyt noin 200 miljoonaa euroa. Näistä tuotoista on käytetty tähän mennessä vain noin 20 miljoonaa euroa. Kaikki muut tuotot on lisätty pääomaan ja sijoitettu uudelleen. Rahaston sääntöjen mukaan sen tuotot eli tämä 120 miljoonaa euroa tulee käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen.  

Joka kerta, kun vaadin rahaston tuottoja käytettäväksi espoolaisten hyväksi, minulle vakuutetaan, että nyt kannattaa ottaa lainaa, ei käyttää omia rahojaan. Tämän seurauksena Espoo-konserni on Suomen toiseksi velkaisin. Jos meillä olisi edelleen Espoon sähkö Oy, sen tuotot käytettäisiin varmuudella espoolaisten hyväksi eikä kukaan esittäisi niiden sijoittamista. 

Otetaan siis nyt rahaston tuotot 120 miljoonaa euroa, käytetään ne investointien rahoittamiseen ja tasapainotetaan siten Espoon taloutta. Lisäksi nostataan veroprosenttia yhdellä prosenttiyksiköllä, niin vältytään kaikilta tarpeettomilta leikkauksilta (120+70=n. 200 miljoonaa euroa).