Hyviä uutisia metrosta

Ensin vähän numeroita ja faktoja:

Pääkaupunkiseudun metro

Pääkaupunkiseudun metrolinja kulkee pitkin etelärannikkoa Helsingin Mellunmäestä/Vuosaaresta Espoon Matinkylään. Asemia on 27, joista 19 Helsingin ja kahdeksan Espoon puolella. Matka-aika Vuosaaresta Matinkylään kestää 39 minuuttia.

Helsingissä metro kulkee tunnelissa Ruoholahdesta Sörnäisiin ja nousee Sörnäisten jälkeen maan pinnalle. Läntisellä osuudella Ruoholahdesta Matinkylään metro kulkee koko matkan tunnelissa.

Metrolinjan omistus jakautuu kahtia. Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy omistaa metron ja asemat Helsingin puolella Ruoholahdesta itään. Yhtiö aloitti toimintansa 1.2.2022, kun Helsingin kaupungin liikenneliikelaitos HKL yhtiöitettiin. Länsimetro Oy omistaa metron ja asemat Helsingin Ruoholahdesta Espoon Kivenlahteen. Espoo omistaa Länsimetro Oy:stä 85 % ja Helsinki 15 %.

Länsimetro

Länsimetro on Suomen suurin infra-, talotekniikka ja automaatioprojekti.

Länsimetro Oy aloitti ensimmäisen vaiheen (LM1 Ruoholahdesta Matinkylään) rakentamisen vuonna 2009 ja metrolinja otettiin pienten kangertelujen jälkeen käyttöön marraskuussa vuonna 2017. LM1 on 14 kilometriä pitkä ja siinä on kahdeksan asemaa.

Länsimetro Oy aloitti toisen vaiheen rakentamisen Matinkylästä Kivenlahteen (LM2) vuonna 2014. LM2 on seitsemän kilometriä pitkä ja siinä on viisi uutta asemaa sekä Sammalvuoren maanalainen metrovarikko. Metrolinja on nyt valmis ja luovutettiin 15.9.2022 Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy:lle. Tämä on se hyvä uutinen! Jos kaikki menee hyvin, Kivenlahteen pääsee metrolla loppuvuodesta 2022.

Koko länsimetron hintalappu on yli kaksi miljardia euroa. LM1 ei pysynyt budjetissa eikä aikataulussa, mutta LM2 pysyy molemmissa.

Valtio osallistuu länsimetron rakennuskustannuksiin 30 %:lla, mutta enintään 490 miljoonalla eurolla (valtion osuus on kiinteä). Loput rahoitetaan lainarahalla eli Länsimetro Oy ottaa lainaa rahoituslaitoksilta ja lainat maksetaan takaisin Espoon ja Helsingin vuosittain maksamilla rahoitusvastikkeilla omistuksen mukaisissa suhteissa.

Vuonna 2022 Länsimetro Oy saa kaupungeilta vastikkeita yhteensä lähes 90 miljoonaa euroa. Kymmenen vuoden kuluttua tämä summa nousee arviolta 140 miljoonaan euroon vuodessa.

Länsimetro Oy ei vastaa metron liikenteestä eikä bussien syöttöliikenteestä.

Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä on monta toimijaa

Totesin jo vuoden 2020 tammikuussa kirjoittamassani blogissa, että kannatan hyvin hoidettua joukkoliikennettä ja etenkin raideliikennettä. Raiteet on turvallinen, ympäristöystävällinen ja tehokas tapa kuljettaa suuria ihmisjoukkoja. Kannatan myös avoimuutta julkisissa hankkeissa, samoin verorahojen tehokasta käyttöä ja varojen käytön valvontaa.

Suomessa valtion rooli on joukkoliikenteen osalta jäänyt liian vähäiseksi. Jos minä saisin päättää, valtio ottaisi vahvan roolin sekä infran kehittäjänä, että sen maksajana.

Joukkoliikenteen toimivuus edellyttää hyvää yhteistyötä pääkaupunkiseudun kuntien, HSL:n, Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy:n ja Länsimetro Oy:n kesken. Kaikilla näillä toimijoilla on erilaiset roolit ja päätöksentekojärjestelmät:

Kunnat ja kuntalaiset ovat tässä kokonaisuudessa pääasiassa käyttäjän ja maksajan roolissa.

HSL eli Helsingin seudun liikenne on kuntayhtymä, jonka jäsenkuntia ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Sipoo, Tuusula, Kirkkonummi ja Siuntio. HSL päättää koko pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä, etenkin bussiliikenteestä, ja matkalippujen hinnoista. Joukkoliikenteen rahoitus kerätään puoleksi kunnilta ja puoliksi joukkoliikenteen käyttäjiltä lipun hinnoissa.

Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy omistaa Helsingin joukkoliikenneinfran ja kaluston. Yhtiö vastaa siitä, että ratikat, metro ja Suomenlinnan lautta kulkevat. Yhtiö myös vastaa infran kunnossapidosta ja ylläpidosta, sopimuksen nojalla myös länsimetron osalta. Lisäksi Helsingin kaupunkipyöräpalvelu on yhtiön vastuulla.

Olen istunut kahdeksan vuotta HSL:n ja neljä vuotta Länsimetro Oy:n hallituksessa. Tänä aikana on ollut esillä erilaisia kehittämisideoita, mutta ainoa konkreettinen toimenpide on ollut HKL:n yhtiöittäminen (minkä hyödyt voi hyvin kyseenalaistaa). Edelleen ollaan tilanteessa, jossa kunnat, HSL, Pääkaupunkiseudun Kaupunkiliikenne Oy ja Länsimetro Oy toimivat kukin erillään ja itsenäisesti, vaikka joukkoliikenteessä kuntarajoilla ei ole merkitystä. Lisääntyisikö yhteinen näkemys, jos pääkaupunkiseudulla olisi virkamiesten ja poliitikkojen yhteistyöelin? Löytyisikö siellä yhteinen näkemys infran, kaluston ja liikenneverkoston osalta? Voitaisiinko joskus päästä jopa niin kustannustehokkaaseen malliin, että pääkaupunkiseudulla olisi maksuton joukkoliikenne?

 

 

Pakkolaista, HUSin taloudesta, soteuudistuksen vaikutuksista ja kehitysvammaisten hoidosta

Ensin pakkolaista:

En hyväksy tällaista määräaikaista lakia, jolla yritetään hoitaa vain tätä pöydällä olevaa ongelmaa (lain voimassaoloaika loppuu ensi vuoden tammikuun lopussa). Laki kohdistuu nyt pelkästään julkiseen sektoriin, joten yksityinen sektori voi näyttäytyä paljon parempana työnantajana.

En ymmärrä enkä hyväksy, miksi demarit lähtivät tälle tielle. Tosin paheksun sitä, että tehohoidon suojatyötä ei luvattu hoitaa kaikissa tilanteissa.

Demarit ovat nyt hallitusvastuussa toteuttaneet soteuudistuksen, parantaneet hoitajamitoitusta ja tiukentaneet perusterveydenhuollon hoitotakuuta kiireettömissä tapauksissa. Tärkein on kuitenkin unohtunut. Perustuslain 19 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Kysymys on kokonaisvastuusta.

Perustuslain turvaa ei saa vaarantaa missään tilanteessa, ei lakon aikana, mutta ei myöskään muina aikoina. Osauudistukset eivät riitä, jos hoitajia ei ole eikä hoitoketjuja saada toimiviksi. Niillä aloilla, jotka ovat yhteiskunnan kannalta niin kriittisiä, että paremmista palkoista taistelu voi vaarantaa ihmisten hengen, julkisen vallan on oma-aloitteisesti turvattava kohtuullinen ja riittävä palkkataso.

Julkinen valta tarkoittaa ennen kaikkea valtiota ja nimenomaan istuvaa hallitusta. Demareilla on ollut hallitusvastuu kolme vuotta ja sinä aikana olisi pitänyt (koronasta ja Ukrainan sodasta huolimatta) etsiä keinoja julkisten sotepalvelujen turvaamiseen. Tästä ei pääse yli eikä ympäri. Jos tässä epäonnistutaan ja palvelut siirtyvät yhä enemmän yksityiselle sektorille, julkisen vallan tehtäväksi jää vain palvelujen rahoittaminen meidän yhteisillä verovaroillamme. Tämä ei saa toteutua!

HUSin taloudesta

Se on tiedetty jo pitkään, että tämän vuoden talousennuste on alijäämäinen. Viime raportissa kerroin, että alijäämä näyttää olevan noin 100 miljoonaa euroa, nyt se on noussut jo 130 miljoonaan euroon. Tästä voidaan kattaa HUSin omalla säästöohjelmalla 12–15 miljoonaa euroa, mutta loput jäävät omistajakuntien vastuulle. Helsinki joutuu näillä näkymin kuittaaman alijäämästä vajaat 50 miljoonaa euroa, Espoo reilut 20 miljoonaa euroa.

Kevään hoitajalakko sekä ylityö- ja vuoronvaihtokielto selittävät alijäämästä noin 30 miljoonaa. Loput koostuvat eri syistä. Yksi selitys on siinä, että erikoissairaanhoidon kulut ovat kiinteitä, mutta esim. leikkauksia on jouduttu perumaan 2 800 eikä niistä ole siten saatu tuloja. Vaikka etäpalveluista puhutaan paljon ja uskotaan niiden tuovan säästöjä, eteneminen on ollut todella hidasta. Etävastaanottojen ja -laskutuksen määrä ei ole kasvanut, vaan pienentynyt lähes 20 %. Vain psykiatrian etävastaanotossa on saatu pientä kasvua.

Hoitoon pääsyssä ongelmat ovat suuremmat kuin koskaan aikaisemmin ja tilanne huononee tasaisesti koko ajan (ongelmana ei ole vain HUS, vaan kaikki yliopistolliset sairaalat). Yli kuusi kuukautta jonottaneita oli pari vuotta sitten 1 000, nyt luku on yli 4 000. Osastohoitoon odottavien määrä on kasvanut 26 %. Hoidon tarpeen arviointi pitäisi tehdä kolmen kuukauden kuluessa ja siinä jonossa on 28 000 potilasta. Saumaton palveluketju puuttuu.

Ongelmat ovat monet: henkilöstöpula, jatkohoito (joka päivä lähes 300 paikkaa ei ole HUSin käytössä), korona (edelleen), työtaistelutoimet ja joukkoirtisanomisten uhka. Tässä mietimme, mitä HUSin hallitus voisi tehdä tilanteen parantamiseksi. Tiedostamme hyvin sen, että ongelma on laaja ja monipuolinen. Ongelmien listaaminen ei kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan konkreettisia toimenpiteitä, myös HUSin työnantajakuvan parantamista. Ongelmat eivät ole uusia, vaikka ne ovat nyt pahentuneet. Henkilöstöpula on vaivannut pitkään ja väestön vanhentuminen on tiedetty vuosikausia.

Soteuudistuksen vaikutuksista

Ensi vuoden vaihteessa nykyinen HUS-kuntayhtymä lakkaa ja tilalle tulee HUS-yhtymä. HUS-kuntayhtymä ei tee enää tämän vuoden lopulla mitään palvelujen leikkauksia.

Uusi HUS-yhtymä tulee kuitenkin olemaan tiukan paikan edessä.

HUS-yhtymän koko rahoitus on riippuvainen siitä, kuinka paljon Helsinki ja Uudenmaan neljä hyvinvointialuetta päättävät antaa niille rahaa (valtion pitäisi suoraan rahoittaa HUSin TKKI-toiminta, mutta tämä rahoitus on vielä auki). Valtaa käyttää HUSin yhtymäkokous, jossa Helsingin ja hyvinvointialueiden johtajat päättävät sekä HUSin talousarviosta, että strategiasta. Helsinki ja hyvinvointialueiden aluehallitukset antavat näille edustajille neuvottelumandaatin ja siten ohjaavat yhtymäkokouksen päätöksentekoa.

Viime heinäkuussa HUSin yhtymäkokous päätti HUSin talousraamista, joka pakottaisi HUSin lähes 100 miljoonan euron leikkauksiin. Sinänsä tämän voi ymmärtää, koska Helsingillä ja hyvinvointialueilla on liian vähän rahaa käytettävissä omiin palveluihinsa, minkä vuoksi sitä ei riitä myöskään HUSille niin paljon kuin tarvetta olisi.

Esille on nostettu Porvoon sairaalan päivystyksen ja Lohjan sairaalan synnytysosaston lakkauttaminen. Sanon nyt sadannen kerran, että näistä ei ole tehty mitään päätöksiä eikä tänä vuonna tapahdu mitään. Ensi vuoden osalta leikkaukset riippuvat siitä, miten Helsinki ja aluehallitukset ohjeistavat edustajiaan HUSin yhtymäkokoukseen. Jos halua on ja rahaa riittää, mihinkään muutoksiin ei ole tarvetta silloinkaan.

Kehitysvammaisten hoito ensi vuoden alusta   

Pääkaupunkiseudulla vastuu kehitysvammaisten hoidosta on ollut Eteva-kuntayhtymällä, joka lakkautetaan tämän vuoden lopussa. Vaikka kysymys on kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevista ihmisistä, tässä vaiheessa on vielä epäselvää, miten hoito järjestetään vuoden 2023 alusta lähtien.

Käsittämätöntä!

Yhtenä ratkaisuna/toiveena on, että HUS ottaisi vastuun kaikkein vaativimmasta hoidosta ja Helsinki/hyvinvointialueet perustasosta. Tämä edellyttää kuitenkin lain muuttamista. Vaikea ymmärtää, miksi lainmuutos on jätetty niin viime tinkaan, että vielä ei tiedetä, ehtiikö muutos tulla voimaan ensi vuoden alusta. Jos tulee, se antaa HUSille toimivallan tuottaa palveluja. Jos ei tule, HUS ei voi tuottaa palveluja.

Tässä ei ole kysymys HUSin kannalta ihan pikkuasiasta. Vaativan tason keskittäminen HUSiin vaatii noin 200 työntekijää ja noin miljoonan euron ICT-kulut ja ARA-rahoitukseen liittyvän riskin.

Ottaakohan kukaan vastuuta, jos hoito ei toimi vuoden vaihteen jälkeen? Luulen/pelkään, että ei kukaan.