ÄMMÄSSUON HAJUHAITAT ON LOPETETTAVA

Tämä juttu julkaistiin Hesarin mielipide-sivuilla 18.12.2020

HS:ssa on tämän vuoden aikana julkaistu useampi artikkeli, joissa ylistetään Ämmässuon jätteenkäsittelyä ja kierrätystä. Ne on kirjoitettu pelkästään HSY:n ja alueella toimivien yritysten näkökulmasta. Sitä ei ole tuotu esille, minkälaisia vaikutuksia koko valtavalla jätekeskittymällä on sen ympäristön asukkaille.

Artikkeleissa haastatellut HSY:n edustajat ovat hyvin tietoisia lähiseudulle aiheutuvista haju-, melu ym. haitoista. Näistä he eivät kuitenkaan puhu. Laajempaa keskustelua välttämällä myös HS lakaisee nämä ongelmat maton alle.

Ämmässuon lähialueen asukkaat tapaavat säännöllisesti HSY:n vastuuhenkilöitä. Näissä tilaisuuksissa ympäristöhaitat ovat aina esillä. Mikään ei kuitenkaan muutu, koska muutaman sadan asukkaan valitukset eivät pakota HSY:ä sijoittamaan haisevia biojäteaumoja sisätiloihin.

Ämmässuon tilannetta voisi tänä päivänä maalailla yhtä värikkäästi kuin HS:n toimittaja teki 1980-luvun jätteenkäsittelyä kuvatessaan (Espoo-liite 16.12.): Kaatopaikka on kamala. Oksettava biojätteen haju pistää nenään vielä useiden kilometrien päässä. Haitat eivät kuitenkaan rajoitu tähän, sillä kallioiden räjäytykset helisyttävät ikkunoita lähiympäristössä ja mursketta kuljettavat rekkajonot jyräävät päivittäin halki asutuksen. Vesistöjen tila huolestuttaa.

Jätteiden käsittely, kierrättäminen ja biojätteen kompostointi ovat kannatettavia asioita. Vastuullinen toiminta ei voi kuitenkaan tarkoittaa sitä, että siitä aiheutuu lähialueen asukkaille kohtuuttomia haittoja.  

Hannele Kerola                        Timo Rauhanen

Varatuomari                             KTT

Espoo                                        Espoo

Taloudellisesti kestävä Espoo

 

Käytin alla olevan puheenvuoron Espoon valtuustossa 19.10.2020. Ikävä kyllä, puheeni rahaston tuottojen käytöstä ei taaskaan saanut kannatusta. En voi millään ymmärtää, miksi rahaston varoja ei haluta käyttää espoolaisten hyväksi. Kertyneiden tuottojen käyttö toisi kaupungin kassaan reilusti yli 100 miljoonaa euroa, laskipa sen miten tahansa. Kuten voimassa olevissa säännöissä edellytetään, pääomaan ei silloin edes koskettaisi.

Tässä siis puheenvuoroni:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Tuottavuus- ja sopeuttamisohjelma avaa nyt uusia näkymiä Espoon politiikassa. Valtuuston enemmistö antaa vihdoinkin virkamiehille tehtäväksi valmistella suunnitelman siitä, miten Espoon sähkörahastoa aletaan käyttää kuntalaisten hyväksi. Vaikka sopeuttamisohjelman toteutuksen ensimmäinen tarkastuspiste on vuoden 2022 budjetin valmistelussa, rahaston käyttöä tarkastellaan koko ohjelmakauden aikana. Sopeuttamisohjelman linjaukset velvoittavat virkamiesvalmistelua.

Espoon tilanne ei ole huono, vaikka velkaa on paljon ja taloutta on pakko sopeuttaa. Yhdelläkään kaupungilla ei nimittäin ole vastaavanlaista rahastoa kuin Espoolla. Rahasto perustettiin vuonna 2006, kun Espoo myi Espoon Sähkö Oy:n osakkeet. Pääomittamisen seurauksena rahastossa on nyt yli 700 miljoonaa euroa. Tuottoja on 15 vuoden aikana kertynyt nimellisesti lähes 300 miljoonaa euroa. Niistä on tähän mennessä käytetty vain 15 miljoonaa euroa.

Espoon sopeuttamisohjelmaa pohjustettiin Perlacon Oy:n tekemällä konsulttiselvityksellä. Siinä hieman ihmeteltiin, että yksikään Espoo-konserniin kuuluva yhtiö ei tuota omistajalleen vuosittain osinkoja. Esimerkiksi viime vuonna Helsingin Energia maksoi kaupungille osinkoja 51 miljoonaa euroa, Vantaan, Tampereen ja Turun energiayhtiöt maksoivat kukin osinkoja noin 20 miljoonaa euroa.

Jos Espoolla olisi edelleen omistuksessaan Espoon Sähkö Oy, kaupunki saisi vuosittain osinkoja, jotka käytettäisiin ilman muuta kuntalaisten hyväksi. Näinhän tehdään kaikissa kaupungeissa, joissa on oma energiayhtiö. Sama perusajatus kirjattiin rahaston sääntöihin eli tuotot pitäisi käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. Näin verotuloja jäisi enemmän palvelujen tarpeisiin.

Sähköyhtiöissä ja sähkörahastossa on kuitenkin yksi merkittävä ero. Sähköyhtiöt tuottavat tasaista tuloa, mutta rahastoihin, kuten kaikkeen sijoitustoimintaa, liittyy aina riskejä. Viime vuonna sähkörahasto tuotti 37 miljoonaa euroa, mutta tämän vuoden kesäkuun loppuun mennessä rahaston arvosta on jo hävinnyt 31 miljoonaa euroa.

Samalla kun virkamiehet nyt valmistelevat rahaston tuottojen käyttöä koskevaa suunnitelmaa on varmaan hyvä arvioida myös sitä, koska on oikea hetki lähteä purkamaan rahastoja. Sijoitustoiminta ei kuulu kaupungin ydintehtäviin.

Espoo leikkaa mieluummin palveluista kuin käyttää rahaston tuottoja

Tämä kirjoitukseni julkaistiin Länsiväylälehdessä 11.10.2020

Espoo varautuu talouden sopeuttamiseen. Voimakkaasti kasvavassa kaupungissa menot ovat vuosi toisensa jälkeen kasvaneet enemmän kuin tulot. Sopeuttamisesta syntyi 24.9. neuvottelutulos, jossa keskitytään erilaisten kehittämistoimien lisäksi palvelujen leikkaamiseen.

Länsiväylässä (30.9.) kokoomuksen edustajat kehuivat, että opetuksen laatuun ei kuitenkaan kohdistettu säästöjä. He pitivät tärkeänä, että kaupungin talous saadaan tasapainoon eikä tuleville sukupolville jätetä kohtuutonta velkataakka.

Kokoomuksen velkaa koskevaan linjaukseen on helppo yhtyä, sillä Espoo-konserni on nyt Suomen toiseksi velkaisin. Lainaraha on ollut halpaa, mutta valtavat velat on maksettava verotuloilla ja jossakin vaiheessa korot voivat nousta.

Vaikka opetuksen laadusta ei jatkossakaan tingitä, tasapainottamisohjelmalla leikataan kuitenkin menoja yhteensä 147 miljoonalla eurolla. Tulopuoli jäi sopimuksessa niukaksi. Espoon rahastoista todettiin vain, että ohjelmakauden aikana tarkastellaan myös niiden käyttöä. Kirjaus on siinä mielessä suorastaan tarpeeton, koska valtuusto voi koska tahansa päättää ottaa rahastot käyttöön.

Rahastoista on puhuttu niin vähän, että harva edes muista, mistä ne ovat peräisin. Espoon ns. suuri rahasto perustettiin vuonna 2006, kun Espoo myi Espoon Sähkö Oy:n osakkeet 365 miljoonalla eurolla. Rahaston tuotot on vuosittain lisätty pääomaan, joka on nyt 745 miljoonaa. Tuottoja on siis kertynyt nimellisesti 270 miljoonaa.

Jos Espoolla olisi edelleen omistuksessaan Espoon Sähkö Oy, kaupunki saisi vuosittain huomattavan määrän osinkoja. Ne käytettäisiin ilman muuta kuntalaisten hyväksi. Sama perusajatus kirjattiin rahaston sääntöihin eli tuotot pitäisi käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. Näin verotuloja jäisi enemmän palvelujen tarpeisiin.

Vaikka taloutta on nyt pakko sopeuttaa, Espoossa halutaan jatkaa vanhalla linjalla. Sijoitustoiminta, niin epävarmaa kuin se onkin, näyttää olevan tärkeämpää kuin kuntalaisten palvelujen turvaaminen.

 

 

MITÄ SITTEN PÄÄTETTIIN?

 

Espoon valtuuston neuvottelukunnan enemmistö (vihreät ja vasemmistoliitto eivät ole mukana) hyväksyi 24.9. talouden sopeutusohjelman vuosille 2021–2025. Kaupungin käyttötalouteen tehdään tänä aikana 147 miljoonan euron sopeutukset. Tästä noin 130 miljoonaa tulee menosäästöistä, kiinteistöveroa nostetaan 0,07 %. Lopullisen päätöksen ohjelmasta tekee valtuusto 18.10.2020.

Tulkitsen tässä blogissani sopeutusohjelman kirjauksia parhaani mukaan, juristin tarkkuudella:

Ohjelman mukaan sen tavoitetasot ja toimenpiteet sisällytetään kehykseen ja taloussuunnitelmiin vuosina 2021–2025 sekä valtuustokauden tavoitteisiin. Sopimuksen mukaan ”ohjelman vaikutusta tarkastellaan vuosittain kehysvalmistelun yhteydessä, myös tulopuolta. Mikäli ohjelma ei ole kääntänyt Espoo-konsernin tulojen ja menojen epätasapainoa syksyyn 2022 mennessä kestävälle uralle, tarkastellaan silloin sopeutuksen lisäämistä ja verojen korotusta. Ohjelmakauden aikana tarkastellaan myös rahastojen käyttöä”.

Ohjelman leikkaukset ja muut linjaukset

Kerroin edellisessä blogissani konsulttiselvityksestä, jonka pohjalta neuvotteluja käytiin. Sen lähtökohtana oli, että Espoon ei pitäisi käyttää opetuspalveluihin enempää rahaa kuin muut suuret kaupungit eikä tarjota sosiaalipalveluja yli lakisääteisen tason.

Opetuksen oppilaskohtaisen yksikkökustannuksen alentaminen konsulttiselvityksen mukaiselle tasolle toisi viiden vuoden aikana säästöjä peruskouluissa noin 11 miljoonaa euroa ja lukioissa lähes 2 miljoonaa euroa. Neuvotteluissa kuitenkin päätettiin, että opetuksesta ei leikata. Perusopetuksessa asetettiin tavoitteeksi 4+sarjaiset koulut, mikä toivon mukaan tarkoittaa vain uusille kouluille asetettua vaatimusta eikä pienten koulujen lopettamista. Kirjastoista säästetään viiden vuoden aikana 1,1 miljoonaa euroa.

Demarina olen saanut eniten tietoa siitä, mitä demarit saivat sosiaalipalvelujen osalta läpi neuvotteluissa:

-          sosiaalipalvelujen palvelutasoon esitettiin 5 miljoonan euron leikkausta, minkä demarit saivat neuvoteltua 1 miljoonaan euroon,

-          pitkäaikaishoidossa omaan tuotantoon esitetiin 2,1 miljoonan leikkausta, minkä demarit saivat neuvoteltua 500 000 euroon,

-          terveyskeskusten asiakasmaksut saatiin estettyä, mikä olisi lisännyt vuosituloja miljoonaa euroa.

Kotihoidon tuottavuutta päätettiin kuitenkin parantaa niin, että säästöjä syntyy vuodessa 1,8 miljoonaa euroa. Varhaiskasvatuksessa päätettiin ottaa käyttöön palvelusetelit. Kotihoidontuen kuntalisä rajataan 1.3.2021 lähtien alle 2,5 vuotiaisiin ja tuki on jatkossa 160 euroa (nyt 190 euroa alle 2-vuotiaasta ja 150 euroa 2-vuotiaasta), kun konsultti esitti koko kuntalisän poistamista. Joukkoliikenteestä haetaan 4 miljoonan euron säästöjä niin, että eri alueiden tasapuolinen kohtelu huomioidaan ja turvataan kohtuullinen palvelutaso.

Selvä, mutta minusta huolestuttava linjaus on, että jatkossa palvelut hankitaan markkinoilta, jos oma toiminta on kalliimpaa tai tehottomampaa kuin markkinoilta saatava palvelu. Tämä jättää paljon pelivaraa yksityistä tuotantoa kannattaville.

Leikkausten ja linjausten osalta noudatetaan muuten paljolti konsulttien esitystä. Hyvältä kuulostavia linjauksia on paljon; kehitetään tehokkuutta, tuottavuutta, kustannusvaikuttavuutta ja kokonaistaloudellisesti järkeviä toimintatapoja. Monilta osin linjaukset ovat niin ympäripyöreitä tai vaikeasti aukeavia, että on mahdotonta sanoa, miten ne vaikuttavat jatkossa palveluihin.

Täydellisestä kapulakielestä käy esimerkkinä linjaus, joka mahdollisesti liittyy POKE:een ja josta en ymmärrä mitään: ”Uusien alueiden avaamisen ajoitusta tarkastellaan ja infra-investointien toteutusta priorisoidaan, jotta niiden palvelurakentaminen voidaan toteuttaa kaupungin talouden kannalta kestävästi. Merkittävien alueiden ajoitusta ja keskinäistä priorisointia sekä kaavoituksen volyymin tavoitetasoa arvioidaan siten, että kaupungin kokonaistaloudellisuus kaupunkirakenteen ja palveluverkon toteuttamisen kannalta paranee.”

Muutama huomio veronkorotuksista, joita kokoomus on perinteisesti vastustanut

Konsulttiselvityksen mukaan verojen pitäisi korottaa vain, jos esitetyt sopeutustoimet eivät riitä. Tällöin tuloveroprosenttia pitäisi nostaa neljännes eli 18 %:sta 18,25 %:iin, mikä toisi tuloja 17,7 miljoonaa euroa. Kiinteistöveroprosentin osalta konsulttiselvitys on todella sekava. Espoossa vakituisen asunnon kiinteistöveroprosentti on nyt 0,41 % ja ei-vakituisen asunnon 0,93 % eli kumpikin on laissa säädetyllä alarajalla. Rakentamattoman tontin vero on 3,93 %, kun laissa säädetty haarukka on 2–6 %. Selvityksessä esitettiin kiinteistöverojen nostamista ”puoleen väliin maan keskiarvoa”, mikä tarkoittaa (ehkä) vakituisen asunnon veron nostamista 0,45 prosenttiin ja ei-vakituisen asunnon veron nostamista 1,07 %:iin.   

Kuten arvata saattoi, sopeutusohjelmassa päätettiin, että Espoon kunnallisveroa ei nosteta ainakaan ensi vuonna. Asiaan palataan aikaisintaan kahden vuoden päästä. Sitä vastoin kiinteistöveroon päätettiin tehdä 0,07 prosentin korotus jo ensi vuonna eli uudet veroprosentit ovat 0,48 ja 1. Rakentamattoman rakennuspaikan kiinteistövero nousee 0,5 prosenttia eli 4,43 %:iin. Kun kiinteistövero tuotti vuonna 2019 noin 120 miljoonaa euroa, korotus tuo lisätuloja vuodessa noin 10 miljoonaa euroa.

Rahastojen osalta sopeutusohjelman kirjaus on tyhjä. Valtuusto on päättänyt rahastoinnista ja sen säännöistä. Valtuusto voi koska tahansa päättää purkaa rahaston tai ottaa sen tuotot käyttöön kuntalaisten hyväksi.

Ketä ohjelma sitoo?

Oma käsitykseni on, että sopeutusohjelma sitoo ainakin virkamiesvalmistelua. Miksi se muuten olisi tehty?

Vuoden 2021 budjettiesityksessä ei nosteta kunnallisveroa, mutta kiinteistöveroa nostetaan sovittu 0,07 %. Kotihoidon kuntalisä muuttuu 1.3.2021 lähtien.

Muilta osin on mahdotonta arvioida, miten sopeutusohjelman linjaukset näkyvät vuoden 2021 kuntavaaleissa tai uuden valtuuston päätöksenteossa. Jo nyt on erilaista näkemyksiä siitä, kuinka sitovia ohjelman kirjaukset ovat. Kuka muistaa edes vuonna 2014 tehtyjä TATU 1:stä tai vuonna 2016 tehtyä TATU 2:sta, joiden piti tasapainottaa Espoon talous? Itse totesin jo silloin, että TATU:t eivät tuo tasapainoa - ei talouteen, eikä rahoitukseen. Jää siis nähtäväksi ja aika tavalla arvailujen varaan, mihin tämä uusi sopeutusohjelma (TATU 3?) lopulta vaikuttaa. Toivotaan parasta, eli Espoon talous saadaan näin taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäväksi.