Soukan kirjastosta ja Kulkukeskuksesta

Espoon valtuustossa keskusteltiin 24.1.2022 kuntalaisten kannalta kahdesta tärkeästä asiasta eli Soukan kirjaston lakkauttamisesta ja Kulkukeskuksen ongelmista. Kummassakin on kysymys siitä, minkälaisen tiedon perusteella päätöksiä tehdään.

Soukan kirjasto

Kulttuurilautakunta päätti viime vuoden lokakuussa, että Soukan lähikirjasto suljetaan tämän vuoden maaliskuun alussa. Päätös tehtiin yksinomaan taloudellisilla perusteilla. Säästöjä arvioitiin syntyvän vajaa 100 000 euroa vuodessa. Demarit vastustivat sulkemista, koska ennen päätöksentekoa ei oltu selvitetty, miten päätös vaikuttaa lapsiin ja alueen asukkaisiin. Tällainen ennakkoarviointi oli kyllä tilattu konsulttiyritys FCG:ltä, mutta se oli tulossa vasta loppuvuodesta. Päätös tehtiin siis ilman tietoa sen vaikutuksista lapsiin ja alueen asukkaisiin.

Kulttuurilautakunnan demarijäsenet jättivät päätökseen eriävän mielipiteen. 

Ennakkoarviointia olisi kyllä kannattanut odottaa. Sen mukaan Soukan lähikirjasto on tärkeä etenkin lapsille, lapsiperheille, ikäihmisille ja liikuntarajoitteisille. Päiväkodit käyttävät kirjastoa säännöllisesti, samoin ala-asteen ja eskarin oppilaat. Kirjaston lakkauttaminen vähentää merkittävästi päiväkotien kirjastossa käyntejä ja heikentää koululaisten hyvinvointia, koska kirjastossa ei voi enää viettää aikaa ja tehdä läksyjä. Pienet koululaiset eivät voi kulkea bussilla lähes kolmen kilometrin päässä olevaan Lippulaivan kirjastoon. Koululaisten arvioidaankin siirtyvän hengailemaan lähiympäristöön, ostarille ja kadulle. Nuorisotyöntekijät ilmaisivat huolensa erityisesti niiden alakoululaisten osalta, joilla ei ole muuten varaa harrastaa. Lähikirjaston lakkauttaminen vähentää myös aikuisten kirjastossa käyntejä ja sitten myös lukemista sekä vie aikuisilta kohtaamis- ja virkistyspaikan. 

Ennakkoarviointi tuotiin kulttuurilautakunnan joulukuun kokoukseen, mutta se merkittiin tiedosi ilman keskusteluja.

Kirjaston lakkauttamiseen valtuusto ei voinut enää vaikuttaa, vaan keskustelu koski nimenomaan sitä, miksi lakkauttamispäätös tehtiin ennen kuin päätöksen vaikutuksia oli selvitetty.

Kerroin omassa puheenvuorossani ennakkoarvioinnin pääkohdat ja korostin vaikutusten arvioinnin tärkeyttä ennen päätöksentekoa. Esitin, että pelastetaan nyt se, mitä pelastettavissa on. Etsitään Soukan kirjastolle Soukan alueelta pikaisesti uusi tila asioimiskirjastolle, kuten kulttuurilautakunta yksimielisesti päätti, samalla kun päätti lopettaa nykyisen kirjaston. 

Vähän nurinkurista tämä tietysti on, koska lähikirjaston lakkauttamisella ja palvelujen keskittämisellä haettiin nimenomaan taloudellisia säästöjä. Tämä velvoite tulee edellisen valtuuston hyväksymästä Taloudellisesti kestävä Espoo - tuottavuus ja sopeutusohjelman 147 miljoonan euron säästötavoitteesta vuosina 2020 - 2025. Pieni asiointipiste (ei sekään ole ilmainen) on tietysti parempi kuin ei mitään, mutta sen toimivuudesta asukkaiden kannalta ei ole tietoa. Tietoa ei ole myöskään siitä, kuinka paljon Soukan kirjastorakennuksen kunnostaminen olisi maksanut. 

Kunnallisessa päätöksenteossa kaikki asiaan vaikuttavat tekijät pitäisi olla päätöksentekijöiden käytettäviässä ennen päätöksentekoa. Toivottavati tämä toteutuu, kun tehdään päätöksiä Nuuksion koulun ja muiden lakkautettaviksi aiottujen lähikoulujen osalta.

Kulkukeskus

Espoolla on Kulkukeskus niminen lakisääteinen palvelu, jolla tarjotaan taksipalveluja niille vammaisille ja ikäihmisille, jotka eivät voi käyttää julkista palvelua. Kulkukeskuksen kuljetusoperaattori vastaanottaa tilaukset, reitittää ja välittää ne sopivimmalle autolle.

Kulkukeskus on toiminut reilun vuoden ja sitä on arvosteltu ankarasti. Virkamiesten mukaan asiat ovat pääosin kunnossa tai ainakin hyvin työn alla. Kulkukeskuksessa tehtiin aluehallintoviraston vaatimuksesta asiakassovellutuksen auditointi joulukuussa, mutta sen sisältöä tai sen perusteella päätettyjä toimenpiteistä ei ole kerrottu valtuutetuille.  

Kulkukeskuksen osalta vallitsee kummallinen ristiriita. Virkamiehet eivät näe ongelmia eivätkä halua myöntää, että järjestelmässä ja sopimuksissa on tehty virheitä.

Täysin päinvastaista viestiä tulee vammaisneuvostolta, joka totesi kokouksessaan 11.1.2022, että toiminta ei ole edelleenkään parantunut eivätkä korjaustoimet ole tuottaneet riittävää tulosta.

Keskustelin ennen valtuuston kokousta vammaisneuvoston puheenjohtaja Pirkko Kuuselan kanssa. Hän kertoi, että ongelmia on luvattu selvittää ja korjata, mutta näin ei ole tehty. Juurisyitä ei haluta selvittää, jolloin todellisia ongelmia ei myöskään korjata. Liian paljon on satunnaisuuksia ja epäselvyyksiä, mikä tekee järjestelmästä vammaiselle henkilölle pelottavan. Nyt mennään täysin tuurilla ja minä tahansa päivänä voi sattua jotain vakavaa.

En voi ymmärtää, miksi vammaisneuvostoa ei kuulla, vaikka neuvoston lakisääteisenä tehtävänä on seurata vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kuntalaisten oikeuksien toteutumista. Miksi katsotaan vain keskiarvoja, jolloin yksilöiden kohtaamia ongelmia ei tunnisteta. Moni vaikeasti vammainen on joutunut odottamaan kyytiä todella pitkään. Pakkasella kyydin odottaminen on kohtuutonta. Illalla ongelmat korostuvat, koska klo 21 jälkeen ei saa mitään kyytiä. Puhelinpalvelussa jonotusajat ovat voineet olla jopa 30–45 minuuttia. Lisäksi puhelinpalvelua on heikennetty, vaikka 80 prosenttia palvelun käyttäjistä haluaa hoitaa tilaamisen puhelimella.  

Espoon kaupunki kilpailuttaa nyt kuljetuspalvelua ja vastuu palvelusta siirtyy ensi vuoden alusta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle. Pidin puheenvuorossani välttämättömänä, että Espoossa kuljetuspalvelu laitetaan heti kuntoon. Espoon ongelmat eivät saa siirtyä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle. 

Onneksi kaupunginjohtaja Mäkelä totesi keskustelun lopuksi, että Kulkukeskuksen ongelmat otetaan heti käsittelyyn kaupungin johtoryhmässä.

 

Nuuksion koulua ei saa lakkauttaa

Aluevaaleissa kaikki puolueet puhuvat lähipalveluista ja niiden säilyttämisestä. Kuntapolitiikassa on kuitenkin nähty, että päätöksenteon hetkellä eurot nousevat kuitenkin tärkeämmiksi kuin kuntalaisten lähipalvelut. 

Olen puolustanut Nuuksion koulun säilyttämistä Länsiväylässä julkaistussa mielipiteessä yhdessä Mika Helanderin kanssa ja Helsingin Sanomissa yhdessä Risto Ihamuotilan kanssa.

 

Nuuksion koulua ei saa lakkauttaa (HS 22.1.2022)

Sata vuotta sitten köyhä Espoon kunta otti koulun vastuulleen. Nyt rikas kaupunki haluaa luopua siitä.

Espoon laajalla luoteisalueella Nuuksiossa on ollut asutusta jo vuonna 1540, muun muassa seitsemän maatilaa. Nuuksion kehittäminen ei kuitenkaan ole erityisemmin kiinnostanut Espoota.

Alueen ensimmäinen suomenkielinen koulu perustettiinkin vuonna 1905 yksityisen henkilön aloitteesta Histan kartanon entiseen torppaan, johon tehtiin lisärakennus. Koulun toimintaa rahoitettiin yksityisesti aina vuoteen 1926, jolloin Espoon kunta vihdoin otti vastuun koulusta. Vuonna 1952 valmistui uusi, silloin moderni koulurakennus, joka edelleen on käytössä. Oppilasmäärän lisäännyttyä 2000-luvun alkupuolella tehtiin parakkimainen lisärakennus.

Nyt sata vuotta myöhemmin koulua uhkaa lakkauttaminen. Espoon koulupolitiikka näyttää perustuvan keskittämiseen. Pienten koulujen rahoittaminen on kuulemma liian kallista. Kuitenkin pienten lasten eli ala-asteen koulutuksen tulisi tapahtua lähialueella, jotta pienet koululaiset voivat liikkua turvallisia reittejä ja niin, ettei kulkeminen vie kohtuuttomasti aikaa. Pienissä kouluissa opetus on henkilökohtaisempaa ja kaveripiirit läheisempiä.

Nuuksion tyypillisellä pientalo-alueella julkiset kulkuyhteydet ja muutkin palvelut ovat hankalammin saavutettavissa kuin muualla Espoossa. Koulun menetys veisi tilanteen yhä huonompaan suuntaan. Nuuksioon on sitä paitsi muuttamassa koko ajan lisää väkeä, mihin Espoon pohjois- ja keskiosien yleiskaavaehdotuskin viittaa.

Sata vuotta sitten köyhä Espoon kunta otti vihdoin koulun vastuulleen. Nyt rikas kaupunki haluaa luopua siitä. Pienet koululaiset eivät ole numeroita eivätkä euroja. Nuuksion koulun tulee voida jatkaa toimintaansa.

Risto Ihamuotila

kansleri, koulun perustajan pojanpoika, Espoo

Hannele Kerola

varatuomari

Nuuksio-seuran puheenjohtaja

Vaaliareena: Pieni lähikoulu on lapsille turvallisin (Länsiväylä 13.1.2022)

Espoossa hyväksyttiin vuoden 2020 syksyllä Taloudellisesti kestävä Espoo -tuottavuus- ja sopeutusohjelma, jonka tavoitteena on hidastaa menojen kasvua 147 miljoonalla eurolla. Tämä saavutettaisiin muun muassa kasvattamalla varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen yksikkökokoja ja siirtymällä suuriin kouluyksiköihin.

Ohjelmaa on nyt alettu panna täytäntöön esittämällä pienten lähikoulujen eli Nuuksion ja Bembölen koulujen lakkauttamista. Päätöksiä viedään eteenpäin ilman lapsivaikutusten arviointia. Alueen kouluverkkoa ja ruotsinkielisen kouluverkon erityispiirteitä ei ole myöskään arvioitu. Koulujen lakkauttamisella uskotaan saavutettavan useamman vuoden aikana yhteensä muutaman miljoonan euron säästöjä.

Taloudellisesti kestävä Espoo -ohjelmassa ei ole ymmärretty Kehä III:n varren ja sen pohjoispuolen erityispiirteitä eli harvaa asutusta, pieniä lähikouluja ja huonosti toimivaa joukkoliikennettä. Koulujen lakkauttaminen tarkoittaisi merkittävää muutosta perheiden ja oppilaiden elämässä. Pieni, turvallinen ja tuttu lähikoulu muuttuisi suureksi koulukeskukseksi. Koulumatkat pitenisivät jopa 10 kilometriä ja koulumatkat yli tunnin yhteen suuntaan, mikä on lapsille kohtuutonta. Kouluun ei pääsisi enää kävellen tai pyörällä.

Yhteiskunnassa onkin tehtävä pandemian johdosta kiinteistöpolitiikan uudelleenarviointi. Suurista yksiköistä ja tiloista, joissa on isoja ihmismääriä, on pyrittävä pienempiin, fyysisesti rajatumpiin tiloihin. Nyt on pohdittava isojen koulukeskusten terveysturvallisuutta, ja tarvetta edistää pienempiä oppimisympäristöjä. Pienet lähikoulut, joissa ei ole ollut koronatartuntoja, antavat tähän parhaat mahdollisuudet.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella joudutaan miettimään samanlaisia strategisia valintoja: Painotetaanko taloudellisia säästöjä vai alueen asukkaiden turvallisia ja terveellisiä lähipalveluja. Me kannatamme lähipalveluja.

Hannele Kerola (sd.)

varatuomari, valtuutettu

Mika Helander (sd.)

yliopistonlehtori, dosentti, svenska rum -ltk:n jäsen

 

RIITTÄVÄTKÖ RAHAT, PARANEVATKO PALVELUT?

Soteuudistus tulee, se on selvä. Hyvinvointialueiden valtuustot valitaan tammikuussa 2022. Vuoden 2023 alusta kuntien sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimen palvelut sekä opiskeluhuollon kuraattorit ja psykologit siirretään hyvinvointialueille. Muutos koskee noin 173 000 työntekijää.

Uudellemaalle tulee viisi uutta hyvinvointialuetta eli Länsi-Uudenmaan, Keski-Uudenmaan, Itä-Uudenmaan ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueet sekä Helsinki. Nämä alueet vastaavat palvelujen järjestämisestä. HUS eli Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri säilyy nykyisellään, mutta se lopetetaan vuonna 2022 ja tilalle perustetaan HUS-yhtymä.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle tulee 10 kuntaa eli Espoo, Hanko, Inkoo, Kauniainen, Kirkkonummi, Lohja, Raasepori, Siuntio, Karkkila ja Vihti sekä Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos.

Jos tulen valituksi Länsi-Uudenmaan aluevaltuustoon (numeroni on 286) tavoitteeni on, että vuoden 2022 aikana arvioidaan:

-          mitkä ovat koko alueen asukkaiden palvelutarpeet, esim. kuinka moni on yksityisen työterveyshuollon piirissa

-          minkälainen sairaala- ja palveluverkko alueella tarvitaan

-          mitkä palvelut hoidetaan lähipalveluna ja mitä voidaan keskittää sekä, mitkä palvelut voidaan tarjota etänä

-          miten rakennetaan toimiva työnjako hyvinvointialueiden, kuntien ja HUS:n välillä.

Hyvinvointialueiden rahoituksesta

Tähän asti jokainen kunta on vastannut omalla alueellaan palvelujen kustannuksista joko verotuloilla tai valtionosuuksilla. Jatkossa valtio maksaa hyvinvointialueiden kaikki kulut, yhteensä yli 20 miljardia euroa. Tämän vuoksi jokaisen kunnan kunnallisveron tuottoa alennetaan 12,39 % eli yhteensä 12,8 mrd. euroa.

Hyvinvointialueet voivat rahoittaa palvelujaan myös asiakasmaksuilla, joilla tosin katetaan vain muutama prosentti palvelujen kustannuksista. Asiakasmaksulailla valtio on säätänyt osan palveluista maksuttomiksi, esimerkiksi hoitajavastaanotot. Laissa on myös säädetty enimmäismaksuista tiettyjen palvelujen osalta. Hyvinvointialue voi siten päättää vain palvelujen maksuttomuudesta tai, että alueella otetaan käyttöön laissa säädettyä enimmäismaksua pienemmät maksut.

Soteuudistuksen rahoitusmalli on monimutkainen ja perustuu THL:n tarvevakiointiin. Sen tavoitteena on jakaa valtion rahat hyvinvointialueille väestön tarpeiden mukaan. Tätä varten THL on kehittänyt terveyden-, vanhusten- ja sosiaalihuollon kertoimia, joilla voidaan laskea jokaisen alueen tarvevakioidut menot. Ennen soteuudistusta tehtyjen alustavien laskelmien mukaan palvelujen tarve on suurinta Etelä-Savossa ja pienintä Länsi-Uudellamaalla.

Terveydenhuollon mallissa on huomioitu sairastavuus, alueen asukkaiden ikä, sukupuoli, työkyvyttömyys, tulot, koulutus, siviilisääty, pääasiallinen toiminta, yksinasuminen ja yhden vanhemman perheiden määrä.

Vanhustenhuollon rahoitustarve lasketaan 18 sairauden perusteella. Suurimman painon saavat muistisairaudet. Muina tekijöinä ovat ikä, tulot, yksinasuminen ja toimeentulotuen asiakkuus.

Sosiaalihuollossa rahoituksen tarve määritellään 13 sairauden lisäksi iän, tulojen, työkyvyttömyyden ja toimeentulotuen asiakkuuden perusteella.

Entinen työpaikkani valtiovarainministeriö, teki keväällä 2021 laskelmia hyvinvointialueiden rahoituksesta.

Valtakunnalliset kustannukset ovat nyt 3 663 euroa/asukas, mutta alueiden välillä on eroja:

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella on 473 838 asukasta eli se on Suomen neljänneksi suurin hyvinvointialue. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle siirtyy kunnista kustannuksia 1,566 miljardia euroa eli 3 305 euroa/asukas. Soteuudistuksessa Länsi-Uudenmaan laskennallinen rahoitus on kuitenkin vain 1,464 miljardia euroa eli 3 091 euroa/asukas.

Esimerkiksi Lapissa on 176 665 asukasta. Siirtyvät kustannukset ovat 4 361 euroa/asukas ja laskennallinen rahoitus 4 700 euroa/asukas.

Jatkossa hyvinvointialueiden kustannusten kasvua pyritään hillitsemään rajoittamalla rahan määrää uudistuksen kolmannesta vuodesta lähtien. Tosin hyvinvointialueille on luvattu, perustuslain mukaisesti, oikeus lisärahoitukseen, jos myönnetyn rahoituksen taso vaarantaa sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen. Jää nähtäväksi, miten tämä toteutuu käytännössä.

Rahoitusmalliin kohdistuu kritiikkiä

Tarveperusteisen rahoituksen yhtenä ongelmana saattaa olla se, että hyvinvointialueen rahoitus kasvaa, kun sairastavuus lisääntyy, mikä ei kannusta kohentamaan väestön terveydentilaa.

Uudenmaan erillisratkaisusta annetuissa lausunnoissa korostettiin tarvetta valtakunnallisen rahoitusratkaisun selventämiseen sekä Uudenmaan alueen erityispiirteiden huomioimista. Riittävien ja vaikuttavien palvelujen turvaaminen vaatii riittävää resursointia, koulutusta ja henkilöstöä. Useampi kunta esitti huolensa siitä, ettei raportissa otettu kantaa rahoitusratkaisuun. Järjestämisvastuun lisäksi on tärkeää selvittää erityisesti se, miten palvelut tulevaisuudessa rahoitetaan.

HUS on esittänyt voimakasta kritiikkiä rahoitusmallia kohtaan:

Rahoitusmalli vie pohjan erikoissairaanhoidolta, romuttaa koko maan erikoissairaanhoitojärjestelmän, asettaa Uudenmaan eriarvoiseen asemaan eikä huomioi HUSn erityistehtävää, kuten valmiuden ja varautumisen ylläpitoa tai tutkimusta ja opetusta.

Tarvevakiointimalli on keinotekoinen ja yksipuolisuudessaan täysin kestämätön lähtökohta.

Se ei esimerkiksi huomio sotepalvelujen tuottamisen alueellisia kustannuseroja tai kustannusten kehitystä, kuten palkka- ja vuokraeroja. Mallin keskeisimpiä puutteita on, että sen pohjana on käytetty suppea määrä erilaisia sairausluokituksia, jotka ovat lisäksi keskenään epäsuhtaisia. Sairausluokat kattavat vain puolet terveydenhuollon kustannuksiin vaikuttavista sairauksista.

Rahoitusmalli leikkaa pelkästään HUSn rahoitusta yli 100 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaisi noin 1 500 henkilötyövuoden pysyvää vähentämistä.

Ymmärrän hyvin HUS:n kritiikin, olenhan sen hallituksen jäsen.

Oma kantani:

Soteuudistukselle on hyviä tavoitteita. Sillä halutaan muun muassa turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut kaikille suomalaisille ja parantaa palvelujen saatavuutta, mutta myös hillitä kustannusten kasvua.

Vastauksena blogini otsikkoon (Riittävätkö rahat, paranevatko palvelut) on, että ainakaan Länsi-Uudellamaalla rahat eivät taida riittää palvelujen parantamiseen ainakaan alkuvuosina.

Sotepalvelujen rahoitusmalli, rahan määrä ja rahojen jakaminen eri aluille ovat kuitenkin erittäin tärkeitä asioita. Niistä pitää puhua ja tilanteen kehittymistä täytyy seurata tarkkaan. Hallinnon rakenteet eivät ole palvelujen saatavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta ensisijaisia asioita, vaan raha ratkaisee.

En siis lupaa, että Länsi-Uudellamaalla palveluja voidaan heti parantaa, koska rahaa on käytettävissä vähemmän kuin nyt. Lupaan kuitenkin tehdä kaikkeni, että Länsi-Uudenmaan valtuusto ja HUS:n hallitus huolehtivat edunvalvonnasta eli pitävät esillä ja painostavat maan hallitusta siitä, että rahoitusmalli uudistetaan ja palvelujen rahoitus sekä hoitajien palkat saadaan riittävälle tasolla.

Minä kannatan maakuntaveroa ja haluan, että eduskunta päättää maakuntaveron käyttöönotosta. Vero kannustaa alueita ottamaan itse vastuuta palvelujen kustannustehokkuudesta ja laadusta. Ilman veroa valtion ”piikki on auki” ja johtaa valtion verojen korottamiseen tai siihen, että valtio ei anna riittävästi rahaa palveluihin ja investointeihin.

Oma kantani on, että Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella tavoitteena tulisi olla, että sotekeskusten vastaanotossa ei peritä lainkaan asiakasmaksuja. Eihän niitä peritä yksityisessä työterveyshuollossakaan. Länsi-Uudellamaalla maltillinen maakuntavero onkin parempi vaihtoehto kuin asiakasmaksujen periminen palvelujen käyttäjiltä. Näin kaikki alueen asukkaat osallistuvat julkisten palvelujen ja etujen rahoittamiseen. Tällä tavalla toimitaan hyvinvointivaltiossa.