Tämä juttuni julkaistiin Espoon demarien Valdemari-lehdessä marraskuussa 2019.
--------------------------------------------------
Köyhyys on vakava asia. Köyhällä perheellä on vaikeuksia
maksaa vuokra eivätkä rahat riitä kunnolliseen ruokaan, liikkumiseen ja
harrastuksiin. Köyhän perheen lapsella on suurempi riski jäädä ulkopuolelle ja
tulla kiusatuksi kuin muilla lapsilla.
Nelihenkinen perhe, jossa on kaksi aikuista ja kaksi lasta,
luokitellaan köyhäksi, jos käytettävissä olevat tulot ovat kuukaudessa noin
2 600 euroa. Yhdenhuoltajan perheessä tuloraja on noin 2 000 euroa.
Vauraassa Espoossa on noin 3 000 köyhää lapsiperhettä,
joissa on lähes 5 000 lasta. Espoo tarinassa on selvä tavoite lapsiperheköyhyyden
vähentäminen. Tavoitteen saavuttamista tukee valtuustossa elokuussa hyväksytty kaksivuotinen
toimenpideohjelma. Demarien esityksestä valtuusto päätti seurata vuosittain
ohjelman toteuttamista ja arvioida asetettujen tavoitteiden riittävyyttä.
Ohjelman tavoite on hyvä: Perheen taustasta ja
varallisuudesta riippumatta kaikki espoolaiset lapset ja nuoret saavat
terveistä, turvallisista ja innostavista päiväkodeista ja kouluista hyvät
lähtökohdat elämään, jatko-opintoihin ja työhön. Lasten ja nuorten
pahoinvointia ennaltaehkäistään perheiden tukemisella, oikea-aikaisilla
palveluilla ja eri tahojen yhteistyöllä. Kaikille lapsille ja nuorille halutaan
taata mahdollisuus liikunta- ja kulttuuritoimintaan. Kohderyhmänä ovat erityisesti
perheet, joissa on työttömyyttä ja, jotka saavat toimeentulotukea.
Ohjelmaan on kirjattu paljon hyviä tavoitteita ja
toimenpiteitä, mutta kovin yleisellä tasolla. Toimenpideohjelman suurin
heikkous onkin siinä, että köyhyyden poistamiseen ei varata yhtään euroa. Ainoa
konkreettinen lupaus on, että kesäisin asukaspuistoissa järjestetään
puistoruokailua lapsille ja nuorille.
Espoossa, kuten myös muualla Suomessa, lapsiperheköyhyys on lisääntynyt
koko 2000-luvun. Tämä huono kehitys pitää pystyä katkaisemaan. Sen sijaan, että
lapsiperheille suunnattaisiin lisää tukea, Espoossa yritettiin tänä syksynä
leikata koulutus- ja sosiaalipalvelujen rahoitusta. Sama tavoite näkyi myös
syksyn budjettineuvotteluissa. Ohjelman kauniit tavoitteet jäävät näin
toteutumatta.
Ohjelmassa ei myöskään kerrota, onko Espoossa eroja eri
alueiden välillä. Kaupungilta saatujen tilastotietojen mukaan pienituloisuus
keskittyy Espoon keskuksen ja Kilon alueille. Tämä pitää uskaltaa tunnustaa.
Helsingissä demarit ovat ehdottaneet, että kaupungin budjettia laadittaessa
sekä palveluja ja investointeja suunniteltaessa otetaan huomioon alueen
koulutustaso, tulotaso, työllisyysaste ja vieraskielisten määrä. Näin voidaan vähentää
alueiden välistä eriytymistä ja kaventaa eri alueiden hyvinvointieroja. Espoossa
tarvitaan samanlaista toimintaa, jotta lapsiperheiden köyhyyteen pystytään
todella puuttumaan.
Esitän yhden konkreettisen lisäyksen ohjelmaan. Köyhä
lapsiperhe voi olla todella vaikeuksissa, jos isällä tai äidillä on
talousvaikeuksien lisäksi aikaisemmin kertynyttä vuokravelkaa. Perhe ei voi
tällöin saada asuntoa vapailta vuokra-asuntomarkkinoilta ja vaikeuksia on myös
saada kohtuuhintainen kunnallinen vuokra-asunto. Ratkaisuna voisi olla se, että
Espoo myöntäisi aina toimeentulotukea saavalle lapsiperheelle täydentävää tai
ehkäisevää toimeentulotukea vuokravelan maksuun tai tekisi perheen kanssa
realistisen maksusuunnitelman. Näin voitaisiin varmistaa koti jokaiselle
lapsiperheelle.
Ryhdytään Espoossa edelläkävijöiksi myös tässä asiassa.
Huolehditaan siitä, että Espoossa köyhien lapsiperheiden määrä vähenee
selvästi. Huolehditaan myös siitä, että kaikilla lapsilla ja nuorilla on
mahdollisuus harrastaa sitä lajia, minkä tuntee omakseen. Olipa se sitten
vaikka jääkiekkoa tai ratsastusta.