ELÄKKEIDEN TASOSTA – MIKÄ ON OIKEUS JA KOHTUUS MINUN MIELESTÄNI

Aluksi kuitenkin muutama sana vielä eläkkeiden ja palkkojen verotuksen eroista. Vertasin edellisessä blogissani eläkkeellä olevan ja yli 53 -vuotiaan työssä käyvän verotuksen eroja. Päädyin siihen, että verotuksessa ei ole eroa. Lopputulos olisi vähän erilainen, jos olisin verrannut vaikka 30 -vuotiaan ja eläkkeellä olevan 65 -vuotiaan verotusta. Palkkojen verotus on tällöin kevyempää, koska osa verotuksen yhteydessä perittävistä maksuista vaihtelee iän perusteella. Esim. työeläkemaksu (ja vastaavasti myös eläkekertymä) on 53 – 62 -vuotiailla 1,5 prosenttiyksikköä suurempi kuin muilla.

Vuonna 2017 voimaan tulleet kiky-sopimuksen mukaiset muutokset kiristivät palkansaajan eläkemaksuja, mutta tätä kompensoitiin ansiotulojen verotuksen kevennyksellä, mikä tietysti koski myös eläkkeitä. 

Suuri kuva siis on, että eläkkeiden ja palkkojen verotuksessa erot ovat pieniä ja eri suuntiin meneviä. Erilaisten vähennysten ja maksutasojen vuoksi verotus on lisäksi vaikeasti ymmärrettävää. Oikeudenmukaisuuden kannalta tämä on huono asia.  

Suuremman huomion veroblogissani olisi ansainnut se, että työttömän saaman päivärahan verotus on selvästi kireämpää kuin palkkatulojen verotus. Jos työtön saa kuukaudessa 1 000 euroa, veroa menee 21 %. Vastaavan suuruisesta palkkatulosta maksetaan kunnallisveroa vain 8,5 %. Demaritkin ovat pitäneet tätä oikeudenmukaisena ja uskoneet, että työtöntä kannustetaan näin töihin. Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta tämä on kuitenkin väärin. Minä en usko kannustavuteen. Luulen, että suurin osa työttömistä ei edes tiedä, että työtulovähennyksen vuoksi verotus kevenisi, jos menisi töihin. Sitä paitsi, kuinka moni pystyy edes valitsemaan, jos työpaikkoja ei edes ole.

Eläkkeiden tasosta

Pitkällä aikavälillä työntekijöiden palkkojen kehityksen pitäisi noudattaa tuottavuuden kasvua. On oikeus ja kohtuus, että osa yrityksen tuloksesta ”sataa työntekijöiden laariin”.

Pitäisikö eläkkeiden nousta samaa tahtia kuin palkkojen? Tästä on varmasti erilaisia näkemyksiä, mutta minusta on oikeudenmukaista, että eläkkeiden ostovoimasta pidetään huolta. Kun hinnat nousevat, eläkkeet nousevat. Alla olevan laskelman on tehnyt tutkija Sami Grönberg eduskunnan tietopalvelusta. Siinä listataan ensin vuoden 2016 brutto- ja nettoeläkkeet, sitten samat tiedot vuodelta 2017 ja viimeisessä sarakkeessa on ostovoiman muutos:

Bruttotyöeläke, €/kk	Nettokokonaiseläke, €/kk	Bruttotyöeläke, €/kk		Nettokokonaiseläke, €/kk	Ostovoiman muutos, %
0	767	0		760	-2,0%
500	906	504		902	-1,6%
1 000	1 061	1 007		1 061	-1,2%
1 500	1 266	1 511		1 276	-0,4%
2 000	1 578	2 014		1 595	-0,2%
2 500	1 900	2 518		1 924	0,0%
3 000	2 168	3 021		2 199	0,2%
3 500	2 444	3 525		2 471	-0,1%
4 000	2 714	4 028		2 753	0,2%
4 500	2 970	4 532		3 021	0,5%
5 000	3 226	5 035		3 281	0,5%
5 500	3 482	5 539		3 541	0,5%
6 000	3 738	6 042		3 802	0,5%
6 500	3 945	6 546		4 016	0,6%
7 000	4 149	7 049		4 226	0,6%
7 500	4 354	7 553		4 436	0,7%
8 000	4 558	8 056		4 646	0,7%
8 500	4 763	8 560		4 856	0,7%
9 000	4 968	9 063		5 066	0,8%
9 500	5 172	9 567		5 276	0,8%
10 000	5 377	10 070		5 485	0,8%

Taulukosta näkyy selvästi, että tänä vuonna pienten eläkkeiden ostovoima heikkenee ja suurten paranee. Tämä on väärin. Ongelmaa ei kuitenkaan voida korjata taitetun indeksin muuttamisella, vaan luopumalla vähintään takuueläkkeiden väliaikaisesta leikkaamisesta.

En siis kannata demareiden puoluekokouksessakin keskusteluun tulevaa taitetun indeksin muutosta. Minusta eläkkeitä voidaan jatkossakin tarkistaa vuosittain indeksillä, jossa kuluttajahintojen paino on 80 % ja palkkojen 20 %.  On tärkeää varmistaa, että eläkemaksuja ei jatkossa jouduta nostamaan. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että nuoretkin saavat aikanaan eläkkeitä sen verran, että pärjäävät. 

Kaksi huolta minulla on eläkkeiden osalta: Miten estetään eläkeläisten köyhyys ja miten huolehditaan siitä, että pätkätöitä tekeville nuorille kertyy riittävästi eläkettä. 

Eläkeläisten köyhyydestä ja köyhyydestä yleensä

On hienoa, että jokainen Suomessa asuva on vuodesta 2011 lähtien ollut lain nojalla oikeutettu takuueläkkeeseen, jos eläke ei muutoin riitä kohtuulliseen toimeentuloon. Takuueläke maksetaan valtion varoista ja se on tänä vuonna 760,26 euroa kuukaudessa. Vuonna 2016 takuueläke oli 6,69 euroa suurempi ja vuonna 2018 se on taas noin 8 euroa suurempi. En ymmärrä tällaista poukkoilua eikä siihen löydy perusteluja hallituksen esityksestä.

Takuueläkkeitä koskevaa lakia säädettäessä arvioitiin, että takuueläkkeen saajia olisi noin 120 000 ja siihen menisi noin 100 miljoonaa euroa valtion varoja. Vuoden 2015 tilastojen mukaan takuueläkkeen saajia oli noin 100 000, suurin osa naisia. Minusta on huolestuttava tieto, että peräti puolet takuueläkkeen saajista on alle 60-vuotiaita ja 13 % alle 30 -vuotiaita. 

Minusta demareiden pitäisi linjata, että me huolehdimme takuueläkkeen saajista, mutta myös ylipäätään köyhistä sekä liian nuorena pienen työkyvyttömyyseläkkeen varaan jääneistä. Heille meidän tulisi varmistaa säällinen elämä.

ELÄKE JA VEROTUS

Kirjoitan nyt kaksi blogia eläkeläisten asiaa. Ensimmäinen koskee eläkkeiden verotusta, toinen eläkkeiden suuruutta. Olen demareiden puoluekokousedustaja ja eläkkeistä siellä puhutaan aivan varmasti.

Jatkuvasti törmää väitteeseen, että eläkkeiden verotus on kireämpää kuin palkansaajien. Näin ei ole (se tosin on oma juttunsa, pitääkö palkkoja ja eläkkeitä verottaa yhtä paljon). Pienten eläkkeiden ja palkkojen verotuksessa on eroa, mutta niin päin, että eläkkeitä verotetaan lievemmin kuin palkkatuloja, puhumattakaan sosiaalietuuksista, joiden verotus on kireintä. Veronmaksajien Keskusliiton kuva (sis. keskimääräiset tuloverot, pakolliset sotemaksut ja yle-veron) kertoo tämän selvästi:

Eläkkeensaajan ja 53 vuotta täyttäneen palkansaajan veroprosentit eri tulotasoilla 2015

Pienet eläkkeet ja verotus

Ensin vähän yleistä veroteoriaa: Kirjoitin lähes 10 vuotta sitten VM:n keskustelualoitteen Hyvä verojärjestelmä ja kansantalous (75/2007). Pohdin siinä veronmaksukykyä sekä horisontaalisen että vertikaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta. 

Veronmaksukyvyn peruslähtökohta on, että kovin pienistä tuloista ei tarvitse maksaa veroa ollenkaan. Veronmaksukykyä ei ole, koska tietty määrä tuloista tarvitaan elämiseen. Näitä periaatteita on tärkeää kunnioittaa jatkossakin:

Horisontaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että samalla tulotasolla olevien verovelvollisten pitäisi maksaa veroa yhtä paljon. Joskus voi kuitenkin olla niin, että veronmaksukyky on toisella heikompi kuin toisella; tulot ovat yhtä suuret, mutta toisella menot ovat suuremmat kuin toisella. Horisontaalista oikeudenmukaisuutta toteutetaan tällöin verovähennyksillä. 

Vertikaalinen oikeudenmukaisuus edellyttää, että suurista tuloista maksetaan enemmän veroa kuin pienistä tuloista, koska suurituloisella on enemmän veronmaksukykyä. Tämän vuoksi meillä on progressiivinen tuloverotus.

Kaikkein pienituloisimmilla ei ole veronmaksukykyä, minkä vuoksi aivan pienistä tuloista ei makseta veroa. Valtiolle veroa aletaan maksaa vasta sitten, kun vuositulot ylittävät 16 900 euroa (vuosi 2017). Tästä alarajasta säädetään yksiselitteisesti laissa.

Kotikunnalle maksettavassa kunnallisverossa ei ole selkeää, laissa säädettyä alarajaa. Erilaisten verovähennysten vuoksi kunnallisveroa maksetaan kuitenkin vasta sitten, kun vuositulot ylittävät keskimäärin noin 15 000 euroa eli reilun tonnin kuukaudessa. Veroton osa riippuu kuitenkin siitä, minkälaisia verovähennyksiä yksittäinen veronmaksaja saa. Sivuhuomautuksena voi todeta, että kukaan ei maksa kunnallisveroa valtuuston päättämän veroprosentin verran (Espoossa 18 % vuonna 2017), vaan erilaisten vähennysten vuoksi todellinen eli efektiivinen veroaste on keskimäärin noin 14 % tuloista.

Pieniä eläketuloja saavat on kunnallisverotuksessa haluttu asettaa muita parempaan asemaan (horisontaalinen oikeudenmukaisuus). Eläketulosta tehdään aina lain nojalla eläketulovähennys, minkä vuoksi kansaneläkkeestä (628,85/kk vuonna 2017) tai takuueläkkeestä (760,26/kk vuonna 2017) ei makseta lainkaan veroa.  

Vaikka pienistä palkkatuloista ei makseta veroja, niistä joutuu kuitenkin maksamaan jo ensimmäisestä eurosta lähtien veronluonteisia eläkevakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksua sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksua. Näitä maksuja peritään palkkatuloista noin 10 %. Vastaavia maksuja ei peritä eläketuloista.

Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta minusta olisi tärkeää, että laissa säädettäisiin yleinen verotuksen alaraja, jonka nojalla kaikkein pienimmät tulot olisivat verottomia sekä valtion- että kunnallisverotuksessa. Muutos keventäisi hieman pienten palkkatulojen verotusta ja hieman enemmän sosiaalietuuksien kuten työttömyystuen verotusta. Onneksi maakunta- ja soteuudistus vie meitä tähän suuntaan, koska jatkossa entistä suurempi osa veroista peritään valtionverona, jossa on jo yhteinen alaraja. 

Suurempien eläkkeiden verotus

Kuten edellä on todistettu, palkoista ja eläkkeistä maksetaan yhtä paljon veroja, lukuun ottamatta pieniä eläketuloja, joita verotetaan kevyemmin.

Miksi sitten jatkuvasti väännetään kättä siitä, että palkkatulojen ja eläkkeiden verotuksessa on eroja? Selitys löytyy siitä, että palkkojen verotus on erilainen kokonaisuus kuin eläkkeiden verotus. Jos verrataan vain veroja tai vain maksuja, tullaan väärään lopputulokseen. Tärkeintä on kokonaisuus ja käteen jäävä tulo. On aivan tarpeetonta saivarrella, millä nimellä veroa tai lakisääteistä, veronluonteista maksua kerätään.    

Alla olevasta Veronmaksajain Keskusliiton taulukosta näkyy, mitä kaikkia veroja ja maksuja peritään eläkkeistä ja palkoista (esimerkissä vuositulo 20 000 euroa, vuosi 2015): 

	Eläkkeensaaja	Palkansaaja
Palkansaajan eläkevakuutusmaksu	0,00 %	7,20 %
Sairausvakuutuksen päivärahamaksu	0,00 %	0,78 %
Työttömyysvakuutusmaksu	0,00 %	0,65 %
Kunnallisvero	16,10 %	9,16 %
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu	1,21 %	0,61 %
Kirkollisvero	1,16 %	0,66 %
Yleisradiovero	0,68 %	0,66 %
Kaikki verot ja maksut yhteensä (ml. YLE-vero)	19,15 %	19,71 %

Epäselvyyttä kokonaisuudesta syntyy etenkin siinä vaiheessa, kun ihminen jää eläkkeelle. Hän saattaa ihmetellä, miten verokorttiin merkitty veroprosentti on eläkkeestä yhtä suuri kuin paljon suuremmasta palkkatulosta. Selitys on se, että verokortin pidätysprosentissa ei ole mukana palkansaajan eläkevakuutusmaksua ja työttömyysvakuutusmaksua.  Tämä noin 10 prosentin osuus peritään kuitenkin palkkatuloista verokortin pidätysprosentin lisäksi. Eläketuloista näitä maksuja ei peritä. 

Summa summarum: Verotus ei kiristy eläkkeelle jäädessä, eläketuloja ei veroteta kovemmin kuin palkkatuloja, vaikka yli 45 000 vuosieläkkeistä peritään kuusi prosenttia lisäveroa (ns. raippavero). Se ainoastaan tasaa palkansaajan ja eläkeläisen verotuksen samalle tasolle tai jos ollaan tosi tarkkoja, nostaa yli 95 000 euron vuosieläkkeiden (noin 8 000 euroa/kk) ihan hitusen korkeammalle tasolle kuin vastaavan suuruisten palkkojen verotuksen. Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta tämä ei ole oikein, mutta en silti usko, että tästä pitäisi kantaa huolta demareiden puoluekokouksessa.