Länsimetro Oy ja julkisuus

Espoon ja Helsingin valtuustot päättivät tällä viikolla korottaa omavelkaisen takauksen määrää Länsimetron lainoille. Länsimetron 1. vaihe (Ruoholahdesta Matinkylään) on pituudeltaan 14 kilometriä ja maksaa näillä näkymin 1,2 miljardia euroa. Toinen puolta lyhempi pätkä (Matinkylästä Kivenlahteen) maksaa lähes yhtä paljon. Kysymys on valtavista summista.

Vaikka rahoituksessa puhutaan takausvastuun nostamisesta, tosiasiassa koko hanke rahoitetaan verorahoilla. Länsimetro Oy nostaa lainat ja Espoo ja Helsinki takaajina maksavat ne. Länsimetro Oy:llä ei ole mitään tuloja.

Länsimetro siis rakennetaan verovaroilla, mutta sitä ei voida valvoa eikä siitä voida keskustella avoimesti, koska toiminta on yhtiöitetty. Osakeyhtiöt eivät nimittäin kuulu julkisuuslain piiriin. Kukaan ei voi väittää, Länsimetro Oy:ssä on vallankäyttöön liittyvää vääristymää ja korruptiota, mutta kukaan ei voi myöskään todistaa, että kaikki on kunnossa.   

Jos Espoo ja Helsinki olisivat vuonna 2007 päättäneet rakentaa länsimetron kuntien yhteisenä hankkeena, siihen sovellettaisiin julkisuuslakia. Julkisuuslain mukaan viranomaisten toiminnan pitää olla avointa ja julkista, siitä pitää saada luotettavaa tietoa, julkisen vallan ja verorahojen käyttöä pitää voida valvoa, hankkeista pitää voida käydä avointa keskustelua ja vaikuttaa yhteisten asioiden hoitoon. Päätöksistä ja niiden valmistelusta on saatava helposti tietoja.

Tarkemmin julkisuuslaista

Julkisuuslaki koskee vain niitä viranomaisia, jotka toimivat virkavastuulla valtion ja kuntien palveluksessa. Viranomaisten kaikki asiakirjat ovat pääsääntöisesti julkisia. Salassa pidettäviä ovat vain ne tiedot ja asiakirjat, jotka julkisuuslaissa säädetty salassa pidettäväksi. Esimerkiksi liike- ja ammattisalaisuudet on pidettävä salassa, mutta vain silloin, kun niiden kertomisesta voi aiheutua taloudellista vahinkoa tai kilpailuhaittaa.

Kunnan omistama osakeyhtiö ei ole julkisuuslain piirissä, vaikka kunta omistaisi sen sataprosenttisesti. Osakeyhtiö voi olla julkisuuslain piirissä vain siinä tapauksessa, että se hoitaa lain nojalla julkista tehtävää ja käyttää siinä julkista valtaa.

Julkisuuslaki voi kuitenkin koskea myös yksityistä asiakirjaa, jos se on toimitettu viranomaiselle asian käsittelyä varten tai muuten sen toimialaan tai tehtäviin kuuluvassa asiassa. Korkein hallinto-oikeus (KHO:2016:117) teki viime elokuussa mielenkiintoisen ratkaisun, joka tosin koski valtiota ja sen omistajaohjauksessa olevaa osakeyhtiötä. Yhtiön omistajaohjaukseen liittyvät asiakirjat katsottiin julkisiksi, koska yhtiö oli toimittanut ne omistajaohjauksesta vastaavalle virkamiehelle eli ”hänen toimialaan ja tehtäviin kuuluvassa asiassa” ja ne liittyivät virkamiehen päätöksentekoon.

Voi olla, että ainakin osa Länsimetro Oy:n asiakirjoista saadaan KHO:n päätöksen nojalla julkisiksi. Espoon virkamiehille annetut, omistajaohjauksen kannalta välttämättömät paperit ovat julkisia asiakirjoja. Jos omistajaohjaus on hoidettu kunnolla, tällaisia asiakirjoja täytyy olla aikamoinen pino.

Osakeyhtiölaista

Osakeyhtiölain mukaan yhtiön johdon on edistettävä yhtiön etua. Hallituksella on lakisääteinen velvollisuus huolehtia yhtiön hallinnosta ja sen toiminnan asianmukaisesta järjestämisestä. Hallitus myös vastaa siitä, että yhtiön kirjanpidon ja varainhoidon valvonta on asianmukaisesti järjestetty.

Osakeyhtiölaki tai mikään muu laki ei pakota osakeyhtiöitä salaamaan asioita. Päätösvalta on yhtiöllä ja sen omistajilla. Sen pidemmällä ei tietenkään tarvitse mennä, kuin mitä julkisuuslaki säätää esimerkiksi liikesalaisuuksien osalta.

Esimerkiksi professori Olli Mäenpää on esittänyt, että Länsimetro Oy:n pitäisi oma-aloitteisesti antaa pöytäkirjat julkisuuteen. Mäenpään mukaan kysymys on olennaisesta julkisten varojen käytöstä ja sen laillisuuden arvioinnista. Länsimetro Oy kuuluu kuntakonserniin ja on kuntalain mukaan kunnallista toimintaa. Mäenpään mukaan kuntayhtiöiden rajattu julkisuus kasvattaa riskiä monenlaisiin ei-toivottuihin ilmiöihin, korruption mahdollisuudet vahvistuvat, vastuun pakoilu mahdollistuu ja kunnan toiminnan avoimuus rajoittuu (Länsiväylä 26.8.2016).

Ruotsissa tilanne on toinen. Siellä lainsäädännöllä on varmistettu, että kunnallisiin osakeyhtiöihin sovelletaan julkisuuslakia, jos valtio tai kunta käyttää yhtiössä määräysvaltaa. Ruotsissa Länsimetro Oy kuuluisi julkisisuuslain piiriin.

Espoossa riittää kysyttävää: Miksi ei haluta tehokasta omistaja- ja konserniohjausta?

Espoo konserniin kuuluu lähes 30 kokonaan omistettua osakeyhtiötä (esim. Länsimetro Oy, Espoon Asunnot Oy ja Espoon Sairaalat Oy) ja joukko yhtiöitä, joissa Espoo on osakkaana. Lisäksi Espoo kuuluu 9 kuntayhtymään (esim. HSL ja HSY) ja kolmeen säätiöön. Espoo-konserni on siis valtavan suuri ja monia merkittäviä asioita on siirretty yhtiöiden hoidettavaksi.

Espoon valtuustossa hyväksyttiin 12.12. omistajapolitiikan linjaukset ja konserniohjeet. Kumpikin asiakirja oli minusta kevyt ja oppikirjamainen. En usko, että ne muuttavat mitään. Esitin kummankin palauttamista uudelleen valmisteltavaksi. Ei kannata hyväksyä linjauksia ja ohjeita, jos ne eivät johda nykyistä parempaan tilanteeseen.

Muutokseen on selvästi tarvetta, kuten tarkastuslautakunnan puheenjohtajakin totesi: Omistajaohjauksen ja valvonnan pitää toimia nykyistä paremmin.

Yritin arvioida etenkin konserniohjetta siitä näkökulmasta, päästäänkö sen avulla paljon julkisuudessa olleen Länsimetron osalta parempaan tilanteeseen:

Konserniohjeen mukaan konsernijohtoon kuuluvat kaupunginhallitus ja sen konsernijaosto, kaupunginjohtaja, toim-alajohtajat, rahoitusjohtaja ja liiketoimintajohtaja. Länsimetro Oy:n osalta tämä tarkoittaa sitä, että Espoon teknisen toimen toimialajohtaja Olli Isotalo ja rahoitusjohtaja Ari Konttas kuuluvat Espoon konsernijohtoon ja vastaavat muun ohella Länsimetro Oy:n valvonnasta. Samaan aikaan he ovat Länsimetro Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja jäsenenä osakeyhtiölain mukaan velvolliset edistämään vain Länsimetro Oy:n etua.

Konserniohjeissa kiinnitetään aivan oikein huomiota siihen, että virkamiehen ja hallituksen jäsenten roolit eivät saisi sekoittua omistajaohjauksessa. Ohjeessa pitäisi kuitenkin olla tältä osin selvä linjaus, jonka mukaan konsernijohtoon kuuluva ei saa toimia konserniyhtiön hallituksessa. Minun on vaikea edes kuvitella tilannetta, jossa muu konsernijohto puuttuisi Olli Isotalon ja Ari Konttaksen toimintaan.

Konserniohjeen mukaan konsernivalvonnan järjestämisestä vastaa koko konsernijohto. Pahimmillaan yhteinen vastuu johtaa siihen, että kukaan ei ota siitä vastuuta. Esimerkiksi omistajapolitiikan linjauksessa todetaan, että tavoitteiden toteutuminen raportoidaan säännöllisesti konsernijaostolle ja tarvittaessa myös valtuustolle. Sille, jolle raportoidaan, syntyy vastuu myös päättää siitä, onko raportoinnin perusteella ryhdyttävä toimenpiteisiin. Konserniohjeessa vastuutahon pitäisi olla yksiselitteinen.

Konserniohjeen mukaan konsernivalvonta tarkoittaa yhtiön tuloksellisuuden ja taloudellisen aseman seurantaa, analysointia ja raportointia. Riskienhallinnan osalta rajoitutaan kuitenkin vain seuraamaan sen toimivuutta.

Riskienhallinnan osalta on syytä palauttaa mieleen vuonna 2014 tehdyt kaksi tärkeää päätöstä, joilla linjattiin kaupunginhallituksen ja valtuuston roolit:

Kaupunginhallitus hyväksyi silloin Kaupunkikonsernien riskienhallintapolitiikan. Näiden linjausten mukaan kaupunginhallitus vastaa riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä ohjaa ja valvoo riskienhallinnan toimeenpanoa ja riittävyyttä. Valtuuston on mm. osoittaessaan resursseja ja tehdessään päätöksiä edellytettävä riittävää riskienhallintaa. Tytäryhtiöiden on raportoitava kaupungille merkittävistä riskeistä sekä riskienhallintansa toimivuudesta ja riittävyydestä.

Valtuusto hyväksyi samana vuonna Länsimetron rahoitusta koskevan päätöksen yhteydessä neuvottelukunnan yksimielisen kannanoton, jonka mukaan valtuusto edellyttää, että hankkeen riskinhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen raportoidaan valtuustolle säännöllisesti.

Minusta nämä vuonna 2014 tehdyt päätökset olivat hyviä. Silloin niitä pidettiin tarpeellisina, koska riskienhallinta ja valvonta ei siihen asti ollut taloudellisten riskien osalta riittävää.

Konserniohjeissa pitäisikin tuoda selvästi esille vuonna 2014 tehdyt päätökset riskienhallinnasta eli kaupunginhallitus vastaa riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä sekä ohjaa ja valvoo riskienhallinnan toimeenpanoa ja riittävyyttä. Valtuustolle pitäisi ohjeen mukaan raportoida säännöllisesti konserniyhtiöiden riskinhallinnasta, kustannusten kehittymisestä sekä pitkän aikavälin vaikutuksista kaupungin käyttötalouteen.

Konserniohjeeseen olisi näin koottu yhteen myös riskienhallinnan periaatteet. Esimerkiksi Länsimetron rakentaminen jatkuu vielä vuosia, minkä vuoksi on tärkeää, että ohjaus, seuranta ja valvonta ovat kunnossa ja vastuut selvät.

MIKSI OMA RAHA EI KELPAA ESPOOSSA JA SITTEN VIELÄ KARHUSUON KOULUSTA

Espoon valtuusto hyväksyi 7.12.2016 vuoden 2017 budjetin. Monet asiat ovat Espoossa hyvin, mutta taloudellista liikkumavaraa kaventaa se, että Espoon veroprosenttia ei haluta nostaa. Menot kuitenkin kasvavat, koska meitä espoolaisia on joka vuosi noin 4 000 enemmän ja tarvitaan uusia päiväkoteja ja kouluja. Samaan aikaan kasvavat sekä vanhusväestön määrä että työttömyys. 

Kirjoitan tässä blogissani kahdesta minulle tärkeästä asiasta eli Espoon rahastoista ja Karhusuon koulusta (kuvassa). Käytin näistä puheenvuoron valtuustossa 7.12.
 

Espoon rahaston tuotot pitää käyttää

Valtuusto hyväksyi esityksen, joka oikeuttaa kaupunginjohtajan korvaamaan talousarvioon merkityn peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston tuottojen 15 milj. euron käytön vastaavan suuruisella lainanotolla, jos lainanotto on edullisempaa kuin rahastojen käyttö.

Olen kirjoittanut blogissani aikaisemmin rahastosta ja keskityn tässä nyt vain valtuuston hyväksymään kannanottoon. Se oli minusta huono, monesta syystä. 

Espoo siis myi kymmenen vuotta sitten Espoon Sähkön osakkeet ja sijoitti rahat peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahastoon. Valtuuston hyväksymien sääntöjen mukaan rahaston tuotot tulee käyttää taloussuunnitelmassa määriteltyjen investointien ja maanhankinnan rahoitukseen. 

Kymmenen vuoden aikana rahasto on tuottanut toista sataa miljoonaa euroa, laskipa sen millä tavalla tahansa. Sääntöjen mukaan nämä rahat pitää myös käyttää. Käyttökohteita kyllä Espoosta löytyy vaikka päiväkotien ja koulujen korjaaminen.

En ymmärrä, miksi valtuuston haluttiin hyväksyvän linjauksen, joka entisestään nostaa Espoon erittäin suurta lainamäärää. Sitten vasta ollaankin pahasti hakoteillä, jos lainarahalla halutaan kattaa myös käyttötaloutta eikä vain investointeja. Tosiasia kuitenkin on se, että lainan lyhennykset ja korot on lopulta maksettava verotuloilla. Kaupungin talous ei voi tasapainottua tällaisilla opeilla.

Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi rahaston tuottoja halutaan vain raapaista tai jättää kokonaan käyttämättä.  Kaupunginjohto perustelee esitystään sillä, että lainakorko on tällä hetkellä alempi kuin rahaston tuottoprosentti. Miten ja missä aikataulussa arvioidaan se, onko lainanotto oikeasti edullisempaa kuin rahastojen käyttö. Siis ainako, kun lainakorko on alle rahaston tuoton? Rahaston tuottojen ja lainarahan vertailussa pitäisi ottaa huomioon se, rahaston tuoton on oltava lainakorkoa huomattavasti korkeampi, koska sijoitustoimintaan sisältyy pitkällä aikavälillä aina riskejä. Tämä nähtiin pari vuotta sitten, kun tuotto meni miinukselle.

Lopuksi esitin kysymyksen valtuustolle: Koska on oikea ajankohta käyttää rahaston tuottoa ja purkaa pääomaa? Ei kai rahaston varoja, ei ainakaan sen tuottoa kannata pitää loputtomiin riskipitoisena sijoitusomaisuutena. Sitä paitsi sijoitustoiminta ei kuulu kaupungin perustoimintoihin.

Karhusuon koulun tulevaisuus on edelleen epäselvä 

Kaupunginjohtajan budjettiesityksen mukaan Karhusuon koulun remontti aloitetaan vuonna 2020 ja se valmistuu vuonna 2023. Budjettineuvotteluissa tehtiin pöytäkirjamerkintä n:o 33, jonka mukaan koulu- ja päiväkotiratkaisuissa suositaan kustannusvaikuttavia tyyppipäiväkoteja ja tyyppikouluja, ja niiden toteutuksessa noudatetaan ketterää leasing- ja lunastusmallia, joka mahdollistaa tarvittaessa nopean reagoinnin. Pöytäkirjamerkinnän mukaan ensimmäiset tyyppikoulut rakennetaan Karhusuolle ja Niipperiin. Karhusuon 1. vaihe valmistuu syksyllä 2017, 2. vaihe 2018 ja 3. vaihe viimeistään 2020.

Pöytäkirjamerkinnässä on hyvää se, että Karhusuon koululaiset pääsevät evakosta oman koulun alueelle ensi kesänä. Kaupunginjohtajan budjettiesitys on herättänyt alueellamme syvää huolta, koska valtuuston päätöksen mukaisia väistötiloja ei tulekaan koulun pihalle nyt vuoden vaihteessa. Kirjoitin näistä koukeroista edellisessä blogissani.  

Karhusuon koulukeskusta on valmisteltu yhdessä asukkaiden kanssa jo vuodesta 2014. Viime vuonna valtuusto hyväksyi Karhusuolle asemakaavan, jolla mahdollistetaan Karhusuolle lähes 30 miljoonaa euroa maksava hieno koulukeskus; alakoulu, yläkoulu, kirjasto ja liikuntatilat.

Viime huhtikuussa valtuusto hyväksyi yksimielisesti päivitetyn hankesuunnitelman, jonka mukaan Karhusuolle olisi tullut nyt vuoden vaihteessa uusi kaksikerroksinen väistökoulu, jossa olisi oltu siihen asti, kun koulukeskus valmistuu.

Toisin kuitenkin kävi. Ei tule hienoa, valtuuston päätöksen mukaista koulukeskusta. Sen sijaan tulee kolmessa erässä pysyviä, tilaelementtirakenteisia rakennuksia. Suunnitelmat niiden sijoittamisesta erittäin mäkiseen maastoon on tehty pikavauhtia tänä syksynä. Elementtirakennusten budjetista ei ole mitään tietoa. 

Puolueiden neuvottelukunnan pöytäkirjamerkinnällä siunataan nyt Espoon Tilapalvelut-liikelaitoksen viime kesänä tekemä päätös keskeyttää valtuuston päättämien väistötilojen kilpailutus.

Minusta ollaan vaarallisilla vesillä, jos Tilakeskus voi kävellä valtuuston päätösten yli ja menettely siunataan pöytäkirjamerkinnällä. Koko poliittinen päätöksentekojärjestelmä perustuu siihen, että valtuuston päätöksiä noudatetaan. Jos tilanne muuttuu, asia tuodaan uudelleen valtuuston käsiteltäväksi. Pöytäkirjamerkinnöt eivät ole oikea tapa muuttaa tehtyjä päätöksiä. Karhusuon kouluhankkeessa ollaan nyt etenemässä valtuuston yksimielisesti hyväksymän hankesuunnitelman, opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan hyväksymän tarveselvityksen ja asukkaille esitellyn asemakaavan vastaisesti.

Toivon hartaasti, että pöytäkirjamerkintää kuitenkin noudatetaan. Toisin kävi viime vuonna esim. Mustanpurontien kaivoja koskevan pöytäkirjamerkinnän kanssa. Tosielämässä se ei velvoittanut ketään, eikä sitä myöskään noudatettu.