Nyt on se aika vuodesta, kun aletaan tehdä päätöksiä ensi
vuoden rahankäytöstä. Kaupunginjohtaja Mäkelä julkistaa oman talousarvioesityksensä
24.10. ja valtuusto tekee päätökset 4.12.
Esitän tässä blogissa oman näkemykseni siitä, miten asiat
pitäisi hoitaa. Kertaan ensin pääpiirteissään sen, mikä on tilanne ja mitä
arvioita on esitetty lähivuosien kehityksestä.
Tulot
Espoon tulot muodostuvat lähes kokonaan (80 – 85 %)
verotuloista, joita kertyy vuodessa noin 1,3 miljardia euroa. Muihin suuriin
kaupunkeihin verrattuna Espoon veroprosentit ovat pienempiä:
Tuloveroprosentti Yleinen kiinteistöveroprosentti
Espoo 17,75 0,60
Helsinki 18,50 0,80
Vantaa 19,00 1,00
Tampere 19,00 1,05
Turku 18,75 1,00
Oulu 19,25 0,95
Koko kuntatalouden rahoitus on monimutkainen kokonaisuus.
Valtio maksaa osan kuntien menoista, mutta vauraat kunnat maksavat köyhemmille
kunnille verotulojen tasausta. Espoo saa valtiolta vuosittain valtionosuuksia
muutaman kymmenen miljoonaa euroa, mutta maksaa toisaalta muille kunnille
verotulojen tasausta vähintään saman verran tai jopa enemmän.
Espoo myi Espoon Sähkön kolmessa erässä vuosina 1994, 2011
ja 2006. Rahat laitettiin rahastoon, jossa on nyt 450 miljoonaa euroa. Espoolla
on yhteensä rahastoissa reilut 600 miljoonaa euroa. Rahastojen tuotot ovat
vaihdelleet ja moni haluaisi purkaa koko rahastot. Tänä vuonna peruspalvelujen
kehittämisrahastosta on otettu noin 40 miljoonaa euroa.
Menot
Espoon vuosikulut ovat noin 1,6 miljardia euroa. Menot kasvavat
noin 6 prosentin vauhtia.
Työntekijöitä on 13 556 ja heidän palkkoihin menee 640
miljoonaa euroa. Osittaisesta rekrytointikiellosta huolimatta uutta väkeä on
palkattu tänä vuonna 259 henkilöä. Ulkoisten palvelujen ostoihin menee 690 miljoonaa
euroa ja ostot kasvavat noin 20 miljoonan euron vuosivauhtia. Yksi suurimpia
palvelujen ostoja on HUS:lta hankittava erikoissairaanhoito.
Eniten rahaa kuluu sosiaali- ja terveystoimeen, noin 700
miljoonaa euroa vuodessa. Sivistystoimeen menee lähes yhtä paljon. Rahat eivät
tunnu riittävän ja lisää tarvittaisiin ainakin erikoissairaanhoitoon,
lastensuojelu- ja vanhuspalveluihin sekä toimeentulo- ja työmarkkinatuen
rahoittamiseen.
Espoon investointimenot ovat tänä vuonna 240 miljoonaa
euroa. Suurimpia hankkeita ovat Länsimetro, Espoon sairaala ja Opinmäen koulukeskus.
Tilakeskus-liikelaitos, joka vastaa mm. päiväkotien ja koulujen korjaamisesta,
käytti tänä vuonna investointeihin lähes 60 miljoonaa euroa, josta
päiväkoteihin ja kouluihin 24 miljoonaa euroa.
Talous ei ole tasapainossa
Espoossa menot ovat suuremmat kuin tulot ja kasvavat tuloja nopeammin,
joten talous ei ole tasapainossa. Tämän vuoden alijäämäksi arvioitiin ensin 30
miljoonaa euroa, mutta alijäämän arvioidaan edelleen kasvavan.
Espoo on ottanut tänä vuonna lainaa 116 miljoonaa euroa ja vuosina
2014 – 2016 lainaa varaudutaan ottamaan reilusti enemmän. Koko
Espoo-konsernilla (Espoon kaupunki ja kaikki sen omistamat yhtiöt) on lainaa
1,5 miljardia euroa ja lainamäärän ennakoidaan nousevan 2,8 miljardiin euroon
vuonna 2016.
Espoo on kasvava kaupunki
Espoon väkiluku kasvaa joka vuosi noin 4 000:lla,
puolet on väestön kasvua, puolet tänne muualta muuttaneita. Espoo järjestää
palvelut noin 250 000 asukkaalle.
Palvelujen tarve kasvaa kummassakin päässä: Päivähoidossa on
noin 14 000 lasta ja joukko kasvaa vuodessa 200:lla. Peruskoululaisia on
lähes 25 000 ja joukko kasvaa vuodessa vajaalla 500:lla. Erityistukea
tarvitsee runsaat 2 000 koululaista. Eläkeläisiä on nyt noin 30 000,
vuonna 2030 jo yli 100 000.
Koko väestöstä työttöminä on yli 10 000 henkilöä,
nuorista lähes prosenttia.
Miten minä hoitaisin Espoon taloutta
Minusta Espoon taloutta on hoidettava niin, että kaupunkilaisten
hyvinvointi kasvaa. Kun rahat vähenevät, tarvitaan arvovalintoja.
Seurattuani vajaan vuoden ajan kaupunginhallituksen jäsenenä
päiväkoti- ja koulurakennusten surkeaa tilannetta, laittaisin ensimmäiseksi
nämä kuntoon. Kaikki päiväkodit ja koulut on käytävä läpi, jotta terveysongelmat
saadaan kartoitettua. Vaikka vastustan yleensä palvelujen ostamista, tässä
tekisin poikkeuksen: terveyshaitoista tarvitaan puolueeton ja luotettava
tutkimus. Kun korjausta vaativat päiväkodit ja koulut on listattu, ne on korjattava
saman tien lainarahalla. Yhden koulun korjaaminen maksaa noin 10 –
30 miljoonaa euroa, joten kokonaispotti voi nousta 300 miljoonaan euroon. Rahastoja
en lähtisi purkamaan, koska niiden tuotto on nyt suurempi kuin lainoista
maksettava korko. Remontin ajaksi kouluille pitää osoittaa tasapuolisesti toimivat
väistötilat ja pienten lasten väistötilat on löydyttävä aina oman kodin läheltä.
Laittaisin ilman muuta jäihin Länsimetron jatkeen (200 milj.
euroa) ja Kehä I:n kattamisen Keilaniemessä (150 milj. euroa). Muidenkin
investointien osalta pitäisi miettiä tosi tarkkaan, ovatko ne välttämättömiä tässä
taloudellisessa tilanteessa. Kaupungintalo on liian pitkään seisonut tyhjillään
ja sen laittaisin kuntoon.
Kaavoituksessa keskittyisin vain nykyisten alueiden tiivistämiseen.
Uusia, rakentamattomia alueita ei nyt kannata kaavoittaa. Näin säästetään
kunnallistekniikan sekä uusien koulujen ja päiväkotien rakentamiskulut. Mitään näyttöä
ei ole sen väitteen tueksi, että uusien alueiden infran kustannukset voidaan
kattaa maankäyttömaksuilla. Pääosin kulut tulevat kaupungin maksettavaksi, tämä
on kyllä nähty.
Palvelujen kohdalla säästäminen on vaikeaa. Kukaan ei ole
eri mieltä siitä, että painopiste pitäisi siirtää raskaista hoidoista ennalta
ehkäisyyn. Käytännössä tällainen muutos on kuitenkin hankala toteuttaa.
Ensimmäinen edellytys on hyvin toimivat, lakisääteiset peruspalvelut.
Keskitytään niihin. Tuotetaan palvelut kaupungin omana työnä, mikä alentaa
kustannuksia. Toinen perusasia on asukkaiden tarpeiden ja toiveiden
kuunteleminen. Kun asioihin tartutaan ajoissa, kokonaiskustannukset jäävät
pienemmiksi verrattuna siihen, että ongelmien annetaan kasvaa ja niihin
puututaan vasta viime hädässä. Lapsista, nuorista ja heikoimmassa asemassa
olevista on huolehdittava kaikissa tilanteissa.
Peruspalvelujen hoito vaatii riittävästi verotuloja. Koska kaupungin talous ei ole tasapainossa, en näe
mitään syytä siihen, miksi espoolaiset maksavat vähemmän veroja kuin muissa
suurissa kaupungeissa. Esitänkin, että tuloveroprosenttia nostetaan yhdellä
prosenttiyksiköllä, mikä tuo kaupungin kassaan 60 – 65 miljoonaa euroa. Myös
kiinteistöveroa on varaa nostaa. Näin talous saadaan tasapainoon.
Joku voi sanoa nyt, että Espoon kehitys näivettyy, jos verotaakka
kasvaa, uusia investointeja ei tehdä eikä uusia alueita rakenneta. Olen tästä
eri mieltä. Tärkeämpää kuin veroprosentti ja investoinnit on kaupungin yleinen tunnelma.
Jos asukkaat kokevat Espoon palvelevaksi ja turvalliseksi, se on samalla
vetovoimainen kaupunki. Luovuus ja innovaatiot eivät ole kiinni rahasta ja
tavarasta, vielä vähemmän hallinnon rakenteista.
