Julkiset sotepalvelut vaativat tekijöitä

Jokaisessa kunnassa, hyvinvointialueella ja HUSissa on lakisääteinen tarkastuslautakunta. Sen tehtävänä on arvioida, onko verovaroin rahoitetun organisaation toiminta tuloksellista ja tarkoituksenmukaista ja onko talous tasapainossa.

HUSin tarkastuslautakunta, jonka jäsen olen, on nyt laatinut laajan arviointimuistion (158 sivua) nimeltään Henkilöstövoimavarat ja niiden johtaminen. Siinä arvioidaan, onko HUS parantanut henkilöstön työhyvinvointia ja osaamista sekä veto- ja pitovoimaa työnantajana. Muistio on lukemisen arvoinen ja se löytyy HUSin nettisivuilta.

Vastuu siitä, että arviointimuistiossa esitetyt suositukset pannaan toimeen on HUSin toimitusjohtajalla ja hallituksella.  

Kerron tässä blogissa oman käsitykseni arviointimuistiosta, vähän yksinkertaistaen ja osittain kärjistäen.

Keskityn hoitajien palkkaukseen ja työtyytyväisyyteen. En puutu julkisten sotepalvelujen rahoituksen ongelmiin, joista olen kirjoittanut useamman blogin. Näkemykseni perustuu pitkään poliittiseen kokemukseeni sekä siihen, että toimin vuosia VM:ssä pääluottamusmiehenä. Tarkastuslautakunnan suorat sitaatit on merkitty kursiivilla.

Sotepalveluissa on ankara työvoimapula ja kilpailu henkilöstöstä on kova 

Tämän vuoden alusta voimaan tulleella uudistuksella haluttiin turvata kaikille yhdenvertaiset ja laadukkaat julkisen sektorin tuottamat sotepalvelut. Valtio maksaa hyvinvointialueiden kaikki kulut (asiakasmaksuja kerätään vain muutama prosentti) ja tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua.

Hoitajapula on monen tekijän summa ja tilanne näyttää vain pahenevan. Vuosina 2020–2022 hoitajapula kaksinkertaistui. Vuonna 2022 sairaanhoitajien työvoimavaje oli koko maassa yli 16 000 ja Uudellamaalla 6 000 henkilöä. Lähihoitajavaje oli koko maassa lähes 9 000 ja Uudellamaalla lähes 3 000 henkilöä (Keva 2023). Näin siitä huolimatta, että Suomessa on enemmän hoitajia kuin monessa muussa maassa (Suomi 13,6 sairaanhoitajaa/1000 asukasta, Ruotsi 10,8, Saksa 12,1 ja Iso-Britannia 8,5). Vuoteen 2030 mennessä noin viidesosa nykyisestä henkilöstöstä siirtyy eläkkeelle.

Tilannetta huonontaa osaltaan myös se, että tänä päivänä hoitajat eivät välttämättä koe tärkeäksi työskennellä nimenomaan julkisella sektorilla. HUSin tarkastuslautakunnan muistion mukaan vain 8 % hoitajista kokee sitoutuvansa HUSiin ja noin 40 % ei. Sitoutumattomien osuus on suurin yötyötä (54,5 %) ja kolmivuorotyötä (49,7 %) tekevillä.

Pulan hoitohenkilöstöstä ennakoidaan jatkuvan samanlaisena seuraavien 15 vuoden ajan.

Hoitajapulasta seuraa kaksi vakavaa huolta: 1. julkinen sektori ei pysty tuottamaan lakisääteisiä sotepalveluja ja 2. hoidon kustannukset ja samalla myös verorahoituksen tarve kasvaa, koska hyvinvointialueet, Helsinki ja HUS joutuvat ostamaan palveluja yhä kasvavassa määrin yksityiseltä sektorilta.

Pahimmillaan koko julkisen sotesektorin palvelut heikkenevät ja lopulta niitä käyttävät vain ne, joilla ei ole varaa yksityisiin palveluihin.

HUSissa tilanteen vakavuus on ollut pitkään tiedossa. Erikoissairaanhoidon palvelujen saatavuus on jo vaarantunut ja vuokratyövoiman kustannukset kasvavat nopeasti. Tilannetta vaikeuttaa lisäksi Uudenmaan hyvinvointialueen ja Helsingin tavoite vähentää HUSin rahoitusta.

Tarkastuslautakunnan suositukseen on helppo yhtyä:

HUSin on laadittava toimenpideohjelma henkilöstöpulan ratkaisemisen                       tueksi.                                  

Palkkausjärjestelmä

HUS on iso organisaatio, jossa on yli 27 000 työntekijää. Henkilöstökulut ovat vuodessa 1,5 miljardia euroa, mikä on 53 prosenttia toimintakuluista.

Hoitajien kokonaisansio muodostuu monesta osasta.

Palkkausjärjestelmään kohdistuu paljon kritiikkiä. Tyytymättömyyttä aiheutuu siitä, että osaaminen, työn vaativuus ja uralla eteneminen eivät näy palkassa riittävän selvästi ja johdonmukaisesti. Erilaisista palkanlisistä päätetään edelleen hajautetusti organisaation eri tasoilla, niistä ei ole tarkempia ohjeita eikä niiden käyttöä seurata. Näin siitä huolimatta, että joulukuussa 2021, kun olin vielä HUSin hallituksessa, hallitus edellytti yksimielisesti, että palkkakehitysohjelman yhteydessä arvioidaan kriteerit, joilla tehtävä- ja suoritelisiä voidaan maksaa henkilöstölle yhdenvertaisesti. Valmistelu piti tehdä yhteistyössä henkilöstön edustajien kanssa. Tämä ei ole vieläkään onnistunut.

En kannata palkkakilpailua HUSin, hyvinvointialueiden ja yksityisen sektorin välillä, mutta vähimmäisvaatimus kuitenkin on, että palkkausjärjestelmä on selkeä ja ymmärrettävä kokonaisuus ja sitä sovelletaan johdonmukaisesti. Tässäkin tarkastuslautakunnan suositukseen on helppo yhtyä:

Palkkausjärjestelmää, työn vaativuuden arviointia ja henkilöstöetuuksia tulee kehittää siten, että ne muodostavat selkeän kokonaisuuden ja parantavat mahdollisuuksia kilpailla osaavasta työvoimasta. Kannustavien palkanosien käytöstä tulee antaa tarkempia ohjeita ja seurata niiden käyttöä organisaation tasolla.

Työtyytyväisyys

Keväällä 2023 tehdyn henkilöstökyselyn mukaan HUSin työntekijät ovat tyytyväisiä omaan työhön, työkykyyn, työyksikön toimintaan, yhteisöllisyyteen, ilmapiiriin ja esihenkilötyöhön. Sitä vastoin johtamiseen, toiminta- kulttuuriin ja viestintään vastaajat suhtautuivat kriittisemmin. Vastausprosentti oli tosin vain 43 eli todella alhainen.

Syksyn 2023 kyselyssä vastausprosentti oli vielä surkeampi, vain 24!

HUSissa hyvää on se, että sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyseläkemaksujen osuus palkkasummasta on keskimäärin pienempi kuin muilla vastaavilla organisaatioilla. Työtapaturmia esiintyy vähän. Huonoa taas se, että uhka- ja väkivaltatilanteiden määrä on noussut.

Työtyytyväisyyden kannalta perusongelma on kuitenkin se, että henkilöstön tilanteesta ei tiedetä tarpeeksi. Käytössä on useita kyselyitä, joilla selvitetään henkilöstön työtyytyväisyyttä ja -hyvinvointia. Kyselyissä selvitetään kuitenkin osin samoja asioita ja vastausprosentit ovat alhaisia. Kehityskeskusteluja ei käydä kattavasti eikä osaamisen kehittämistarpeita siten voida aina tunnistaa. Henkilöstöpoliittisten linjausten toteutumiselle ei ole asetettu yksityiskohtaisia tavoitteita, mittareita tai tavoitearvoja. Linjausten seuranta on vaihdellut vuosien varrella.

Vaikuttaa siltä, että henkilöstöpolitiikka ja henkilöstöjohtaminen eivät kaikilta osin ole pystyneet ennakoimaan ja sopeutumaan toimintaympäristön muutoksiin ja nykyaikaisiin henkilöstöhallinnon vaatimuksiin. Arvioinnin tulosten perusteella HR-toimintoja ei kaikilta osin johdeta, kehitetä ja seurata tietoon perustuen. Strategisen henkilöstöjohtamisen tueksi tarvitaan nykyistä laajempaa tietopohjaa. Kehityskeskustelujen käyntiasteesta tulee tuottaa luotettavaa tiedot.

Alhaiset vastausprosentit herättävät myös lisäkysymyksiä: ovatko kyselyt liian pitkiä ja kysymykset tulkinnanvaraisia, johtavatko kyselyt mihinkään muutoksiin eli voiko vastaamalla aidosti vaikuttaa, tehdäänkö konkreettisia kehittämistoimenpiteitä ja kerrotaanko edes tuloksista avoimesti henkilöstölle.

Erityisen kriittisiä ovat alle 35-vuotiaat, joiden sitoutuminen HUSiin on alhainen. Jotta nuoret työntekijät pysyvät HUSin palveluksessa, johtamisen ja esihenkilötyön pitää olla hyvää ja uramahdollisuudet selkeät. Tutkimustiedon perusteella tiedetään, että nuoret arvostavat vapaa-aikaa ja joustavia työaikoja, eivätkä ole yhtä sitoutuneita työpaikkaan kuin vanhempi henkilöstö.

Kriittistä suhtautumista johtamiseen ja toimintakulttuuriin löytyy myös muista henkilöstöryhmistä. Potilashoitoon osallistuvista sairaanhoitajista vain noin viidennes on tyytyväisiä. Eniten ongelmia löytyy akuutti, leikkaus- ja tehohoitokeskuksessa.

Parannettavaa löytyy varmaan myös siitä, arvostetaanko hoitajien työtä riittävästi, onko johtaminen kaikilta osin reilua, onko perehdyttäminen kunnossa, saako hoitaja halutessaan vakituisen työsuhteen ja pääseekö uralla eteenpäin. Onko vaarana riittämättömyyden tunne, kun työtä ei voi tehdä laadukkaasti kiireen ja resurssipulan takia ja rasittaako vuorotyö liikaa? Onnistuuko työn ja vapaa-ajan sovittaminen etenkin kolmivuorotyössä, pääseekö töihin julkisilla ja onko joka yksikössä hyvä työilmapiiri ja yhteishenki? Eihän ketään vähätellä, kohdella huonosti tai kiusata?

Ammatillinen täydennyskoulutukseen on vaikea päästä. Kansallinen suositus terveydenhuoltohenkilöstön 3–10 päivän vuosittaisesta täydennyskoulutuksesta ei toteudu hoitohenkilökunnan eikä erityistyöntekijöiden osalta. Eri henkilöstöryhmien täydennyskoulutukselle ei ole asetettu määrällisiä tavoitteita eikä uramahdollisuuksia ole kuvattu selkeästi. Koulutusmäärärahoja on varattu 1 % linjan tai tulosyksikön varsinaisista palkoista ja niitä ollaan leikkaamassa vuonna 2024.

Työterveyshuolto toimii heikosti. Tyytymättömyyttä aiheuttaa myös palvelujen rajautuminen pelkästään lakisääteiseen työterveyshuoltoon. Työterveyslääkäreistä ei pystytä kilpailemaan yksityisen sektorin kanssa ja vuodesta 2019 vuoteen 2022 työterveyshuollon vuokralääkärikustannukset ovat kasvaneet 87 %.

Kuten palkkausjärjestelmän osalta, myös työtyytyväisyyden perusrakenteet täytyy laittaa kuntoon.

Hoitajapulan seurauksena vuokratyövoiman käyttö kasvaa vuosi vuodelta

HUSin kokonaismenot ovat vuodessa lähes 3 miljardia euroa ja henkilöstökulut siitä noin 1,5 miljardia. Vaikka vuokratyövoiman käyttö on lisääntynyt voimakkaasti, kokonaiskustannus on kuitenkin edelleen vain vajaa 40 miljoonaa vuodessa, tosin 3 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä vuonna. Vuodesta 2018 vuoteen 2022 vuokratyövoiman käyttö kasvoi peräti 72 prosenttia. Eniten vuokratyö on lisääntynyt hoitohenkilökunnan tehtävissä, joissa kustannukset kaksinkertaistuivat vuoteen 2018 verrattuna. Lääkärien vuokratyön kustannukset kasvoivat 60 prosenttia vuodesta 2018.

Vuokratyövoiman hinnat ovat nousseet ja sen käyttö tulee kalliimmaksi kuin oma henkilöstö. Selvityksen mukaan vuokralääkäri tulee Helsingin kaupungille 52–64 prosenttia kalliimmaksi kuin oma lääkäri.

Koska tavoitteena on kustannusten hillintä, vuokratyövoiman lisääntyvä käyttö vie väärään suuntaan. Jotain täytyy muuttaa. Tarkastuslautakunnan suositus on tässäkin oikea:

Vuokratyövoiman kustannustehokkuutta on selvitettävä ja verrattava kustannuksia omiin henkilöstökustannuksiin. On etsittävä keinoja vuokratyövoiman käytön vähentämiseksi ja vuokratyön kustannusten kasvun hillitsemiseksi yhdessä muiden Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin kanssa.

Lopuksi:

Jos julkinen sektori ei hoida hommia asianmukaisesti, aikaa myöten yksityinen sektori kaappaa palvelut itselleen. Verorahoin rahoitettu palvelusektori on hyvä rahasampo. Valtiolla ei ole vaihtoehtoja, koska Suomen perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.

 

 

Verotus kevenee – kuka hyötyy?

Keskityn tässä veroblogissani Espooseen, koska olen espoolainen valtuutettu. Havainnollistan muutoksia esimerkkihenkilöillä A, B ja C. Hyvätuloisen A:n vuositulot ovat 100 000 euroa, keskituloisen B:n 50 000 euroa ja pienituloisen C:n 20 000 euroa. A ja B asuvat omistusasunnoissa, C kaupungin vuokra-asunnossa.

Valtion päätökset:

Pääministeri Orpon hallitus on päättänyt keventää palkkojen ja eläkkeiden valtion tuloveroa yhteensä 581 miljoonalla eurolla. Solidaarisuusveroa (2 prosenttiyksikön korotus valtion veroasteikossa) peritään jatkossa vain yli 150 000 euron verotettavista vuositulosta, kun raja on tähän asti ollut 85 000 euroa.

Verotus kevenee 0,5–1,2 prosenttiyksikköä, mikä tarkoittaa eri tulotasoilla vuodessa seuraavaa:

                         A:n verotus kevenee 600 euroa

                         B:n verotus kevenee 300 euroa

                         C:n verotus kevenee 120 euroa

Toisaalta hallitus kiristää kiinteistöverotusta, jolloin kuntien verotulot kasvavat yhteensä 108 miljoonalla eurolla. Kiinteistöverolain mukaan valtio päättää veron ala- ja ylärajasta, vaikka vero maksetaan kunnille.

Espoon veropäätökset:

Valtion päätöksen mukaan Espoo kiristää kiinteistön maapohjan verotusta nostamalla veron alarajan 1 prosentista 1,30 prosenttiin. Tämä kiristää kaikkien verotusta riippumatta siitä, asuuko taloyhtiössä tai omakotitalossa, omistusasunnossa tai vuokralla.

Vuonna 2024 kiinteistöveron korottaminen lisää Espoon verotuloja 17,8 miljoonalla eurolla.

Veronmaksajien tekemän laskelman (Taloustaito 4.9.2023/Janne Kalluinen) mukaan taloyhtiöiden vastikkeet nousevat noin 11 senttiä neliöltä kuukaudessa:

                         A (asunnossa 100 neliötä), vuosikulu nousee 130 euroa

                         B (asunnossa 50 neliötä), vuosikulu nousee 65 euroa

                         C (asunnossa 25 neliötä), vuosikulu nousee 32 euroa

Palkoista ja eläkkeistä maksettava Espoon kuntaveroprosentti on nyt kohtuullinen 5,36 (valtakunnallinen vaihteluväli on 4,36–10,86). Kunnallisveroa maksetaan vain yli 17 650 euron vuosituloista.

Verotusmenettelylain mukaan kunnan on pyöristettävä vuoden 2023 tuloveroprosentti prosenttiyksikön kymmenykseen. Jos kunta ei sitä itse tee, prosentti pyöristetään lähimpään prosenttiyksikön kymmenykseen (eli Espoossa olisi tarkoittanut 5,4 %).  

Espoossa halutaan kuitenkin kompensoida kiinteistöveron korottamista alentamalla kunnallisvero 5,3 %:iin, mikä vähentää verotuloja 6 miljoonaa euroa. Kun kiinteistöveron korottaminen lisää verotuloja 17,8 miljoonaa euroa ja kuntaveron alentaminen pienentää verotuloja 6 miljoonaa euroa, verotulot kasvavat noin 12 miljoonaa euroa. Kokoomus haluaisi alentaa veroprosentin 5,2:een, mikä vähentäisi verotuloja yli 16 miljoonaa euroa eli verotulot kasvaisivat 2 miljoonaa euroa. Kokoomuksen kanta hävisi kaupunginhallituksessa tiukan äänestyksen jälkeen. Lopullinen päätös tehdään valtuustossa 23.10.

Vero kaavamaisesti laskettuna, kun kuntaveroprosentti alennetaan 5,36:sta 5,3:een:

                  vuosi 2023                  vuosi 2024                    alennus

 A                      5 360                    5 300                             60 euroa

 B                       2 680                   2 650                             30 euroa

 C                       413                         389                             24 euroa

Lisätuloja Espoon Asunnot Oy:ltä?

Espoon Asunnot Oy, aikaisemmin Espoonkruunu Oy, perustettiin vuonna 1999, kun Espoon kunnalliset aravavuokra-asunnot siirrettiin kaupungin omistamalle yhtiölle. Yhtiöllä on nyt yli 17 000 vuokra-asuntoa, joissa asuu 35 000 pienituloista espoolaista. Omakustannushintaisen rakennuttamisen ja ARA-tukien ansiosta vuokrat ovat noin 30 % alemmat kuin markkinavuokrat.

Kaikki menot katetaan asukkailta perittävillä vuokratuloilla, myös uustuotannon omarahoitusosuus sekä asuntojen peruskorjaus ja kunnostaminen.  

Marraskuussa kaupunginhallituksen konsernijaostossa käsitellään ehdotusta, jolla yhtiö voitaisiin velvoittaa tulouttamaan kaupungille tuottona ”neljä prosenttia laskentaperusteesta”. Laskentaperusteen on suullisesti kerrottu tarkoittavan yhtiöön vuonna 1999 sijoitettua 10 miljoonan euron alkupääomaa ja yhtiön uustuotantoa ja korjauksia varten keräämää 4,2 miljoonan euron rahastoa. Tuottoarvio on 400 000–600 000 vuodessa, mikä nostaisi 50 neliön suuruisen asunnon kuukausivuokraa arviolta kaksi euroa kuukaudessa. Vastaava korjauspääoma jouduttaisiin keräämään uudelleen asukkailta.

Muutos lisäsi C:n menoja noin 2 euroa kuukaudessa aikana, jolloin vuokria joudutaan muutenkin korottamaan yleisen kustannustason ja lainanhoitokulujen vuoksi. A:n ja B:n menoihin tällä ei olisi vaikutusta.

Kannattaako verotusta alentaa?

Espoon valtuustossa käsiteltiin 11.9.2023 koulujen rahoitusta. Kasvun ja oppimisen toimiala oli eri syistä (enemmän lapsia kuin oli ennakoitu, palkkakulujen ja kustannustason nousu) ylittänyt kuluvan vuoden budjetin 15,7 miljoonalla eurolla. Valtuuston neuvottelukunnassa saavutettiin onneksi yksimielisyys siitä, että leikkauksia ei nyt tehdä. Tämä oli minusta tärkeä arvovalinta. Kesken vuotta sopeutuksia ei saa ainakaan tehdä eikä niitä saa sisällyttää myöskään vuoden 2024 budjettiin.

Vuoden 2024 budjettiesitystä ei ole vielä saatu. Se kuitenkin tiedetään jo nyt, että vuonna 2024 talouden näkymät ovat epävarmat ja verotulojen arvioidaan pienentyvän. Vuonna 2023 kuntaveroja arvioidaan kertyvän noin 600 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2024 vain 529 miljoonaa euroa (tässä huomioitu myös kiinteistöveron korottaminen ja kunnallisveron alentaminen 5,3 %:iin). Verotuloja saataisiin siis noin 70 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna. Valtionosuuksia saadaan arviolta noin 4 miljoonaa euroa vähemmän.

Talouskehyksen mukaan Espoon menot ovat tänä vuonna 1,6 miljardia euroa, mutta kasvavat ensi vuonna 1,7 miljardiin euroon. Talous olisi kuitenkin kumpanakin vuonna ylijäämäinen eli Espoolla menee ihan hyvin.  

Valtion ja Espoon veropäätösten (kuntavero 5,3 %) yhteisvaikutus vuonna 2024 on karkeasti laskien seuraava:

A:n verotus alenee 530 euroa (valtio 600+kunta 60–kiinteistövero 130)

B:n verotus alenee 265 euroa (valtio 300+kunta 30–kiinteistövero 65)

C:n verotus alenee 88 euroa (valtio 120+kunta 24–kiinteistövero 32–vuokrankorotus 24)

Hyvätuloisten asemaa helpotetaan siis selvästi eniten ja pienituloisten tilannetta halutaan heikentää veromuutosten lisäksi vuokrankorotuksilla. Kokoomus haluaa mennä vielä pitemmälle hyvätuloisten suosimisessa.

Taloustilanteen arviointia hankaloittaa se, että veroprosentit lyödään kiinni lokakuussa ja vuoden 2024 budjetista päätetään vasta joulukuussa. Vasta sitten nähdään, riittävätkö rahat palveluihin vai joudutaanko taas miettimään leikkauksia opetukseen.

Vaihtoehtona olisi verotulojen kasvattaminen ilman kuntaveron alentamista, koska soteuudistus myllersi myös kuntatalouden ja tulevaisuuden näkymät ovat erittäin epävarmoja. Turvattaisiin nyt kuntalaisten palvelut etenkin lasten ja nuorten osalta. Tässä ajassa ei pitäisi ainakaan kaupungin omilla päätöksillä heikentää pienituloisten vuokralaisten tilannetta. Kun tuottoja ei ole vaadittu yli 20 vuoteen, ei tehdä sitä nytkään. Miksi pienituloisilta vuokralaisilta edes halutaan periä lisätuloja, kun Espoossa on varaa alentaa hyvätuloisten verotusta?