Kuntavaaleihin kuuluu erilaisten lupausten tekeminen.
Minäkin lupaan parhaani mukaan edistää espoolaisten hyvinvointia. Ensimmäisen
hyvinvointilupaukseni koskee vanhuksia. Seuraavien blogieni aiheina on
työikäisten, nuorten ja lasten hyvinvointi.
Vanhuksista puhuttaessa keskeiseksi kysymykseksi nousevat
terveydenhoitopalvelut ja niiden toimivuus. Me työssä käyvät nautimme
maksuttomista työterveyspalveluista, joihin pääsee yleensä samana päivänä.
Toisin on eläkeläisillä, jotka ovat kunnallisten palvelujen varassa. Liian
usein saa kuulla, kuinka vaikeaa on saada aika lääkärin vastaanotolle. Olen
jopa kuullut, että lääkäri ei osannut puhua kunnolla suomea. Miksi julkisten
terveyspalvelujen on annettu rapautua?
Tilanne Espoossa
Espoon tarkastuslautakunnan arviointikertomuksesta vuodelta
2011 ilmenee, että lääkärin vastaanotolle pääsyä saa odottaa 5 – 6 viikkoa.
Tilanteen todetaan entisestään heikentyneen. Vakinaisesti täytettynä on vain 62
% lääkärin vakansseista. Vaikein tilanne on Espoon keskuksessa ja
Matinkylä-Olarin terveysasemilla.
Arviointikertomuksen mukaan kiireetöntä hoitoa pystyttiin
antamaan hoitotakuun edellyttämässä ajassa. Kuinka moni ymmärtää, mitä tämä
tarkoittaa? Yritin varata tyttärelleni viime kesänä kiireetöntä aikaa. Espoon
keskuksesta ilmoitettiin, että jaossa oli joulukuun aikoja. Siis lääkärille
pääsyä joutuu odottamaan puoli vuotta! Eläkeläisille tämä on arkipäivää.
Arviointikertomuksesta ilmenee myös, että kotihoidossa
suurin osa ajasta kuluu muuhun kuin asiakastyöhön. Aiheellisesti huomautetaan,
että asiakastyössä ei saa liikaa tukeutua netin käyttöön, koska kaikki
ikäihmiset eivät käytä nettipalveluja.
Espoossa tarkastuslautakunnan arviointikertomus ei juuri ole
herättänyt keskustelua, ei tainnut edes ylittää uutiskynnystä. Näinkö
turtuneita me olemme julkisten palvelujen huonoon tilanteeseen?
Voinko siis toteuttaa vaalilupaukseni ja yrittää parantaa
espoolaisten vanhusten tilannetta? Helppoa se ei ole. Voin nostaa metelin, jos
kuulen ongelmasta tai epäkohdasta. Enkä anna periksi, ennen kuin asia on
hoidettu kuntoon. Haluan myös, että terveyskeskusten asiakasmaksut poistetaan.
Ei ole oikein, että suuria lääkelaskuja maksavat eläkeläiset joutuvat maksamaan
asiakasmaksuja, kun työssäkäyvillä on maksuton terveydenhuolto. Hammashoito ja bussiliput
ovat myös liian kalliita pienituloisille eläkeläisille.
Kuntapäättäjien vastuulla on myös huolehtia siitä, että
vanhempi väestö voimiensa mukaan huolehtii itsestään. Demareilta oli hieno
saavutus, että 68 ja sitä vanhemmat pääsevät Espoossa maksutta uimaan ja
kuntosalille.
Lopuksi nostan asian, joka minusta on erityisen vaikea.
Pelkän kansaneläkkeen varassa elävien on selvittävä kuussa noin 700 eurolla.
Viime blogiini verrattuna voi sanoa, että Suomessa on kaksi ryhmää, jotka
saavat pientä perustuloa; nimittäin korkeakouluopiskelijat ja kansaneläkkeen
varassa elävät. Vanhusten tilanne on selvästi huonompi. Sympatiani ovat
vahvasti heidän puolellaan. Kysymys on suurelta osin vanhoista naisista, joiden
työtulot ovat jääneet vähäisiksi, jos niitä on kertynyt ollenkaan. Nämä naiset
joutuvat selviytymään ilman lisätienestejä, usein vielä yksin. Kuntapäättäjät eivät voi nostaa
kansaneläkkeen tasoa, mutta voimme ainakin yrittää huolehtia siitä, että meillä
on kohtuuhintaisia, turvallisia asuntoja.