Espoossa ollaan uudistamassa sivistystoimen organisaatiota.
Asia on esitelty kaupunginhallituksen iltakoulussa ja KH päätti 27.5.
äänestyksen jälkeen tukea muutosta. Minä äänestin vastaan yhdessä vihreiden
kanssa. Muutoksia oli vaikea saada enää tässä vaiheessa. Tuli tunne, että asia
on jo päätetty muissa pöydissä. Valtuusto sanoo lopullisen sanansa 10.6.
Maailma muuttuu ja organisaatioita täytyy aika ajoin
tarkastella uudelleen. Koska me luottamusmiehet kuitenkin päätämme asiasta, meidän
on ymmärrettävä vähintäänkin seuraavat asiat:
-
mikä on organisaatiouudistuksen tavoite
-
mikä on uudistuksen jälkeen paremmin kuin nyt
-
miten uudistus vaikuttaa resursseihin (rahoihin ja
ihmisiin)
-
paraneeko tehokkuus, tuloksellisuus ja vaikuttavuus
-
hyötyvätkö palvelujen käyttäjät
-
paraneeko palvelun rajapinnassa, missä ihminen kohtaa
ihmisen, palvelun määrä, laatu ja kustannustehokkuus
Minä kokeneena hallintojuristina en ole vakuuttunut näistä
peruskysymyksistä. Minulle on kuvattu lähinnä nykytilaa ja toiveita. On
hankalaa, jos syntyy mielikuva, että todelliset perustelut eivät ole samat kuin
kerrotut.
Vastustan erityisesti 1. nuorisopalvelujen tulosyksikön yhdistämistä
liikuntapalvelujen tulosyksikköön ja 2. työväenopiston yhdistämistä Omniaan. Kerron
tässä perusteluni:
1.
Minulle lasten ja nuorten hyvinvointi on ykkösasia. Jos
voisin, lisäisin entisestään nuorten määrärahoja ja vahvistaisin
nuorisopalveluja.
En ymmärrä, mitä tällä uudistuksella
tavoitellaan. En myöskään ymmärrä, mitä hyötyä tästä on nuorille ja nuorten
kanssa töitä tekeville. Liikunta on kuitenkin vain yksi osa nuoren elämää. Ainakin
yhtä tärkeitä ovat koulu, kulttuuri,
taide, musiikki, tanssi, retkeily, kaverit, yhdessäolo ja muu elämään harjoittelu.
Osaava, riittävästi resursoitu
nuorisopalvelu tukee erilaisten nuorten erilaisia tarpeita. On tärkeää, että
ammattitaitoiset nuorisotyöntekijät saavat kehittää omaa asiantuntemustaan ja
erityisosaamistaan. Tätä ammattitaitoa täytyy arvostaa.
2.
Kuntarakenne ja metropolihallinto ovat nyt muutosten
kourissa. Minun on vaikea ymmärtää, miksi tässä tilanteessa kannattaa lähteä
vahvistamaan Omnian asemaa. Nyt olisi hyvä miettiä rauhassa, miten toisen
asteen koulutusta ja aikuiskoulutusta kannattaa kehittää koko pääkaupunkiseudulla
osana suurempaa uudistusta. Nämä ovat nimenomaan asioita, joita täytyy katsoa
kuntarajat ylittäen.
Olin viime valtuustokaudella HSL:n hallituksessa. Tämän kokemuksen perusteella tiedän, että Espoon KH:n konsernijaosto ei juuri pysty ohjaamaan HSL:n päätöksentekoon. Nyt kun olen istunut konsernijaostossa puoli vuotta, Omnia ohjaaminen ei ole ollut siellä edes esillä. En siis usko, että Omnian päätöksentekoa voidaan ohjata demokraattisesti ja siten varmistaa työväenopiston säilyminen.
Koko tässä SITO-uudistuksessa on yksi kummajainen. Kun
suomenkielisellä puolella nuortenpalvelut halutaan yhdistää liikuntaan ja
työväenopisto Omniaan, ruotsinkielisellä puolella kaikki ruotsinkielinen koulutus
keskitetään yhteen. Suomenkielisellä puolella syntyy liian laajoja
kokonaisuuksia, ruotsinkielisellä puolella vahvistetaan kieleen perustuvaa erityisosaamista.
Työväenopisto hajotetaan samalla kahteen osaan. Tätä on mahdotonta ymmärtää
muun kuin RKP:n hyvin hoidettuna edusvalvontana.
Vastustan myös aikuislukion sijoittamista Omniaan. Jos
ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen yhdistämisestä väitetään syntyvän
hyötyjä, miksi ei saman tien esitetä koko ammatillisen koulutuksen ja
lukiokoulutuksen yhdistämistä nuorisoasteeksi. Tällainen uudistus voisi olla
hyvä; jokainen nuori pääsisi peruskoulun jälkeen nuorisoasteelle, josta voisi
koota itselleen sopivan kokonaisuuden.