Vuosi sitten Suomessa tapahtui suuri hallinnollinen uudistus, kun sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut siirrettiin kuntien vastuulta hyvinvointialueille. Espoon palvelut siirtyivät yhdessä yhdeksän kunnan kanssa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle, jossa on nyt 486 000 asukasta ja 9 500 työntekijää.
Soteuudistuksella oli monia hyviä tavoitteita. Sillä piti mm. turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat palvelut, parantaa palvelujen saatavuutta ja kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja.
Tässä vaiheessa näyttää siltä, että palvelut ovat kuntalaisen kannalta pysyneet pääosin ennallaan. Itse olen miettinyt etenkin sitä, miten kokonaisuus toimii kouluissa. Soteuudistuksella kouluterveydenhuolto, kuraattorit ja psykologit siirtyivät hyvinvointialueille, mutta palvelut ovat edelleen kouluissa kuntien vastuulla.
Olen hyvinvointialueen valtuuston varavaltuutettu ja eilen pääsin ensimmäistä kertaa valtuuston kokoukseen.
Kokouksen aluksi virkamiehet esittelivät esimerkkejä ensimmäisen toimintavuoden 2023 onnistumisista verrattuna kuntien aikaisemmin hoitamiin palveluihin:
- avosairaanhoito on parantunut 12 %
- siirtoviivepäiviä on 61 % vähemmän (eli sairaalasta pääsee paremmin jatkohoitoon)
- asumispalveluihin jonottaa 33 % vähemmän
- kotihoidon työntekijöistä 76 % suosittelisi työnantajaansa
- omassa työvoimassa (eli ei hankita ostopalveluna) on opiskeluhuollon psykologeja 24 % ja kuraattoreita 13 % enemmän
- 74 % asiakkaista sai avun masentuneisuuteen Terapiat etulinjaan toimintamallin kautta
- suun terveydenhuollossa hoidetaan 3 200 potilasta enemmän
- ikääntyneillä on yksi yhteinen seniori-info eli yksi puhelinnumero.
Taloustilanne on heikompi. Vuoden 2023 todellinen alijäämä (menot suuremmat kuin tulot) on 70-100 miljoona euroa (tästä saatiin vähän erilaisia lukuja), kun koko budjetti on noin 2 miljardia. Lain mukaan kaikki alijäämät on saatava katettua viimeistään vuoden 2026 loppuun mennessä. Tämä ”onnistuu”, kun vuosien 2024 ja 2025 tulokset arvioidaan nyt selvästi ylijäämäisiksi. Sitä ei kerrottu, miten se tehdään.
Taloustilannetta on parannettu nostamalla asiakasmaksuja ja yhdenmukaistamalla omaishoitajien palkkiot koko alueella, jolloin osalla palkkiot alenivat.
Se on myös päätetty, että kotona asumista tukevat palvelut toteutetaan ensisijaisesti etänä ja lääkkeet jaetaan lääkeautomaatilla. Vähän kapulakieleltä kuulostaa myös tämä: ”Luottamuksellinen asiakkaiden yksinäisyyden vähentämiseen pyritään löytämään keinoja kehittämällä kotihoidon palveluvalikkoa niin, että yksinäisyyttä kokevien asiakkaiden tarpeisiin voitaisiin vastata paremmin.”
Kokouksen tärkein asia oli Alueellinen hyvinvointisuunnitelma vuosille 2024–2026.
Lain mukaan hyvinvointialueen on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Tämä toteutetaan hyvinvointisuunnitelmalla, jolla ohjataan hyvinvointityötä. Suunnitelmassa kuvataan yhteiset toimenpiteet ja painopisteet, jotka on muodostettu yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa. Painopisteet ovat ihan hyviä: mielen hyvinvoinnin vahvistaminen, terveiden elintapojen edistäminen, hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, tiedolla johtamisen kehittäminen ja turvallisuuden edistäminen.
Koska olen varavaltuutettu, en ole päässyt osallistumaan suunnitelman valmisteluun. Luin sen nyt ensimmäisen kerran ennen kokousta ja olin vähän ällistynyt. Nykytilaa ei kuvata lainkaan ja ne toimenpiteet, joilla tilannetta parannettaisiin, ovat paperinmaksuisia ja kapulakielisiä ylätason suunnitelmia. Usko etä- ja digipalveluihin on vahva.
Tässä muutama oma kriittinen näkemykseni:
- asukkaiden sosiaalista hyvinvointia vahvistetaan laittamalla linkki Lähellä.fi-palveluun (nettisivu, josta löytyy erilaisia hyvinvointialan järjestöjä)
- asukkaiden yhteisöllisyyttä tuetaan jakamalla tietoa kohtaamispaikasta (joku tila tai virtuaalinen paikka, jossa ihmiset voivat kohdata)
- terveitä elintapoja eli lähinnä liikuntaa edistetään hakemalla vastinparit kuntien ja hyvinvointialueiden liikuntaneuvonnalle ja perustetaan niille verkosto
- päihteiden käyttöä vähennetään ja mielen hyvinvointia lisätään tietoiskuilla ja viestinnällä
- lapsiperheköyhyyden riskitekijöitä torjutaan laajentamalla talousneuvolatoimintaa koko hyvinvointialueelle (nyt vain Espoossa ja Lohjalla) ja kiinnittämällä erityistä huomiota harrastustakuun periaatteisiin
- asunnottomuutta vähennetään kehittämällä asunnottomuutta vähentäviä toimenpiteitä.
Konkretiaakin onneksi löytyy: Pitkäaikaistyöttömien terveystarkastusten %-osuus nostetaan maan keskiarvon tasolle vuonna 2026 ja osatyökykyisten kuntoutustavoite pyritään toteuttamaan 70 %:sti. Mittarit ovat tässä selkeitä, mutta sitä voi kysyä, onko tavoite riittävän kunnianhimoinen.
Minusta hyvinvointisuunnitelma olisi pitänyt tehdä paremmin. En usko, että tällä suunnitelmalla voidaan merkittävästi edistää asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia. En usko, että kaikki ikäihmiset pystyvät hyödyntämään etäpalveluja, virkamiesten verkostoituminen innostaa asukkaita liikkumaan, päihteiden käyttö vähentyy tietoiskuilla enkä usko, että lapsiperheköyhyyttä helpottaa, jos talousneuvojaa pääsee tapaamaan lähialueella (tämäkö on ainoa lähipalvelu, joka luvataan?).
Lasten ja nuorten osalta haluaisin selvät luvut ja tavoitteet siitä, kuinka moni pääsee halutessaan lääkärin, kuraattorin tai psykologin puheille ja hoidetaanhan kaikkien hampaat asianmukaisesti. Ikäihmisten osalta haluaisin tietää, onko kotihoito riittävän hyvää ja pääseekö hoitoon, jos kotona ei enää pärjää.
Valtuuston kokouksessa syntyi nyt mielikuva, että suunnitelman teko on annettu virkamiehille eikä poliittisia päättäjiä juuri kuultu. Resursseja tämän tekemiseen on kuitenkin käytetty paljon, onhan suunnitelmassa noin 100 sivua. Sitä vastoin yhdenkään toimenpiteen kustannuksia ei ole arvioitu (esim. talousneuvoloiden laajentaminen koko hyvinvointialueelle ja sen riittävät resurssit). Ehkä toivotaan, että ne eivät maksa mitään.
