Espoon valtuusto hyväksyi viime syksynä Taloudellisesti kestävä Espoo-nimisen ohjelman. Ohjelman yhtenä tavoitteena on, että Espoossa siirryttäisiin suuriin koulukeskuksiin. Tämä linjaus ei toimi Kehä III:n ulkopuolella, koska se tarkoittaisi pitkiä, jopa yli 10 kilometrin koulumatkoja. Täällä tarvitaan jatkossakin lähikouluja.
Koko laajalla Nuuksio-Nupurin alueella on vain kaksi koulua, Nuuksion koulu ja Karhusuon koulu. Koulut sijaitsevat noin seitsemän kilometrin päässä toisistaan.
Nuuksion koulu on pieni, perinteinen lähikoulu. Se on rakennettu lähes 70 vuotta sitten, mutta on edelleen kunnossa.
Koululaisia on kuitenkin vain alle 50. Syy tähän on se, että Histan kaava kaatui 10 vuotta sitten ja sen jälkeen uusia taloja ei juuri ole saanut rakentaa. Opetuslautakunta päätti vielä ”viisaudessaan”, että ensi syksynä kaikki ekaluokkalaiset menevät Karhusuolle, sinne seitsemän kilometrin päähän. Sinne menevät myös nykyiset kuudesluokkalaiset, joten koulun oppilasmäärä putoaa alle 40.
Kukaan ei tiedä, ollaanko Nuuksion koulu lopettamassa, ajamassa vaiheittain alas vai säilyttämässä. Tällainen tilanne on kestämätön.
Vaikka kannatan lähikouluja, minunkin täytyy myöntää, että kovin pienet koulut eivät ole toimivia. Oma ehdotukseni onkin, että kaikki Nuuksion koulun oppilaat menisivät ensi syksynä Karhusuon kouluun. Perheet eivät joudu näin tilanteeseen, jossa lapset ovat eri kouluissa. Nuuksion koulu jäisi odottamaan, että Espoon keski- ja pohjoisosien yleiskaava mahdollistaa rakentamisen ja tuo tänne uusia lapsiperheitä. Kun perheitä on muuttanut tarpeeksi, Nuuksion koulu peruskorjataan ja Heinästielle tehdään pyörätie. Näin alueella asuvat lapset pääsevät taas turvallisesti kävellen tai pyörillä omaan lähikouluunsa.
Karhusuon kouluun liittyy kolme tärkeää opetusta:
Alkuperäinen Niittylän koulu rakennettiin 1960-luvun alussa. Koulu oli vasta 40-vuotias, kun siinä todettiin 2000-luvun vaihteessa vaikeita sisäilmaongelmia. Kuten monessa muussakin koulussa, sisäilmaongelmia vähäteltiin pitkään. Olin siihen aikaan koulun johtokunnan puheenjohtaja ja edes johtokunnalle ei suostuttu antamaan sisäilmaraporttia. Lopputuloksena oli, että koulu jouduttiin peruskorjaamaan perustuksiaan myöten ja samalla sitä laajennettiin.
Muutama vuosi sitten koulussa ilmeni jälleen sisäilmaongelmia, sekä vanhalla että uudella puolella. Lopputuloksena oli nyt, että koko koulu jouduttiin purkamaan ja tilalle rakennettiin uusi koulukeskus.
Ensimmäinen opetus on se, että joka ikisen koulurakennuksen pitää olla terveellinen ja turvallinen. Sisäilmaongelmia ei saa koskaan vähätellä. Jos koulussa oireillaan, siihen pitää aina suhtautua vakavasti ja ongelmat pitää korjata.
Toinen opetus on se, että Espoon täytyy itse rakennuttaa koulut omaan omistukseen. Karhusuon koulun toinen puolikas on siirtokelpoinen tyyppikoulu ja toinen puolikas on toteutettu leasingmallilla, jossa omistaja vastaa rakennuksen kunnossapidosta 20 vuotta. Kaupunki maksaa tästä korvausta lähes 2 miljoonaa euroa joka vuosi ja lopulta lunastaa rakennuksen. Ratkaisu on erittäin kallis. Omaan rakentamiseen verrattuna hintaero on yli 10 miljoonaa euroa, yhden koulun osalta.
Kolmas opetus on se, että Espoolla täytyy olla osaamista, jolla omat rakennukset osataan pitää kunnossa. Vuosikorjauksista ja perusparannuksista ei saa tinkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti