Pyöräily on mieheni ja minun ykköslaji. Kummallakin on kaksi polkupyörää. Toinen on kevyt retkipyörä, jolla kertyy vuodessa 4 000–5 000 kilometriä. Lisäksi kummallakin on sähköpyörä, jolla on kiva aloittaa ja lopettaa pyöräkausi. Sillä voi hyvin ajaa sohjossa ja sepelillä.
Olemme kierrelleet pyörillä Suomea ristiin rastiin. Menemme usein junalla osan matkaa ja pääsemme näin tutustumaan hienoihin maisemiin. Junassa pyöräpaikka maksaa vain 5 euroa, mutta pyöräpaikkoja on aivan liian vähän! Otamme pyörät mukaan myös ulkomaille, koska haluamme ajaa omilla pyörillä. Lentokoneessa pyörät kulkevat kätevästi omissa laukuissaan ja hintakin on kohtuullinen 50 euroa suuntaansa.
Aloitin tämän blogin pitämisen vuoden 2012 kuntavaaleja ennen. Ensimmäinen vaalilupaukseni oli, että teen parhaani, jotta pyöräilymahdollisuudet paranisivat koko pääkaupunkiseudulla. Selvitin silloin kaikki pyöräilyn edistämistä koskevat strategiat ja ohjelmat. Paperia olikin paljon, samoin kauniita/koukeroisia puheita ja epäselvää vastuunjakoa. Vastuun pilkkominen kunnille näytti johtavan pahimmillaan siihen, että pyörätien pätkiä tehtiin sinne sun tänne, jos tehtiin. Kukaan ei vastannut kokonaisuudesta ja kattavan runkoverkoston rakentamisesta, tai edes tavoiteverkon määrittelystä.
Reilussa 10 vuodessa on tapahtunut edistymistä, mutta korjattavaa riittää edelleen.
Minä olen ehdolla Espoon valtuustoon. Pyöräilyssä kuntarajoilla ei kuitenkaan ole juuri merkitystä, ainakaan maantiepyöräilyssä. On kuitenkin tärkeää valita valtuustoon niitä, jotka haluavat ja osaavat edistää pyöräilyä.
Minusta Espoossa, ja kaikissa muissakin kunnissa, pitää panostaa neljään asiaan:
1. Jokaisella koululaisella pitää olla mahdollisuus päästä kouluun turvallista pyörätietä.
2. Pyörätiet ja maanteiden pientareet on pidettävä ajokunnossa ympärivuoden, jos se vain suinkin on säiden puolesta mahdollista.
3. Pyörätiet ja jalankulkuväylät kannattaa erottaa toisistaan, koska pyöräily lisääntyy koko ajan.
4. Jokaisella tietyömaalla pitää järjestää pyörille yhtä sujuva kiertotie kuin autoille.
Lopuksi tavoitteeni koko Suomen osalta: Aina, kun rakennetaan tai kunnostetaan tie, sen pientareelle pitää jättää nykyistä leveämpi kaistale, lähes metri. Autoilijoiden asenteet on myös saatava muuttumaan niin, että pyöräilijä kierretään riittävän kaukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti