HKL:stä Kaupunkiliikenne Oy:ksi – paraneeko pääkaupunkiseudun joukkoliikenne?

 

Helsingin valtuusto päätti 22.9. äänestyksen jälkeen (64 puolesta/21 vastaan) yhtiöittää Helsingin kaupungin liikennelaitoksen eli HKL:n Kaupunkiliikenne Oy:ksi.

Äkkiseltään näyttää siltä, että HKL:n yhtiöittäminen on Helsingin sisäinen asia. Helsingin johtavat poliitikot perustelevat kuitenkin yhtiöittämistä halulla perustaa vahva, koko pääkaupunkiseudun yhteinen raidetoimija.

 

”Yhtiöittämisen lähtökohtana on luoda toimintamalli, joka mahdollistaa ja tukee tulevia seudullisia ratkaisuja joukko- ja raideliikenteessä. Yhtiöittäminen mahdollistaa Vantaan kaupungin mukaantulon yhtiön omistajaksi, ja Vantaan päätös mukaantulosta tehdään syksyn 2021 aikana. Yhtiön osakkaina voivat tulevaisuudessa olla myös Espoo ja muut Helsingin seudun kunnat, joilla on yhtymäkohtia seudulliseen raitioliikenteeseen”.

Ei millään pahalla, mutta koko hankkeessa on niin paljon sekavia selityksiä ja konsulttivisioita, että epäilen, ovatko kaikki valtuutetut olleet täysin kartalla siitä, mitä päätettiin. Onko siinä ylipäätään mitään järkeä, että Helsinki rakentelee yksin koko pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä?

Koska olen ollut kahdeksan vuotta HSL:n hallituksessa ja neljä vuotta Länsimetro Oy:n hallituksessa, tunnen joukkoliikenteen aika hyvin. Olen myös kokenut hallintojuristi ja tunnen hyvin sekä julkisuuslain että osakeyhtiölain säännökset.

Pistän siis lusikkani tähän soppaan, joka on yllättäen politisoitunut: Demarit yhdessä kokoomuksen ja vihreiden kanssa kannattivat yhtiöittämistä, vasemmistoliitto ja persut vastustivat. Itse en suostu arvioimaan tätä poliittiselta kannalta. Jos on aidosti laaja yhteinen tahtotila parantaa pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä, päätöksenteko ei voi jakaantua näin poliittisesti. Päätöksiä ei myöskään pitäisi tehdä vain Helsingissä, vaan kuntien pitäisi yhdessä kokoontua saman pöydän ääreen ja tehdä tarvittavat päätökset siitä, miten järjestetään järkevimmin infra, kalusto ja henkilöstö.

Minkälaista kokonaisuutta nyt visioidaan?

HKL:n yhtiöittämisen ulkopuolelle jätettiin metroliiketoimintaan liittyvä henkilöstö ja omaisuus, kunnossapitokalusto sekä liikennöinti- ja kunnossapitosopimukset. Näin minä asian ymmärsin ja vastuu koko metrosta ja sen turvallisuudesta jäisi näin HKL:lle. Tätä perusteltiin sillä, että vuosia jatkunut HKL:n ja Siemensin oikeudenkäynti on vielä kesken. Vaikka olen seurannut Siemens riitaa alusta lähtien, en lähde avaamaan sitä tässä blogissa. Jos HKL joutuu maksamaan vahingonkorvauksia, maksajina (tai saajina) ovat joka tapauksessa helsinkiläiset veronmaksajat.

Helsingin valtuuston asiakirjoista jää epäselväksi, mitä tapahtuu oikeudenkäynnin päättymisen jälkeen; joko valtaosa metrohenkilöstöstä myytäisiin Kaupunkiliikenne Oy:lle (vähän outo ajatus, että kaupungin työntekijät ”myytäisiin” kaupungin yhtiölle) tai metro yhtiöitettäisiin omaksi osakeyhtiöksi. Tältä osin en tosin ole ollenkaan varma, haluavatko Espoo ja Länsimetro Oy yhdistyä tähän yhtiöön.

Konsulttiselvitysten mukaan tarkoitus on lisäksi perustaa monia muita yhtiöitä. Vaiheessa kaksi eli vuonna 2024 perustettaisiin Liikennöinti Oy, Kunnossapito Oy, SLL Oy (lauttaliikenne), RV Kalusto ja Varikko Oy ja Helsingin RV-rata Oy, joista en ainakaan tässä vaiheessa löytänyt enempää tietoa. Kokonaisuus vaikuttaa epäselvältä eli liittyisivätkö esim. Kalusto ja Varikko yhtiöihin myös Espoo ja Vantaa?

Tällä hetkellä pääkaupunkisedun joukkoliikenteen siis järjestää HSL, johon kuuluvat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Siuntio, Kirkkonummi, Sipoo, Kerava ja Tuusula. HSL on julkisuuslain piirissä ja kuntien yhteinen päätöksenteko on avointa. Jos muu joukkoliikenteen järjestämiseen liittyvät palvelut, omaisuus ja henkilöstö jaetaan/pilkotaan yhtiöihin, tästä olisi todellakin pitänyt päättää seudullisesti, ei Helsingissä. Useiden, samalla alalla toimivien yhtiöiden omistajaohjaus tulee olemaan vaikeaa etenkin siinä vaiheessa, jos yhtiöitä ohjaa useampi kunta. Voi olla, että ohjaus rajoittuu vain siihen, paljonko yhtiöiden käyttöön annetaan vuosittain verorahoja.

Muutos HKL:stä yhtiöksi

HKL on vuodesta 1945 lähtien ollut Helsingin liikelaitos eli osa Helsingin kaupungin hallintoa ja taloutta. Liikelaitoksessa on ollut yli 1 000 työntekijää.

HKL on omistanut Helsingissä joukkoliikenteen infran (mm. raitiotiet ja metroradan) ja kaluston (mm. raitiovaunut ja metrojunat). HKL:n on myös vastannut koko infran rakentamisesta, kunnossapidosta, ylläpidosta, huollosta ja kehittämisestä sekä raideliikenteen liikennöinnistä.

Metron osalta jako menee poikki kuntarajalla: Helsingin puolella radat ja asemat on omistanut HKL, Espoon puolella Länsimetro Oy, josta Espoo omistaa 85 % ja Helsinki 15 %. HKL on vastannut koko metron kunnossapidosta ja liikennöinnistä.

Nyt HKL:n toiminta, lukuun ottamatta metroa, siirtyy siis Kaupunkiliikenne Oy:öön, joka on itsenäinen oikeushenkilö eikä ole julkisuuslain piirissä. Osakeyhtiölakia on noudatettava myös kunnallisessa osakeyhtiössä. Osakeyhtiölain 8 §:n mukaan yhtiön johdon (ml. hallituksen) on huolellisesti toimien edistettävä yhtiön etua. Siis vain yhtiön etua.

Perustamissopimuksen mukaan yhtiön hallituksessa on kolme jäsentä, yhtiöjärjestyksen mukaan vähintään kolme, enintään kahdeksan jäsentä. Hallitus on osakeyhtiössä tärkein toimija. Itse näen, että hallituksessa täytyy olla myös poliittisia luottamushenkilöitä, joiden tehtävänä on valvoa, että yhtiön toimintaa hoidetaan veronmaksajien kannalta asianmukaisesti. Tehtävä ei ole aivan helppo, koska hallituksen jäsenet eivät saa keskustella yhtiön asioista edes omassa valtuustoryhmässä, puhumattakaan julkisuudessa. 

Kaupunkiliikenne Oy:n yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön ”toimialana on osana Helsingin kaupunkikonsernia tuottaa kestävän liikkumisen palveluja, kuten metro-, raitio- ja lauttaliikenteen sekä kaupunkipyöräilyn palveluja Helsingin seudulla. Yhtiö rakennuttaa, hoitaa, ylläpitää, valvoo, vuokraa ja kehittää joukkoliikenteen infrastruktuuria ja siihen liittyviä tiloja ja toimintoja sekä tarjoaa näihin liittyviä palveluja”. Yhtiöjärjestys on kirjoitettu sinänsä oudosti eli niin kuin metro olisi mukana yhtiössä.

Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön pitää pyrkiä ottamaan toiminnassaan huomioon monia asioita (omistajien kaupunkistrategiat ja budjeteissa asetetut tavoitteet, kokonaisetu ja yleinen etu), mutta mitään velvoitetta siihen ei ole.  Virkamiesjohdolla on oikeus saada kaikki tarvitsemansa tieto, ei esimerkiksi luottamusmiehillä.

Kuulostaa ihan hyvältä, mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa käytännössä?  

Onko yhtiöittäminen järkevää?

Suomessa kunnat ovat perustaneet yli 1 000 yhtiötä. Vähän on kuitenkin selvitetty sitä, onko yhtiöittäminen parantanut palveluja tai hyödyttänyt veronmaksajia. Se on kuitenkin tosiasia, että yhtiöittäminen siirtää kyseisen alueen demokraattisen päätöksenteon ulkopuolelle ja yhtiöittämisen jälkeen tietojen saanti loppuu kuin seinään.   

Vaikka Helsinki omistaa aluksi koko Kaupunkiliikenne Oy:n ja maksaa sen kaikki kulut, valtuusto hyväksyy vuosittain vain yhtiölle maksettavan vastikkeen tai jollain muulla nimellä kutsuttavan erän, mutta siitä eteenpäin kaikki tieto jää yhtiön sisälle.

Pääkaupunkiseudulle on ilman HKL:n yhtiöittämistä voitu rakentaa yhteinen metro ja raidejokeri, miksi ei sitten yhteistä raitiotieverkostoa? Kaikkein kummallisinta on jättää metron tilanne epäselväksi ja yhtiön ulkopuolelle. Metron huolto- ja kunnossapito on nimittäin se, joka tuo nyt HKL:lle ulkopuolisia tuloja. 

Onko yhtiöittäminen välttämätöntä?

Helsingin demarit perustelevat yhtiöittämistä kolmella perusteella: Näin voidaan varmistaa seudullisen raideliikenteen toteutuminen, työntekijöiden työehtojen varmistaminen sekä helsinkiläisten veronmaksajien etu. Kun nämä kolme asiaa otetaan huomioon, demareiden mukaan on vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa seudullisen raideliikenteen toteuttamiselle kuin nyt ehdotettu kuntien omistama, voittoa tavoittelematon yhtiö.

Olen vähän skeptinen aina, kun sanotaan, että muuta vaihtoehtoa ei ole. Helsingin valtuuston käytössä olleet asiakirjat lukemalla en ole vakuuttunut, että demareiden kolme tavoitetta toteutuu tai, että niitä olisi edes selvitetty.

Seudullisen joukkoliikenteen parantamiseen paras vaihtoehto olisi minun mielestäni ollut, että olisi ensin käynnistetty laaja ja avoin keskustelu siitä, miten koko pääkaupunkiseudulle saadaan laadukas ja kohtuuhintainen joukkoliikenne. Jos se edellyttää esim. infran tai kaluston yhtiöittämistä, tehtäköön päätös yhdessä, ei pelkästään Helsingissä.