Mitä HUSille ja soteuudistukselle kuuluu?

Ensin faktaa HUSin taloudesta, sitten hoitoon pääsystä ja lopussa omia mielipiteitäni.

 

 

Talous

Tällä hetkellä kaikkein tärkeintä on saada eri osapuolia tyydyttävä kelvollinen työmarkkinaratkaisu, tavalla tai toisella. Se vaikuttaa hoidon saatavuuteen ja henkilöstöpulaan, hoitajien työhyvinvointiin ja motivaatioon, mutta myös potilasturvallisuuteen.

HUSin tämän vuoden tulos näyttää joka tapauksessa olevan 100 miljoonaa euroa alijäämäinen. Koska HUS-kuntayhtymän toiminta loppuu tämän vuoden lopussa, talouden on oltava loppuvuodesta tasapainossa. Ensi vuonna HUS-yhtymällä ovat uudet omistajat eli Helsinki ja neljä hyvinvointialuetta.

Alijäämää selittävät monet eri tekijät. Kevään hoitajalakon loppuhinta HUSille oli 30 miljoonaa euroa. Eri syistä johtuen omistajakuntien HUSille maksamat jäsenkuntaosuudet ovat jääneet reilusti alle budjetoidun eli 75 miljoonaa euroa. Omistajakunnat joutuvat nyt kattamaan HUSin alijäämän siltä osin, kuin HUS ei kata niitä säästöohjelmalla (säästötavoite 12 miljoonaa euroa). Lopputulos kuntien kannalta voi kuitenkin olla ihan hyvä. Lisämaksu voidaan kattaa sillä, että jäsenmaksuosuudet jäävät alle budjetin. Lisärahaa ei siten tarvita, toivon mukaan.

Kulujen kannalta HUSin yksi selvä ongelma on tietohallinto. Omaa henkilöstöä on lisätty ja kulut ovatkin kasvaneet 25 %. Tämän piti vähentää konsulttien käyttöä, mutta konsulttipalkkiot ovatkin kasvaneet 55 %. Euroja on viiden viimeisen kuukauden aikana jouduttu lisäämään 33 miljoonaa.

Soteuudistuksen täytäntöönpano muutosvaiheessa

Näyttää myös siltä, että Uudellemaalle räätälöity erillisratkaisu johtaa osaoptimointiin. Suurin ongelma on siinä, että potilaita ei saada ohjattua HUSista jatkohoitoon. Saumaton palveluketju ei toteudu, koska kunnissa ei ole riittävästi hoitopaikkoja eikä kunnilla ole kannustimia/mahdollisuuksia jatkohoidon parantamiseen. Uusia hoivapaikkoja ei tietysti enää rakenneta ja vanhoja myydään, koska sote ja sitä myötä vastuu jatkohoidosta siirtyy joka tapauksessa ensi vuoden alusta lähtien (Helsinkiä lukuun ottamatta) uusille hyvinvointialueille. Hyvinvointialueet taas ovat aivan uuden edessä. Hyvä, jos saavat nykypaikat kartoitettua, puhumattakaan uusien paikkojen rakentamisesta.

Koska jatkohoitoon ei pääse, HUSissa paikat ovat ns. väärillä potilailla. Päivystys ruuhkaantuu ja muut jonot kasvavat. Erityisen huono tilanne on niillä, jotka ovat odottaneet hoitoa yli kuusi kuukautta (lain mukaan hoitoon pitää päästä kuuden kuukauden kuluessa). Tämän joukon määrä on viimeisen vuoden aikana kasvanut 80 % ja on suurempi kuin koskaan. Odottajia on nyt 3 274 henkilöä.

Jatkohoidon takkuamisen vuoksi HUS perii kunnilta siirtoviivepäivämaksuja, mutta niiden taso (640 euroa/hoitopäivä) näyttää olevan liian alhainen. Kunnille on ehkä taloudellisesti kannattavampaa maksaa näitä maksuja, kuin huolehtia potilaiden jatkohoidosta. Tässä ei siis ole kysymys yksinomaan vanhojen ihmisten hoivapaikoista, vaan suurelta osin työikäisten jatkohoidosta. Peijaksen ja Espoon sairaala eivät nyt vaan vedä.

Etäkäynnit nostetaan aina ratkaisuksi, mutta jostain kumman syystä etähoidon osuus on edelleen vain noin 20 % ja osuus sen kun laskee.

Ongelmat kärjistyvät entisestään ensi vuoden alusta lähtien, koska hyvinvointialueilla on käytettävissään vähemmän rahaa kuin nyt. Vaarana on, että tietohallintoon joudutaan laittamaan kaikki paukut, koska palkat täytyy saada maksettua ja asiakkaita laskutettua.

Kunnissa ja jatkossa myös hyvinvointialueilla on siis kova pula jatkohoitopaikoista. Ensi huhtikuun alussa voimaan tuleva hoitajamitoitus ei tätä helpota. Seurauksena ei voi olla se, että hoitopaikkoja suljetaan ja hinnat nousevat.

Miten tästä selvitään – omia mielipiteitä

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkinen valta tarkoittaa valtiota, kuntia ja jatkossa myös hyvinvointialueita. Päävastuu on valtion hallituksella, tästä ei pääse mihinkään.

Itse olen vakuuttunut siitä, että perustuslailla turvatut riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut hoituvat vain lisärahalla eli valtion hallituksen on luvattava rahoittaa asianmukaisesti: 

-     kaikille osapuolille kelvollinen työmarkkinaratkaisu

-     soteuudistuksen toimeenpano, palkkaharmonisointi ja uudistuksen jatkuva rahoitus.

Valtion hallituksen eli käytännössä STM:n on myös otettava vetovastuu Uudenmaan erillisratkaisun onnistumisesta. Laki on säädetty, mutta lainsäätäjällä on vastuu myös lain täytäntöönpanosta. Laissa säädetty hoitajamitoitus on sinänsä tarpeellinen, mutta liian kaavamainen. Nyt tarvitaan joustavuutta. Kaikkeen hoitoon (esim. dementikkojen) ei pitäisi vaatia koulutettuja hoitajia lain määräämää määrää.

Lyhyellä aikavälillä HUSin pitäisi nostaa siirtoviivepäivämaksuja ja tavalla tai toisella parantaa etäpalveluja. Asiakasmaksujen nostamista en kannata HUSissa, mutta en myöskään hyvinvointialueilla. Tosin pelkään, että juuri niitä nostetaan talouden paikkaamiseksi, ellei perusrahoituksen määrää nosteta. Rahan puute voi johtaa myös hoitopaikkojen sulkeminen, jos hyvinvointialueet ovat rahan puutteen vuoksi pakotettuja myymään omaisuuttaan.

Demarina sanon tämän, soteuudistus vietiin läpi demarien johdolla. Huolehditaan nyt siitä, että uudistus myös onnistuu ja kaikki voivat eduskuntavaalien kehua, miten hyvin demarit tämän vetivät.