Syrjäseutujen joukkoliikenteessä ei ole kehumista. Pysäkille on pitkä matka ja bussit kulkevat harvakseen. Erityisesti Espoossa tämä on ongelma, koska palvelut on keskitetty viiteen kaupunkikeskukseen.
Nuuksio-Nupurin asukkaiden palvelut ovat Espoon keskuksessa, jonne on matkaa asuinpaikasta riippuen 5–10 kilometriä. Myös etäisyydet kouluihin ja harrastuksiin ovat pitkät ja suuri osa koululaisista joutuu kulkemaan matkat bussilla.
Nupurintieltä yhteydet Espoon keskukseen ovat kohtuullisen hyvät, mutta esim. Siikajärveltä pääsee Espoon keskukseen kaksi kertaa tunnissa, illalla kerran tunnissa.
Mikä on HSL?
HSL eli Helsingin seudun liikenne kuntayhtymä päättää koko pääkaupunkiseudun joukkoliikenteestä ja matkalippujen hinnoista. Sen jäsenkuntia ovat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Sipoo, Tuusula, Kirkkonummi ja Siuntio. Istuin hallituksessa vuosina 2008–2016 ja tunnen hyvin HSL:n ja sen toiminnan.
HSL:n tulot ovat olleet vuodessa vajaat 700 miljoonaa euroa ja menot hieman yli 700 miljoonaa. Pääosa tuloista saadaan jäsenkunnilta kuntaosuuksina (52 %) ja matkalipuista (37 %). Kuntaosuudella katetaan joukkoliikenteen kustannukset siltä osin, kun niitä ei voida kattaa lipputuloilla.
Hallituksen enemmistö on helsinkiläisiä. Oma kokemukseni on, että Helsingin kantakaupungissa asuvat eivät ymmärrä ollenkaan, että pääkaupunkiseudulla on myös syrjäalueita, joilta pitää päästä bussilla töihin, palveluihin, kouluun ja harrastuksiin. Suositaan runkolinjoja, vaikka matka runkolinjan varteen voi olla useita kilometrejä.
Yritän tässä jutussa selittää, miksi syrjäkylien joukkoliikennepalvelut ovat huonot eikä parannusta taida olla odotettavissa. Esitän lopuksi oman arvioni, miten palveluja voisi täällä kehittää.
Rahasta ja palvelujen tasosta
Vuodesta 2019 lähtien matkalipun hinta on perustunut matkan pituuteen laskettuna Helsingin keskustasta. Espoossa raja menee keskeltä kaupunkia. Espoo olisi halunnut, että kaikki sen aluekeskukset olisivat B-vyöhykkeellä tai ainakin raideliikenteessä tehdyt matkat hinnoiteltaisiin B-kaaren hintaisiksi Espoon keskukseen. Tämä olisi vaatinut Espoon kuntaosuuden nostamista, mihin ei ollut halukkuutta.
Lähellä Helsinkiä asuvat espoolaiset ovat nyt B-vyöhykkeellä, ja vyöhykeuudistus lähes puolitti seutulipun hinnan. Näitä onnekkaita espoolaisia on noin 150 000. Tämä nosti Espoon verovaroista maksettavaa kuntaosuutta noin 7 miljoonaa euroa vuodessa.
Kauempana asuvat noin 100 000 espoolaista sijoittuvat C-vyöhykkeelle ja seutulippujen hinnat eivät juuri laskeneet. Nuuksio-Nupurin alue on C-vyöhykkeellä, samoin lähin juna-asemamme Espoon keskus.
Vyöhykerajoilla on merkitystä. AB-vyöhykkeellä 30 päivän seutulippu maksaa 62,70 euroa ja ABC-vyöhykkeellä 99,70 euroa. Ratkaisevaa on se, millä alueella nouset bussiin tai junaan. Jos nouset junaan Tuomarilassa, tarvitset ABC-lipun, mutta Koivuhovista vain AB-lipun.
Olin aikoinaan päättämässä tästä mallista. Vyöhykerajat yritettiin piirtää oikein ja ottaa huomioon mm. työssäkäynti-, asiointi- ja opiskelualueiden sijainti. Tavoitteena oli, että yksittäinen linja ei ylitä vyöhykekaaren rajaa enempää kuin yhden kerran.
Sanon suoraan, että AB-vyöhykkeen raja vedettiin Espoossa väärin. AB-vyöhykkeen pitäisi kattaa kaikki Espoon viisi aluekeskusta eli myös Espoon keskus ja Espoonlahti. Tämä olisi kuitenkin nostanut Espoon HSL:lle maksamaa kuntaosuutta 10–20 miljoonaa euroa vuodessa.
Verorahoista maksettava Espoon kuntaosuus on jo nyt merkittävän suuri ja kasvaa joka tapauksessa. Ennen vyöhykeuudistusta Espoon kuntaosuus oli 55 miljoonaa euroa vuodessa. Koska uudistus alensi AB-vyöhykkeellä asuvien lipun hintaa, Espoon kuntaosuus nousi vastaavasti ja vuonna 2019 se oli jo yli 100 euroon. Vuonna 2023 sen on arvioitu nousevan yli 150 miljoonaan euroon.
Koronalla on kuitenkin ollut suuri vaikutus joukkoliikenteeseen eikä kukaan tiedä, miten joukkoliikenteen käyttö muuttuu jatkossa. Etätyö todennäköisesti lisääntyy.
Koronan jälkeen HSL:n talous ei ole tasapainossa ainakaan lyhyellä aikavälillä. Matkustajamäärät ovat puolittuneet ja vuonna 2020 tulos oli 70 miljoonaa alijäämäinen. Tänä vuonna lipputuloja on kertynyt lähes 12 % vähemmän kuin ennustettiin. Vuoteen 2019 verrattuna matkustajamäärät ovat alkuvuodesta pudonneet 35 %, ensi vuonna niiden arvioidaan vielä olevan 25 % alemmalla ja vielä vuonna 2023 15 % alempana.
Jos joukkoliikenteen käyttö vähenne pysyvästi, HSL:n rahoitus ja kuntaosuudet joudutaan ehkä miettimään uusiksi. Kuinka paljon verorahoja käytetään ja mikä on palvelujen taso eri puolilla pääkaupunkiseutua.
Vyöhykeuudistuksen lisäksi lippujen hintoihin liittyvät myös alennusliput. Kaikki eivät maksa täyttä lipun hintaa, mikä vähentää HSL:n tuloja ja lisää paineita peruslipun hintoihin. Tästä väännetään jatkuvasti. Nykyiset alennuslippujen rajaukset ovat pääosin peräisin 80-luvulta, koska muutoksia on vaikea tehdä ja helpompaa on jatkaa vanhalta pohjalta.
Ilman lippua saa matkustaa alle 7-vuotias lapsi, pientä lasta vaunuissa tai rattaissa kuljettava, pyörätuolin käyttäjä, sokea ja sotaveteraani.
Puoleen hintaan saa matkustaa 7–17-vuotias lapsi, takuueläkkeen ja kansaneläkkeen saaja sekä liikuntarajoitteiset henkilöt.
Kausilipun saa ostaa 45 %:n alennuksella päätoiminen opiskelija ja 70-vuotta täyttänyt.
Olisiko syrjäkylien tilanne ratkaistavissa?
Jos AB-vyöhykealueen raja laajennettaisiin kattamaan myös Espoon keskus, meidän alueellamme seutulipun hinta alenisi, mikä olisi hyvä asia. Pääkaupunkiseutu on kokonaisuus, jossa pitää päästä liikkumaan kohtuuhintaan.
Meidän palvelumme on keskitetty Espoon keskukseen, joten sinne täytyy päästä, vaikka ei omistaisi omaa autoa. Se ei kuitenkaan riitä, koska osa kouluista, harrastuspaikoista ja kaupallisista palveluista on Leppävaaran suunnalla. Myös kouluihin ja harrastuksiin täytyy olla toimivat joukkoliikennepalvelut.
Joukkoliikenteen suosion lisäämiseksi tuntuisi kohtuulliselta, että asukkaiden tarvitsemia bussivuoroja lisättäisiin myös täällä syrjäalueella eikä vuoroja mietittäisi pelkästään Haltiaan menijöiden tarpeita ajatellen. Vähintäänkin pysäkeille pitäisi asentaa selvät aikataulunäytöt, jotta pysäkille ei tarvitsi mennä varmuuden vuoksi seisoskelemaan.
Bussivuorojen lisääminen nostaa HSL:n kustannuksia ja siten myös Espoon kuntaosuutta, mutta tuo yhdenvertaisuutta eri alueiden välille. Viime vuosina parannusehdotukset on täysin keskitetty metron syöttöliikenteeseen.
Olen usein nostanut keskusteluun, voitaisiinko pitkien bussien sijaan etsiä joustavampia järjestelyjä ainakin siihen asti, kun kaavoitus tuo alueelle uusia asukkaita. Palvelulinja P80 ei ollut toimiva pitkän ajoreitin vuoksi, mutta jonkinlainen yhdistetty pikkubussitaksi malli voisi toimia, kuten Helsingissä kokeiltu Kutsuplus-bussipalvelu.
Nyt tarvitaan rohkeita, mutta inhimillisiä uusia linjauksia myös joukkoliikenteeseen. Harvaan kulkevat, usein tyhjinä ajavat pitkät bussit eivät ole toimiva malli. Heitänkin haasteen Aalto-yliopistolle: Kehittäkää syrjäalueille uusi, kustannustehokas malli, jolla voidaan lisätä joukkoliikenteen suosiota ja vähentää tarpeetonta yksityisautoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti