Joka vuotinen ”budjettinäytelmä”

 

On taas se aika vuodesta, jolloin kunnissa käsitellään ensi vuoden talousarvioita. Paksuissa budjettikirjoissa kuvataan yleinen taloustilanne ja ennakoidaan kunnan tuloja ja menoja.

Vuosi 2023 on ensimmäinen vuosi, jolloin kunnat eivät enää vastaa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluista. Nämä palvelut siirtyvät uusien hyvinvointialueiden vastuulle ja valtio vastaa niiden rahoittamisesta. Valtio kerää tarvittavat rahat valtion veroina ja vastaavasti kaikkien kuntien kunnallisveroprosenttia leikataan 12,64 %. Soteuudistuksen vuoksi kokonaisveroasteen ei pitäisi nousta.

Esimerkiksi Espoon vuoden 2023 veroprosentiksi jää 5,36 ja lisäksi yhteisöverosta leikataan kolmannes. Valtio kattaa jatkossa Espoon palveluista 30 %.

Kuntien valtuustoissa ei voida päättää vuoden 2023 veroprosentista, vaan se on lyöty kiinni lainsäädännössä. Keskustelut painottuvat näin menopuoleen ja Espoossa pääosin päivähoidon ja koulutuksen menoihin.

”Näytelmän” juoni kulkee yleensä näin: Kaupunginjohtaja tekee budjettiesityksen ja esittää siinä leikkauksia. Sitten eri puolueiden valtuustoryhmät neuvottelevat ja saavat lisättyä muutaman miljoonan. Julkisuudessa voidaan sitten kehua, kuinka saatiin lisärahaa omille äänestäjille tärkeisiin kohteisiin.

Tällä kertaa Espoon kaupunginjohtaja esitti varhaiskasvatukseen ja koulutukseen muutaman miljoonan leikkauksia ja neuvotteluissa nämä rahat saatiin palautettua. Kaikki olivat tyytyväisiä. Koska kuvio toistuu vuosittain, herää pakostakin kysymys, onko lopputulos jo etukäteen sovittu.

Espoon rahoista

On tärkeää puhua rahasta, mutta vielä tärkeämpää olisi puhua pitkän aikavälin tavoitteista ja siitä, tukeeko vuosibudjetti niiden saavuttamista.

Valtuustossa 7.12.2022 nostin omassa puheenvuorossani tämän ristiriidan. Espoon on asettanut kunnianhimoisia tavoitteita, mutta budjetin yhteydessä rahakäyttöä ei arvioida tästä näkökulmasta.

Nostin esille, että Espoo on tänä päivänä kansainvälinen kaupunki. Varhaiskasvatuksen ja koulun aloittaneista peräti 30 % on vieraskielisiä. Valtuuston hyväksymän Espoo tarinan eli strategian mukaan opetuksen ja varhaiskasvatuksen laatu turvataan ja oppimistulokset ovat Suomen parhaat sekä perusopetuksessa että toisen asteen koulutuksessa.

Budjetin pitäisi tukea näiden tavoitteiden saavuttamista, mutta tätä ei arvioida budjettikirjassa. Ensin kaupunginjohtaja siis esitti koulutuksen määrärahoja leikattavaksi, sitten budjettineuvotteluissa lisättiin suurin piirtein sama summa. Lopputulos on lähes +-0, vaikka tiedetään, että esimerkiksi varhaiskasvatuksessa 43 % opettajista ja 34 % lastenhoitajista on jo nyt epäpäteviä. Lähes puolet erityisopetuksessa olevista on vieraskielisiä. Lisäksi ukrainalaisia, osin kielitaidottomia, on tulossa vielä yli 1 000. Vuonna 2023 koulutuksen määrärahat pidetään kuitenkin vuoden 2022 tasolla.

Näillä luvuilla ei voida saavuttaa Espoo tarinassa asetettuja tavoitteita. Sitä ei edes yritetä arvioida, riittävätkö määrärahat jokaisen espoolaisen lapsen ja nuoren opetuksen laadun turvaamiseen ja, ovatko jokaisen oppimistulokset Suomen parhaat. Jaksavatko opettajat tehdä töitä tässä vaativassa toimintaympäristössä? Onhan varmasti niin, että espoolaisissa kouluissa kaikki oppivat edes lukemaan ja jokaiselle luodaan hyvä pohja ammatilliselle osaamiselle ja työllistymiselle?

Minulla ei ole vastauksia näihin kysymyksiin. Esitin, että ensi vuonna valtuustossa pitäisi käydä vilkasta keskustelua siitä, ollaanko Espoo tarinan tavoitteet saavuttamassa. Jos näin ei tapahdu, valtuuston pitäisi olla valmis tekemään tarvittavia muutoksia. Itse uskon, että koulutukseen pitää laittaa lisää rahaa.

Onko Espoolla varaa panostaa koulutukseen?

Tähän vastaus on ilman muuta: On. Espoo on yksi Suomen varakkaimpia kuntia. Velkaa on, mutta myös paljon hyviä veronmaksajia.

Muihin kuntiin verrattuna Espoolla on myös valtavat rahastot, noin 800 miljoonaa euroa. Suurimman rahaston eli peruspalvelujen ja maanhankinnan investointirahaston peruspääomaa 365 miljoonaa euroa on peräisin vuodelta 2006, kun kaupunki myi Espoon sähkön osakkeet. Vuosittain kertyneistä tuotoista (yhteensä niitä on kertynyt pari sataa miljoonaa euroa) on tähän menneessä käytetty muutama kymmenen miljoonaa euroa mm. Raide-Jokerin rahoittamiseen. Valtaosa tuotoista on siten lisätty pääomaa lihottamaan.

Tuottoja on kuitenkin vuosien varrella kertynyt vaihtelevasti, esimerkiksi vuonna 2021 yli 70 miljoonaa, mutta tänä vuonna vielä enemmän miinusta. Tulevien vuosien tuotoista ei tiedä kukaan, ja myös peruskysymykset ovat edelleen vailla vastausta: Pitääkö kunnan ylipäätään rahastoida varojaan ilman valtuuston hyväksymää ja selkeää pitkän aikavälin sijoitus- ja käyttösuunnitelmaa? Toisin sanoen, milloin on oikea aika käyttää tuotot ja pääoma kaupunkilaisten hyväksi – vai eikö koskaan? Näistä kysymyksistä Espoon valtuustossa ei haluta edes keskustella.

Olisiko (minusta olisi) nyt oikea aika tuoda rahaston säännöt uudelleen valtuuston käsittelyyn. Maailma on muuttunut ja tämän päivän tarpeet ovat erilaiset kuin vuonna 2006, lähes 20 vuotta sitten. Nyt rahaston tuotoilla voitaisiin käynnistää esimerkiksi Koulutus kunniaan – ohjelma. Palkattaisiin riittävä määrä päteviä opettajia, satsattaisiin varhaiskasvatukseen, koulutukseen ja opetukseen niin paljon, että Espoo voisi ylpeänä todeta Espoo tarinan mukaisesti:  

Espoossa opetuksen ja varhaiskasvatuksen laatu on turvattu ja jokaisen koululaisen oppimistulokset ovat Suomen parhaat sekä perusopetuksessa että toisen asteen koulutuksessa. Lisäisin vielä: Jokainen opettaja ja työntekijä kokee, että opetuksen resurssit ovat riittävät ja kaikki toimii. Ja, kouluruoka on hyvää ja sitä saa riittävästi.