Tämä yhteisjuttumme juhlaistiin 6.12.2022 Asuminen & Yhteiskunta lehden numerossa 4/2022:
Suomen perustuslaki velvoittaa julkisen vallan eli valtion ja kuntien edistämään jokaisen oikeutta asuntoon ja tukemaan asumisen omatoimista järjestämistä.
Kaikilla ei ole halua tai varaa ostaa omaa asuntoa, ja siksi tarvitaan myös vuokra-asuntoja. Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja syntyy vain julkisella tuella. Valtio antaa vuokralaisille asumistukea, mutta tukee myös asuntojen rakentamista. Asukkaiksi on valittava kiireellisessä asunnontarpeessa olevia, vähävaraisia ja pienituloisia. Kunnat luovuttavat sosiaaliseen asuntotuotantoon tontteja markkinatasoa edullisimmalla hinnalla.
Tätä mallia on kritisoitu. On esitetty, että rakentamista ei pitäisi lainkaan tukea. Kaikki vuokra-asunnot olisivat markkinahintaisia ja tuki kohdennettaisiin asumistukeen.
Valtion tuki on nyt yli 4 miljardia euroa vuodessa ja tästä käytetään rakentamiseen lähes 2 miljardia ja asumistukeen yli 2 miljardia euroa. Asumistukea saa yli 600 000 ruokakuntaa, joista suurin osa on yhden hengen talouksia. Tulorajat ovat kuitenkin niin tiukat, että suuri osa työssäkäyvistä vuokralaisista ei tätä tukea saa.
Valtion korkotuki on viime vuosien nollakorkojen aikana jäänyt vaatimattomaksi. Jatkossa tämä tukimuoto korostuu. Käynnistysavustus on määrältään pieni, mutta tärkeä, koska se kattaa pääosin rakentamista varten tarvittavan omarahoitusosuuden. Muutoin vastaava rahamäärä perittäisiin nykyisiltä asukkailta vuokran yhteydessä. Kuntien tonttituki on myös tärkeä, vaikka kunta myös perii tontista kohtuullista vuosivuokraa.
Valtion ja kuntien tukien lisäksi merkittävä tekijä on se, että kunnallinen rakennuttajayhtiö ei tavoittele voittoa. Tehokkaalla tuotantoketjulla ja myös laskusuhdanteen aikana rakentamisella on oma roolinsa. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kunnan vuokrataso onkin noin 30 prosenttia alle markkinavuokrien.
Tämän vuoksi on vaikea nähdä, että kohtuuhintainen vuokra-asuminen voisi toteutua nykyistä tehokkaammin rakentamalla lisää markkinahintaisia vuokra-asuntoja. Rakennuttajina olisivat yksityiset rakennusliikkeet, joiden tehtävänä on tuottaa voittoa. Vaikka kaupunki lisäisi kaavoitusta voimakkaasti, tuotantoa käynnistettäisiin vasta sitten, kun asuntojen kysyntä ja hintataso ovat halutulla tasolla. Asumistuen tarve lisääntyisi merkittävästi, mikä saattaisi johtaa sen leikkaamiseen.
Sosiaalinen asuntotuotanto on turvallinen ja kustannustehokas asumismuoto, jonka säilyttäminen ja kehittäminen on tärkeää myös työvoiman saatavuuden kannalta. Puheet sen alasajosta ja jopa asuntokannan myynnistä on syytä lopettaa alkuunsa.
Hannele Kerola, varatuomari, valtuutettu
Timo Rauhanen, KTT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti