PÄIVÄN HYVÄ TYÖ

Poikkean vähän vaalilupaus-sarjastani ajankohtaisen ja tärkeän asian vuoksi. Kysymys on koululaisten liikenneturvallisuudesta. Jatkan siis liikennepuolella, mutta tulen kyllä etenemään vaaliblogissani myös muille elämänalueille.

Asun Nupurissa, jonka halkaisee Nupurintie eli entinen Turuntie. Vaikka Histaa ei ole rakennettu (eikä rakenneta!) Nuuksio-Nupurin asukasmäärä on kasvanut ja erityisesti lapsiperheitä on muuttanut alueelle. Palvelut ovat kaukana, suoraa bussiyhteyttä Helsinkiin ei ole ja bussit kulkevat muutenkin harvakseen. Joka taloudessa on auto tai kaksi.

Yksityisautoiluun perustuva liikenne tarkoittaa ruuhka-aikana jatkuvaa autovirtaa Nupurintiellä. Sivutieltä tuleva autoilija joutuu odottamaan tosi pitkään, ennen kuin pääsee livahtamaan liikenteen joukkoon.

Kokenut autoilija pärjää, mutta toisin on lasten ja nuorten kanssa. Alueemme lapset käyvät alakoulua Karhusuon koulussa ja yläkoulua pääosin Viherlaaksossa noin 10 kilometrin päässä. Suuri joukko alakoululaisia joutuu ylittämään Nupurintien aamuin illoin. Onneksi tielle on rakennettu keskikorokkeita. Riittää siis, että ylittää ensin toisen puoliskon ja voi sitten keskittyä toisen puoliskon ylittämiseen. Koska liikennevirta on paikoitellen jatkuvaa ja nopeusrajoitus 60 kilometriä, tien ylittäminen on keskikorokkeista huolimatta vaarallista. Etenkin kun nopeusrajoituksia ei juurikaan noudateta.

Erityisen vaarallinen on Nupurintien ja Veikkaustien risteys aamuisin, kun koululaisten on pakko ehtiä bussiin. Tien ylijuoksu on pelottavaa katseltavaa. Veikkaustieltä tulevat autot kiihdyttävät ruuhkan sekaan eikä tällä kohtaa ole keskikoroketta eikä suojatietä. Tievalaistus ei ole pysäkin kohdalla ja jostain kumman syystä valot ovat usein rikki. Kuvassa risteys ruuhka-ajan ulkopuolella.

Olin lähes 10 vuotta sitten Karhusuon koulun johtokunnan puheenjohtaja. Teimme kovasti töitä sen eteen, että saimme Nupurintielle keskikorokkeita. Veikkaustien risteys on kuitenkin edelleen hoitamatta. Lähdin selvittämään, miksi on näin.

Perusongelma on se, että Nupurintie on valtion tie. Vastuu on siis valtiolla, joka kuitenkin katsoo paikallisen liikenneturvallisuuden kuuluvan Espoon kaupungille. Espoo taas katsoo, että asia kuuluu valtiolle.

Otin yhteyttä Uudenmaan ELY-keskukseen, joka valtion viranomaisena vastaa tiestä ja sen turvallisuudesta. Minua pompoteltiin henkilöltä toiselle (kylläkin ihan ystävällisesti). Kukaan ei tuntenut tai tiennyt asiasta mitään. Minua neuvottiin tekemään kirjallinen kysely/aloite liikenteen asiakaspalveluun. Sitä kautta minulle voidaan vastata, onko Nupurintien ja Veikkaustien risteys korjausohjelamassa vai ei. Muuta kautta en voi saada tietoa. Kysymys on siis tämän ja ensi vuoden korjausohjelamasta, josta ei voida antaa puhelimessa tietoja. Voi pyhä Sylvi! Näinkö monimutkaisesti asioita täytyy hoitaa valtion virastossa?

Tein siis vaaditun kyselyn. Tietojen lisäksi vaadin välittömästi Nupurintien ja Veikkaustien risteyksen liikenneturvallisuuden parantamista. Tulen seuraamaan asian etenemistä ja painostamaan viranomaisia. Asiaan olisi tietysti pitänyt puuttua jo aikaisemmin, mutta heräsin vasta syksyn ruuhkiin.

Tämä oli päivän hyvä työni.