VAALILUPAUS NUMERO KUUSI: HYVINVOINTIA LAPSILLE JA NUORILLE

Tämä on ehdottomasti tärkein vaalilupaukseni. Lupaan ja vannon, että puolustan kaikkia lapsia ja nuoria parhaani mukaan. 

   

Lupaaminen on helppoa ja todelliset taidot punnitaan käytännön päätöksenteossa. Peruslähtökohtana pitää olla aito välittäminen ja kyky katsoa nenäänsä pitemmälle (kuvaan ihanneyhteiskuntani blogin lopussa). Osaava ja kokenut kuntapäättäjä löytää oikeat keinot ja tarvittavat rahat eikä sorru lyhyen aikavälin säästöihin. Kysymys on päätöksentekijöiden poliittisista valinnoista.  

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen juuri julkaistussa tutkimuksessa on hyvä kuvaus niistä vääristä valinnoista, joita kunnissa tehtiin 1990-luvun lamavuosina. Tulokset viimeisen kymmenen vuoden ajalta puhuvat puolestaan:

• huostaan otettujen nuorten osuus ikäluokasta on kasvanut 150 prosenttia
• psykiatrisessa laitoshuollossa olevien nuorten osuus on kasvanut yli 150 prosenttia
• lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä on lisääntynyt yli 100 prosentilla
• kasvatus- ja perheneuvoloiden lapsiasiakkaat ovat lisääntyneet lähes 50 prosentilla

Asian ymmärtämiseksi täytyy palauttaa mieliin laman aika. Taloustilanne heikkeni yllättäen, verotuloja kertyi ennakoitua vähemmän ja kuntien piti pienentää menojaan. Säästöjä haettiin kaikesta, myös leikkaamalla lasten ja lapsiperheiden peruspalveluista. Esimerkiksi äitiys- ja lastenneuvolan sekä kouluterveydenhuollon käyntejä vähennettiin jyrkästi, opettajia lomautettiin eikä sijaisia palkattu, luokkien ryhmäkokoja kasvatettiin, päiväkotien opettajia vähennettiin ja lapsiperheille tarjottavat kotipalvelut lähes loppuivat. Monia palveluja ei ole palautettu ennalleen laman jälkeen.

Laman aikana luultiin, että juustohöyläleikkauksilla ei ole vaikutusta. Kuten tutkimus osoittaa, toisin kävi. Vaikutukset vaan näkyvät myöhemmin, jopa kymmenen vuoden viipeellä. Leikkaukset lisäsivät lasten pahoinvointia. Ne säästöt, joita tehtiin kuntien vuosibudjeteissa, maksetaan nyt huomattavasti kalliimpina korjaavina toimina kuten lasten huostaanoton ja psykiatrisen laitoshoidon kustannuksina. Tulee mieleen hölmöläisten peitonleikkaus; leikataan toisesta päästä ja jatketaan toisesta päästä.

Tutkimuksen mukaan ne kunnat, jotka leikkasivat eniten kouluterveydenhuollosta, käyttivät 2000-luvun alussa muita kuntia enemmän rahaa lasten ja nuorten psykiatrisen sairaanhoidon palveluihin.

Jokainen ymmärtää, että samoja virheitä ei pidä toistaa. Jokainen myös ymmärtää, että ongelmia kannattaa ehkäistä ennalta. Kannattaa satsata perheiden, lasten ja nuorten hyvinvointiin. Hyvänä tavoitteena tulee olla onnelliset, iloiset tulevat veronmaksajat.

Tarvitaan siis viisaita kuntapäättäjiä, jotka osaavat tehdä oikeita valintoja. Jos/kun verotulot eivät tulevaisuudessa kasva, jostakin voidaan joutua tinkimään. Sitä ei saa tehdä lasten ja nuorten hyvinvoinnista.

Kuten aikaisemmassa blogissani totesin, minä kannatan pohjoismaista hyvinvointimallia. Se tarkoittaa, että yhteiskunnan perusrakenteet ovat kunnossa. Tällainen on minun ihanneyhteiskuntani:

• Kaikki asuinalueet ovat turvallisia ja viihtyisiä. Päiväkoteihin ja kouluihin pääsee kävellen tai pyörällä. Alueella on puistoja, leikkipaikkoja ja nuorisotiloja.
•  Asuminen on kohtuuhintaista.
• Päiväkodeissa ja kouluissa on riittävästi opettajia ja muuta henkilökuntaa. Ruoka on hyvää ja ravitsevaa. Jokainen, joka tarvitsee, saa tukiopetusta. Oppimis- ja muihin ongelmiin puututaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Erityistä tukea tarvitsevat koululaiset pääsevät pienryhmiin, joissa on ammattitaitoiset opettajat. 
•  Jokainen peruskoulun päättänyt nuori pääsee toiselle asteelle haluamalleen oppilinjalle.
•  Alueilla on neuvola ja koululaisilla säännölliset terveys- ja hammastarkastukset. Lääkäriin pääsee ja apua on saatavilla.
• Perheitä tuetaan kaikin tavoin. Kukaan ei jää ilman apua ja tukea.